Pappa-partiossa olivat mukana minä, -jm-, JKU ja Mikki. Lähtösuunnaksi saimme alueen eteläisen reunan mukaisesti kohti itää. Alueen eteläreunassa on muuten tehty hakkuuta, alue on nyt helpompaa kulkea, mutta samalla vähän pelikelvotonta.
Vihreä viiva:
Päätimme viedä reput kätköön jonnekkin eteläreunan metsiin, lopulta paikaksi valikoitui kuntoreitin vieressä oleva metsä. Reput maahan ja lähdimme suuntaamaan lähimpään kuvauskohteeseen. Sinne saavuttiin ilman mitään havaintoa kenestäkään, mutta maassa oli jonkinverran jälkiä joista arveltiin jonkun ehkä jo käyneen kuvaamassa paikan. Suuntasimme koukaten seuraavaan kuvauspaikkaan, Paulamäen eteläpuoleiselle kalliolle. Sielläkään ei näkynyt ketään. Räpsimme muutamat kuvat ja suunta kohti seuraavaa kohdetta, pohjoisen uran mutkaa.
Punainen viiva:
Sinnekin päästiin ilman mitään havaintoa mistään. Vähän pähkäiltiin että mitä kohtaa tässä nyt pitäisi kuvata, mutta eiköhän sekin filmille tullut. Seuraava suunnitelma oli kiertää alueen ihan rajaa pitkin Välimaan kautta Haapamäen kuvauskohteeseen. Mutta yllättäen mutkan takaa pelmahti Käpykaarti. Onneksi kärkikaksikko oli hereillä, Jarmolla jopa ase suunnattuna mutkaan. Käpykaartista tipahti Perttu ja Mikko, Kalle oli jossain mutkan takana. Levittäydyimme uran molemmille puolille, Janne ja Jarmo oikealle puolelle, minä ja Mikki vasemmalle. Etenimme Mikin kanssa hitaasti koukkuun, samalla kun J&J piti vastapuolen tippuneita silmällä ettei heitä päästä sitomaan. Oli muuten jännää hiippailla, kun vähän väliä tuulenpuuska tiputti koivujen latvoista jäistä pisaraa. Rapinaa oli joka puolella, mutta onneksi mikään niistä ei ollut Raato-ryhmä… Onnistuin koukkaamaan reilusti ympäri, jonkun 30m uran varteen tuhotuista vihollisista. Arvelin että nyt olen reilusti Kallen takana, ja pääsen uraa pitkin suoraan selkään. Mikki tuli samaan aikaan uran laitaa pitkin, mutta Kalle pääsi tiputtamaan hänet. Vähän aikaa hiivittyäni huomasin Kallen uran oikealla puolella kyykyssä, pari kuulaa selkään ja Käpykaarti tuhottu. Sidoimme Mikin ja matka jatkui.
Pidimme pienen tauon ennen Haapamäen kuvauskohteeseen menoa, mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Kuvauskohde löytyi helposti, muutama kuva ja päätimme lähteä evästämään repuille. Kuljimme varovaisesti uraa pitkin, kun yht’äkkiä kärki pysähtyi ja löi maihin. Käpykaarti kulki edestämme uran yli kohti etelää. Levittäydyimme vasemmalle koukkaukseen, mutta vastustajat jatkoivat matkaa meitä huomaamatta. Hetken puntaroimme mitä tehdä, mutta päätin että jatketaan syömään. Olisihan sitä perään voinut lähteä, mutta tiheikössä hukkaa helposti vastapuolen jäljet ja vielä helpommin kävelee väijytykseen.
Violetti viiva
Syönnin jälkeen lähdimme takaisin kohti Käpykaartin uran ylityspaikkaa, haravoimaan aluetta mahdollisen reppukätkön varalta. Noh, kävi niin hauskasti että Mikin kanssa pyörsimme ympäri ja onnistuimme palaamaan lähtöpaikkaan. Ehkäpä kannattaa kulkea kuntopolkua pitkin, niin ei eksytä uudelleen tuumasin. J&J odottivat meitä uran varressa, jonne päästyämme tuumailimme taas mitä tehdä. Tiheiköstä ei reppukätköä löydä, ellei päälle astu. Päätettiin lähteä pohjoisemmaksi kallioita myöten, ehkäpä sieltä löytyisi jotain. Ehdimme kulkea muutaman kymmenen metriä, kun Janne tulla tupsahti suoraan Käpykaartin reppukätkölle. Kyllä oli tuuria että lähdettiin oikeaan suuntaan. Matalassa kuusentaimikossa reppuja ei näkynyt kuin ihan vierestä, vaikka muuten alueella näki monta sataa metriä ympäriinsä. Reput levälleen, ja paperilapulla viesti vierailusta. Jatkoimme matkaa pohjoisemmaksi kalliolle.
Siellä pidimme vartin tähystystauon, ja juuri kun olimme lähdössä, Jarmo sai osuman selkäänsä. Onneksi porukkamme oli vielä levällään, joten muita ei tippunut. Levittäydyimme kallion molemmille puolille, mutta Mikki sai osuman. Janne oli jumissa oikealla puolella, minä sain vasemmalta yhden vihun pois. Vähän aikaa näytti ja kuulosti että ehkä alueella on vielä kolmaskin partio. Onnistuin irtautumaan vasemmalta, vaikka kuulaa tuli kohti. Rat oli edennyt keskelle kalliota, pieneen notkelmaan josta pystyi pitämään Jannen piikillä. Ei mennyt kauaa kun Janne tipahti. Olin siis yksin pystyssä. Jos Rattia ei saa pois, en pääse sitomaan Mikkiä ja Jarmoa jotka olivat keskellä kalliota tippuneena, tai Jannea joka oli kallion toisella puolen. Vasemmalle ei päässyt, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä suoraan päin. Onneksi vastapuolella ei ollut ketään muuta kallion päällä, jolloin olisin ollut helppo maali. Sain pidettyä Ratin matalana samalla kun lähestyin ja pääsin sopivaan ampumapaikkaan josta sain hänet pois pelistä. Sidoin äkkiä Mikin ja Jarmon ja palasin vasemmalle. Jarmo ryntäsi sitomaan Jannea, Mikki tuli keskelle kaverikseni. Yritin koukata vasemmalta, mutta juuri kun kalliot alkoivat loppua, sai vastapuolelta joku mut piikille ja sain osuman. Mikki hoiteli kuitenkin vastustajan kun tämä yritti päästä sitomaan kaveriaan. Mikki sitoi mut, ja lähdimme viimeisen vastustajan perään. Laturi tippui Jannen ja Jarmon koukkauksen tuloksena, ja niin Raato-ryhmän päänahka saatiin. Mutta lähellä oli ettei käynyt toisinpäin, saimme kaikki osuman ja hetken aikaa olin ainoa pystyssä oleva. Tappelu oli kuitenkin mahtava!
Palasimme takaisin Käpykaartin reppukätkölle, mutta kas, se oli kadonnut tappelun aikana. Arvelimme heidän olevan jossain lähempänä läntisen alueen risteyksiä, koska peliaika alkoi lähestyä loppuaan. Jarmolla alkoi olla kiire pois, joten päätimme mennä koukaten hakkuuaukon reunaa myöten parkkipaikan luo. Reput saisivat jäädä kuntopolun varteen, sieltä ne on helppo hakea autolla pelin loputtua. Pääsimme parkkipaikalle, jossa Janne ja Jarmo poistuivat pelistä. Mikin kanssa suuntasimme väijyyn ensimmäiseen risteykseen. Arvelin että muut partiot ovat todennäköisesti myös jossain lähellä väijyssä mutta ketään ei näkynyt. Juuri kun peliaika tuli täyteen, alkoi jonkin matkan päästä kuulua tappelua. Vaikka aika oli täysi, lähdimme Mikin kanssa katsomaan josko siellä olisi joku jota voisi taputtaa selkään. Emme kuitenkaan päässeet näköetäisyydelle kun peli huudettiin ohi. Käpykaarti oli kävellyt Raato-ryhmän väijyyn.
Palasimme parkkipaikalle ja summailimme pelin kulun. Kaikki partioit olivat suorittaneet kuvaustehtävät, mutta koska Pappa-partio oli ainoa kaksi partiota ja yhden reppukätkön tuhonnut jäi pisteiden perusteella voitto meille. Eipä sillä niin väliä, hyvä peli vaikka olisi lopputulos ollut mikä vain.