Berget 14 Black gold- Raportti

Muiden kuin JVISoftin pelit
Post Reply
User avatar
Tuom-asd
kapiainen
kapiainen
Posts: 385
Joined: Tue 11 Nov, 2008 00:23:44

Berget 14 Black gold- Raportti

Post by Tuom-asd »

Raportti osa 1.

Nyt kun on kulunut viikko kotiinpaluusta, on korkea aika muistella, kuinkas siellä Ruotsissa oikein kävikään.

Berget-pelisarja on monelle airsoftaajalle vuoden kohokohta, pelaajia tulee ympäri mailmaa tähän Pohjoismaiden suurimpaan airsoft-tapahtumaan. Peli pelattiin tänävuonna Härnösandissa keskiruotsissa.

Pelin juoni ja taustaa: http://www.berget-events.com/page#2
Osapuolet: http://www.berget-events.com/page#4

Meidän osapuolemme oli NAF Infantry, Bravo coy aka "Suomi komppania" 1. joukkue.

Joukkueenjohtaja: minä
Joukkueenvarajohtaja: Gary

1. Jääkäriryhmä (vahvuus 7)

RJoht: Vulcan
- laturi
- Alezi
- vaatainen
- Mikki
- -jm-
- Vinku

2. Jääkäriryhmä (vahvuus 6)

Rjoht: kujis
- Kukkeenmäki, A
- Yli-Kujala, A
- Rintamäki, J
- Kuopion mies 1.
- Kuopion mies 2.

3. Jääkäriryhmä (vahvuus 6)

Rjoht: Snellman
Ryhmässä RJ:n lisäksi viisi KvK peliporukan jäsentä pääkaupunkiseudulta.

Pelialueen kartta objekteineen: https://my.mixtape.moe/mnothf.pdf

Peliin lähtö ja menomatka (MA 27.6 - KE 29.6 11.00)

Maanantaina, olotilan ollessa kuin nelipäiväisen nummirockin jälkeen aloin tuskanhiessä pakkaamaan varusteitani. Ajatus siitä, että seuraava viikko vietettäisiin suurimmalta osin metsässä ja PJ-teltassa tuntui mahdottomalta. Pikkuhiljaa laukut olivat täynnä pakkauslistan mukaista tavaraa, radion ja aseiden akut ladattuna ja kauppalista laadittuna. Tiistaina lähdin alkuiltapäivästä hakemaan koulukaveriani Parkanon asemalta, josta jatkoimme Jalasjärvelle. Jalasjärvellä meillä oli rutkasti aikaa. Noudimme Federalilta minulle lainaan retkikeittimen ja yhdistyksen LA-puhelimet. Kävimme myös kaupassa hakemassa reissuruuat ja viimeisellä ehtoollisella Naarissa. Puoli neljältä suurin osa porukasta olikin Jalasjärven ABC:lla. Autoina oli laturilta farkkuvolvo, Garylta vähän isompi Volvo ja kalustoautona Vinkun Hiace. Kaluston pakkaamisen ja viimeisten saavuttua paikalle lähdimme matkaan. Gary oli lähtenyt jo etupeltoon noutamaan yhtä Diskolaista Kurikasta. Matkalla poimimme vielä Alezin Lapualta. Vaasaan saavuimme aikataulussa. Laivalla syötiin perinteikkäät Wasalinesin lihapullat ja siirryttiin laivan baariin tappamaan aikaa kortinpeluun ja pelisääntöjen kertaamisen ohella. Taisi joku käydä baaritiskilläkin.

Saavuimme Uumajaan Ruotsin aikaa 23.00. Laturi oli ansioituneesti varannut meille kolme mökkiä Uumajan läheiseltä leirintäalueelta, joissa majoituttiin ensimmäinen yö. Mainittakoon tässä vaiheessa että laturi hoiti kaikki muutkin matkajärjestelyt, Laivaliput yms. Aamulla (liikkeelle lähtöaika?) kävimme ruokakaupassa täydentämässä ruokia ja eväitä. Matka Härnösandiin sujui hyvin. Mikäli muistan oikein niin pysähdyimme kerran Önskjöldsvikissä tutkimassa kalustoauton pahaa hajua, joka todettiin pressuihin tarttuneeksi sikatalouden tuoksuksi. Ennen pelialueelle siirtymistä kävimme Härnösandissa syömässä tuhdit kebabit tai pitsat.

Perillä, pelin alku (KE 29.6 11.00 - TO 30.6 aamuyö)

Tavoitteenamme oli saapua Bergetin check-iniin 11-12 välillä. Perillä offgame alueella kohtasimme järkyttävän pituisen kronotusjonon. Taisi mennä kaksi tuntia, että kaikki porukastamme olivat kronottaneet aseet, käyneet check-inissä ja tehneet akuutit viimehetken ostokset Berget Shopissa. Pitkästä jonottamisesta oli jotain hyötyäkin, sillä Kujis löysi edestään kronotusjonossa puuttuvat ryhmäläisensä ja tapasimme muitakin tuttuja aiemmilta pelireissuilta.

Kronotettuamme siirryimme osapuolemme tukikohtaan (kartassa sininen lippu). Kello oli noin 15. Peli alkaisi kuuden tunnin kuluttua, joten aikaa ei ollut hukattavaksi. Tukikohdassa ilmoittauduin komppanian päälliköllemme, joka osoitti meille varatun alueen. Vinku toi Hiacen telttapaikallemme ja vimmattu kuorman purku alkoi. Telttapaikka olisi saanut olla hieman isompi, mutta sijainti oli erittäin hyvä komppanian komentopaikan kupeessa. Lisäksi saavuimme alueelle niin myöhään, että muuten olisimme joutuneet pystyttämään telttamme huomattavasti syrjempään erilleen muista suomalaisista. Ensikertalaisten suuri määrä näkyi telttojen pystytyksessä. Laurit, -jm- ja allekirjoittanut koittivat ohjeistaa muuta porukkaa, samalla kun muistelimme, keppien, kiilojen, narujen ja putkien oikeaa järjestystä. Tilannetta sekoitti myös harvinainen ilmiö. Kaikki olivat pukeutuneet multicam/MTP kamppeisiin saavuttuamme tukikohtaan, joten tuttujenkin pelikavereitten toisistaan erottaminen oli hyvin hankalaa. Telttojen pystytyksen lisäksi ennen pelinalkua ohjelmassa oli TST-varusteiden valmistelu, lippaiden lataaminen, ruokailu, ehkä jopa makuupaikan valmistelu, ja komppanian päällikön käskytilaisuudet joukkueenjohtajille, Suomikomppanian sotavalmiustarkastus, sekä pataljoonan komentajan puhe pataljoonan esikunnan edessä. Määrätietoisella toiminnalla ja keskittymisellä yhteen asiaan kerrallaan, kaikki edellä mainitut olisivat varmasti olleet suoritettavissa kuuden tunnin aikaikkunassa. Sekoiluksihan se meni, niin että kello 21.00 lähdimme ensimmäiselle tehtävälle radioyhteydet koestamatta ja allekirjoittaneella aurinkolinssit laseissa.

Joukkueemme ensimmäinen tehtävä oli vallata ja pitää valtauspiste 5. Joukkueen taistelujärjestys 1.2.3. Komppanian taistelujärjestys 3.2.1. Komppanian kaksi muuta joukkuetta hyökkäisivät pisteelle 4. Liikkeelle lähdettyämme totesimme PMR-kanavien olevan täysin tukossa ja komppanian tiedustelujoukkueen käyttävän komppanian komentoverkko omaan sisäiseen liikenteeseen. Komppanian oli tarkoitus liikkua tiedustelu kärjessä Holmbergsmyranin vasemmanpuoleiseen risteykseen, josta erkaantuisimme pisteelle viisi. Vihollinen oli kuitenkin vastassa risteyksessä ja tilanne oli hyvin sekava. Komppanian päälikkö käski hyökätä joukkueella risteyksen pohjoispuolelta vihollisen kimppuun. Kalliolle kiivettyämme vasen laitamme kohtasi siellä toista omaa jalkaväkikomppaniaa. Tästä ylöspäin ilmoitettuani sain käskyn jatkaa alkuperäistä tehtävää ja painaa kohti pistettä viisi. Saavuttuamme hakkuuaukean laitaan karttasanan Holmbergsmyran pohjoispuolelle pohdin aukean ylittämistä, vai kiertämistä. Samalla suuri joukko omia lähti ylittämään aukkoa. Omien kulku näytti sujuvan , joten käskin kärjen liikkeelle aukean yli. kärjen ollessa 2/3 aukean yli oikealta puolelta avattiin tuli. Vaikka vihollista näkyi olevan vähän, käskin irtaantua vasemmalla metsänlaitaan, sillä olimme maastollisesti pahasti alakynnessä. Loppumatka sujui hyvin. Hetken taas polkua talsittuamme kärkiryhmän johtaja Vulcan ilmoitti tavoitteen olevan sadan metrin päässä. 1. Ryhmä ryhmittyi avoriviin. 2. ja 3. ryhmien seuratessa avojonossa. Saavuimme valtauspisteelle ja aloitimme valtauksen. Objetien valtaaminen toimi seuraavasti: Ensin objektin valtaaminen aloitettiin oman osapuolen painiketta painamalla, puolen tunnin kuluttua laite alkoi piippaamaan, jolloin muistaakseni minuutin aikana tuli painaa oman osapuolen painiketta, jolloin piste siirtyi osapuolen haltuun. Joukkue ryhmitettiin 360 asteiseen puolustukseen pääsuuntana itä. Objektia pitäessämme otimme kontaktia Bergetin kansalliseläimen ja hihanauhattoman viholliesen eli polttiaisten kanssa. Paikallaan olo oli niiden takia suorastaan sietämätöntä. Aloitimme kolmannen ryhmän voimin partioinnin kohti koilisen suuntaan. Lisäksi saimme yhden vihollishavainnon, noin ryhmän verran vihollista siirtyi eteläpuolitsemme kohti itää, ilmeisesti sama porukka, joka oli avannut hakkuuaukealla meitä kohti tulen. Jossain vaiheessa pisteelle tupsahti omia Rangereita, jotka jäivät hetkeksi viettämään taukoa puolustusrenkaamme sisään. Viimeisenä erityishuomiona pisteen viisi vartioinnista oli pataljoonan tilannekuva whatsapp ryhmässä käyty keskustelu, jossa jotkut ulkomaan elävät ilmoittivat olevansa kontaktissa vihollisen, ja sitten omien kanssa pisteellä viisi. Kohta komppanian komentoverkkossakin kuului englanninkielistä molotusta: BRAVO COMPANY TROOPS, STOP SHOOTING BLUE ON BLUE IN POINT FIVE. Ilmoitin kohteliaasti että täällä ollaan, mutta emme ole kontaktissa. Vastausta ei ikinä tullut. Toivottavasti oppivat määrittämään oman sijaintinsa jatkossa paremmin.

Lopulta komppanian komentoverkosta tuli käsky hyökätä idästä pisteelle neljä, kuitenkin jättää kaksi miestä pisteelle viisi. Musta pekka jäi 2. ryhmälle, ja kujis jätti pitkin hampain kaksi taistelijaa polttiaisten seuraksi. Lähdimme liikkeelle 3. ryhmä kärjessä, juuri kun olivat nelosen suunnalta tulleet. Ollessamme pisteen neljä eteläpuolella tuli käsky hyökätä etelästä. Tässä vaiheessa aurinkolinssit ja kiireessä laitettu huurteenesto alkoivat haitata omaa toimintaa huomattavasti. VHF-radion kanavasalpakin vaelteli SVD:n lipastaskussa miten sattui. Lähdimme nousemaan kalliota, laella käskin 1. ja 3. ryhmän lähteä etenemään kohti pistettä 4. 2. toimiessa reservinä. Itse kävin tapaamassa Komppanian päällikköä kallion laella pisteen neljä kaakkois puolella. Seuraava taistelu oli hyvin sekava ja se käytiin hämärässä. 1. ja 3. ryhmän oikealla puolella hyökkäsi ruotsalainen komppania. Palattuani komppanian päällikön puheilta 1. ryhmän tasalle, oli ykkönen sitoutunut jo taisteluun. tappioitakin taisi jo tulla. Kolmonen oli painanut Ruotsalaisten perässä kauemmas oikealle ja kakkonen oli jäänyt Garyn kanssa kallion laelle, lähelle pistettä, missä tapasin komppanian päällikön. Hetken 3. ryhmän sijaintia selviteltyäni tuli komppanian päälliköltä käsky: Tuo joukkue heti kallion harjanteelle, täältä tulee suomea puhuvia punaisia. Kuittasin ja aloin karjumaan kolmosta irti. Ykkösryhmä alkoi tässä vaiheessa olla melko puhki ammuttu. Kolmasryhmä ilmaantui lopulta tasalleni ja yritimme lähteä etenemään kohti kallion harjannetta, ykkösen rippeiden sitoessa pohjoisen suuntaa ruotsalaisten kanssa. Tässä vaiheessa Gary ja kakkosryhmä olivat ilmeisesti tuhoutuneet. En kuitenkaan päässyt etenemään kolmannen ryhmän kanssa juuri ollenkaan. Otin myös osuman kertaalleen. Suomea puhuvat punaiset osoittautuvat pahoiksi vastustajiksi, koska se teki pimeässä tarpeellisesta TST-tunnuksen käytöstä hyvin vaarallista. Pimeys ja tilanteen sekavuus saivat muutaman luulemaan että joku oma joukkue hyökkää päälle suomenkielisten huutojen perusteella. Lopputilanteessa olimme -jm-n ja kolmosryhmän kanssa ahteessa kallioiden välissä vihollisen hyökätessä lännestä pohjoisesta ja idästä. Joukkueen tuhouduttua kävelimme nelospisteelle, jossa saimme kuulla punaisten respanneen sääntöjen vastaisesti pisteeltä neljä, vaikka punainen ei vielä hallinnut tarvittavaa määrää pisteitä respan toimimiseksi. 3. Ryhmästä jäi kaksi taistelijaa ramboilemaan kallionkoloihin muun joukon palatessa tukikohtaan. Sain myös myöhemmin kuulla, että Komppanian päällikkö oli tippumisen jälkeen parannettu punaisten toimesta, ja otettu hetkeksi vangiksi. Tukikohdassa otimme levon.
Last edited by Tuom-asd on Wed 17 Aug, 2016 22:42:49, edited 1 time in total.
User avatar
Tuom-asd
kapiainen
kapiainen
Posts: 385
Joined: Tue 11 Nov, 2008 00:23:44

Re: Berget 14 Black gold- Raportti

Post by Tuom-asd »

Raportti osa 2.

Komppanian rakenne: 3 jääkärijoukkuetta. Tiedustelujoukkue ja esikuntajoukkue, eli johto-osat + ajoneuvojen kuljettajat.

Aamupäivän vartioinnit ja jääkäritoimintaa (TO 30.6 07.30 - PE 1.7 01.00)

Heräilimme puoli kahdeksan aikoihin. Aamupäivällä oli luvassa tukikohdan vartiointia 1,5h sykleissä, siten että meidän joukkueemme vartioisi tukikohtaa 9.00 - 10.30, puolitoistatuntia QRF:ää eli quick response forcea ja 12.00 - 13.30 tukikohdan länsipuolella olevan Fuel ammo deopotin (jatkossa FAD) vartiointia. Lopuksi 1,5h taas QRF:fää. QRF:ssä oli kerrallaan 1-2 komppanian joukkuetta kahden joukkueen vartioidessa tukikohtaa ja FADia. Jaoin ryhmänjohtajille partiointialueet: 1 ryhmä (aseistettuna BAVS singoilla kts. bergetin säännöistä BAVS) tukikohtaan tuleva tie. 2. ryhmä tukikohdan eteläpuoli ja kolmosryhmä tukikohdan pohjois ja luoteispuoli. FADia vartioiva joukkue suojjaisi tukikohdan länsipuolen, lisäksi pelialuetta oli ilmeisesti luonnonsuojelukohteiden takia rajattu, mikä rajoitti vihollisen mahdollisia hyökkäysreittejä. Vartioinnin alettua lähdimme Garyn kanssa kiertämään ryhmiä. Päästessämme tukikohdan pohjoislaitaan 3:sen ryhmänjohtaja Snellman ilmoitti että heillä on kontakti. Samalla huomasin itsekkin suuren vihollisjoukon ylittävän tukikohdan pohjoispuoleisen parkkipaikan. Suojauduin puun taakse hieman pataljoonan esikuntarakennuksen pohjoispuolelle Garyn jäädessä fiksumpana esikunnan taakse. Onneksi osapuolemme pelaajat olivat jo heräilleet, joten saimme heti tukea. Vihollinen tuhottiin suht nopeasti. Ehdin kuitenkin itse ottaa osuman, mutta joku ventovieras lämäri paransi minut melkolailla samantien. Kello oli hieman yli yhdeksän, eli vihollinen hyökkäsi heti kun tukikohtien "rauhoitusaika" päättyi. Taistelun jälkeen sain hieman noottia, kun esikunnan ovelle ei oltu asetettu ovimiehiä joukkueestamme. Tieto oli jäänyt edelliseltä vartiossa olleelta komppanialta ilmoittamatta meidän komppaniallemme. Kolmosryhmästä irrotettiin heti kaksi henkilöä portsareiksi pataljoonan esikuntaan, jossa he saivat kattavan briiffin. Jatkoimme Garyn kanssa ykkösryhmän luo tien varteen. Vulcan oli ryhmittänyt ryhmänsä hyviin asemiin. Pohdimme hetken tien leveyttä, mikäli vastassa olisi raskas ajoneuvo tai useita keskiraskaita ajoneuvoja kaksi BAVSsia ei pystyisi sulkemaan tietä. Päätimme pyytää komppaniasta miinoja, jotta saisimme tehtyä hidastavan miinoitteen, josta mahtuisi mutkitellen yksi auto läpi. Ykkösryhmällä oli vuoronsa aikana pientä kahnausta, kun punaisia ajoneuvoja ajoi tukikohtaan. Kävi kuitenkin ilmi että ajoneuvot olivat offgame ja noutamassa pohjoisesta hyökänneitä raatoja (tukikohdastamme!?!). Gary meni sanomaan punaisille raadoille ja kuskeille että raatojen nouto tapahtuu jatkossa alle 500m päässä alamäestä olevalta pelaajien parkkipaikalta. Sama touhu kuitenkin jatkui koko pelin ajan. Komppanian päällikkö suhtautui suopeasti ehdotukseen hidastavasta miinoitteesta ja veimme kuusi muoviämpärin kannesta askarreltua limppua tielle. Mikki asensi kolme miinaa tien vasempaan laitaan ja kauemmas kolme miinaa tien oikeaan laitaan, niin että miinoitteesta mahtuisi kuorma-autollakin puikkelehtimaan läpi, mutta kaksi ajoneuvoa ei mahtuisi yhtäaikaa. Muistaakseni 2. ryhmä sai partioida eteläpuolta rauhassa. Kello 11.30 lähdimme 2. joukkueen johtajan ja hänen ryhmiensä kanssa kiertämään vartiopaikkoja. Markkinoin hänelle raakaidean ryhmien käytöstä ja briiffasin esikunnan vartiomiehistä ja kulunvalvontapaikasta tieuran varressa. Tullessamme ykkösryhmän vartiopaikalle tienvarteen oli miinoitteeseemme pysähtynyt oma ajoneuvo-osasto. Osaston johtaja oli tuohtunut miinoitteesta, koska bergetin säännöt eivät tunne hidastavaa miinoitetta. Yritin selittää että kyllä siitä pääsee, mutta vastaus oli: "Dont you know the Berget rules?!?" Ajoneuvo osaston liikkeelle lähtö viivästyi ehkä viisi minuuttia kun kolme pioneeria purkivat miinoitteen. Palautimme miinat komppaniaan ja siirryimme QRF:ään. Ryhmät ohjeistettiin ylläpitämään taisteluvarusteet päällä ja aseet mukana, ainakin 2. ryhmän kohdalla tämä toteutui. Muistaakseni ensimmäisen QRF:än aikana ei tapahtunut kummempia. Laittelimme ruokaa ja kävin komppaniassa vastaanottamassa esikäskyä illan operaatiosta.

12.00 siirryimme FAD:lle jossa vaihdoimme tiedot ja vartiovastuun 3.joukkueen johtajan kanssa. 3. Ryhmä miehitti itse FADin, joka oli kattopellistä, kuormalavoista ja puusta kasattu pieni linnake. Sisällä oli samanlainen valtauslaite, kuin valtauspisteillä. 1. Ryhmä ryhmittyi FADin eteläpuolelle ja lounaaseen lähteville tieurille. 3. ryhmä ryhmittyi länteen suuntautuvalle tieuralle ja Luoteispuolella olevalle kalliolle. Nuorempi Kujanpää kakkosryhmästä lähti etuvartioon aina saman hakkuuaukean laitaan asti, jossa otimme ensimmäisenä iltana ensimmäisen kontaktin. Muistaakseni meillä oli FADia vartioidessa yksi kontakti FADin luoteispuoleisella kallioilla puhelinmaston ja sen rakennuksen nurkilla, josta viholliselle tuotettiin tappioita ja lopulta ajettiin pois. Lisäksi lounaan suunnalta tuli yksi in-game siviili, jota Gary haastatteli laturin suorittaessa luontaista SPOL viettiään taustalla. Siviili oli kasvitutkija ja kylän itseoppinut lääkäri ja oli ohikulkumatkalla pyytäen lupaa jatkaa matkaa luoteeseen. 13.30 3. joukkue saapui ja päästi joukkueemme QRF:een. Viimeisen QRF:n aikana valmistauduimme illan operaatioon. Saimme myös tietää, että osapuolemme oli onnistunut tehtävässä vastaan ottamaa lentopudotuksella lääkintänauhoja. Tästä seurauksena saisimme loppupelin ajan sitoa pelaajamme kahdesti!

Komppanian päällikkö oli suunnitellut, että komppania valtaa ja pitää pisteen kaksi. Pisteeltä kaksi hyökättäisiin pohjoisen kautta kiertävää uraa pitkin pisteelle yksi. Pisteeltä yksi jatkettaisiin joko kylään tai kylään pohjoisen kautta tulevalle uralle. Komppanian taistelujärjestys 1.J 2.J 3.J. Kun viimeisenä vartiossa olleet joukkueet olivat saaneet täydennettyä lähdimme liikkeelle noin 15.30. Olimme edenneet ehkä 15 metriä, kun radiosta tuli ilmoitus: kaikki komppanian päälliköt ja joukkueenjohtajat välittömästi pataljoonan esikuntaan. Olimme lievästi sanottuina hämmentyneitä. Komppania siirtyi takaisin tukikohtaan välittömään lähtövalmiuteen, kun johto-osat painelivat esikuntaan. Pataljoonan esikunnassa osapuoli komentajamme Ian Wermerling valitti osapuolen passiivisuutta, kaikki miehet vain makoilevat leirissä. Komppanian päällikkö koitti siinä selitellä että olimme itseasiassa jo ylittäneet lähtökynnyksen. Selitykset eivät auttaneet. Wermerling vaati että komppaniat ilmoittavat 15 minuutin kuluttua lähtövalmiiden miesten lukumäärän. Komppanian päällikkö koitti jälleen vääntää, että olemme täydessä vahvuudessa käskyt sisään annettuina. Ilmoitus kaikui kuuroille korville ja jäimme odottamaan vartiksi muiden komppanioiden ryhdistäytymistä. Vartin kuluttua KPÄÄL saapui pataljoonan esikunnasta ja lähdimme alkuperäisellä suunnitelmalla liikkeelle.

Komppanian tiedustelu kulki kärjessä. Joukkueen taistelu järjestys oli 1.R 3.R 2.R. Ykkösellä oli yksi sinko. Marssimme pisteen kaksi lounaspuoleiselle uralle. Koko komppania hyökkäsi polulta avorivissä koilisen suuntaan. Oman joukkueemme taistelu käytiin seuraavasti: edessämme oli kallio ja sen etupuolella pieni painanne. Ykkönen painoi vielä hieman luoteeseen josta alkoi painamaan kallion harjalle. kolmonen tuli kohdalleni, josta se pääsi paksun puuston ja juurakoiden turvin etenemään kallion juurelle. 2 Ryhmälle jäi paljon tilaa ja se pääsi heti kallion harjalle, josta se lähti painamaan kohti luodetta. Kohdallamme oli reilu ryhmän verran vihollista, jotka olivat melko pöllämystyneitä, kun suomalaisia painoi päälle kolmelta eri suunnalta. Tuhosimme vihollisen hyvin pienillä tappioilla. 2. joukkue oli kohdannut pienen ryhmän verran vihollista valtauspisteellä ja onnistui tuhoamaan sen kolmos joukkueen ollessa reservissä. 1. Ryhmä tarkasti etumaaston, kolmonen ja kakkonen asettuivat vartioon ja viettämään taukoa. Ykkönen asettui vartioon kallion ja valtauspisteen väliseen tiheikköön. Mainittakoon, että tässä vaiheessa PMR-puhelimet toimivat tyydyttävästi. Ilmeisesti alkuinnostuksen jälkeen ruuhka PMR kanavilla rauhoittui. Loppupelin ajan PMR-puhelinten käyttö sujui ihan mukavasti, kuitenkin muutaman kerran jouduimme seilaamaan kanavien välillä.

Puolen tunnin kuluttua, kun piste oli osapuolemme hallussa lähdimme jatkamaan suunnitelman mukaisesti pisteelle yksi. Taistelujärjestys säilytettiin komppaniassa ja joukkueessa. Etenimme polkua pitkin muutaman sadan metrin päähän ykköspisteestä, jolloin kärkiryhmä pysähtyi. Komppania ryhmittyi hyökkäysryhmitykseen, siten että 1. joukkue oli tien pohjoispuolella, 2. joukkue eteläpuolella ja 3. joukkue reservissä. Ykkösryhmä ryhmittyi avoriviin ja kolmonen ja kakkonen sen vasemman reunan taakse avojonoon. Tarkoituksena oli, että kontaktin jälkeen kolmonen ja kakkonen jatkavat jonossa eteenpäin ja hyökkäävät vihollisen kylkeen vasemmalta koukaten. Ainoaksi kontakti pisteellä yksi oli, kun joku liipasinherkkä taistelija 2. joukkueesta alkoi tulittamaan ykkösen oikeaa laitaa tiputtaen muistaakseni -jm-:n ja Mikin. Piste yksi sijaitsi sähkölinjan ja uran risteyksessä. Ykkönen jäi sitomaan haavoja samalla kun kolmonen ja huomattavasti vasemmalla kakkonen ylittivät sähkölinjan. Lopulta Joukkue oli vitjassa linjan itäpuolella ja 2. joukkue valtasi pistettä. Kun piste oli hallussa kävimme nollaamassa liinat respalla. Muistaakseni teimme näin myös pisteellä kaksi, joten piste yksi taisi olla kakkosta vallatessa osapuolemme hallussa, koska muuten respa ei olisi siellä ollut käytössämme.

Kun komppania oli määrävahvuinen jatkoimme taisteluryhmityksessä tien molemmin puolin 3. joukkue edelleen reservissä. 50 - 100 metriä pisteeltä yksi edettyämme kohtasimme vihollista omalla puolella tietä, sekä ykkönen sai tulta myös tien oikealta puolelta. Maasto oli meille suosiollinen, harvaa tukkikuusimetsää pitkin oli helppo edetä. 2. joukkueella tilanne oli toinen. Tien oikeapuoli oli nuorta tiheää männikköä. Etenimme niin vauhdikkaasti, että kakkosryhmä kävi kertaalleen tien oikealla puolella, koittaen tuhota vihollista 2.joukkueen tieltä. Idästä saapui kuitenkin punaisella vahvistuksia, joten kakkonen otettiin takaisin omalle puolelle, jotta se ei joutuisi mottiin. Samalla selustaamme ilmaantui reilu ryhmän verran omia ulkomaalaisia pelaajia. Ulkomaalaisten ohjailu oli siitä hauskaa, että englanniksi sai puhella kauniisti missä saatettaisiin tarvita tukea samalla kun huutelin ryhmänjohtajien kanssa missä tarvittaisiin ns. "tykinruokaa". Taisin opastaa ulkomaalaiset ryteikköön 2. joukkueen seuraksi. Tappelimme tien vartta pitkin, kunnes ura teki mutkan pohjoiseen. Kokosimme joukkueen ja ryhmityimme vitjaan kylään vievän tien varteen. Pian muut joukkueet saapuivat tasallemme. Komppanian päällikkö ilmoitti silmät kiiluen haluavansa väijytyksen kylään vievälle tielle. Ryhmityimme tulppaamaan tietä. Joukkueemme oli jossain vaiheessa saanut yhden singon. 2. joukkueella oli myös yksi. Komppanian tiedustelijoilla oli kaksi sinkoa etelämpänä uralla. Pian muutimme ryhmitystä siten että joukkueemme oli tien itäpuolella pl. sinko tst-pari Mikki ja yksi kolmosryhmäläinen. Hyvin pian ryhmityttyämme ohi ajanut Bergetin gamemaster käski siirtämään väijyä muutaman sata metriä etelään. Ryhmitys oli edelleen sama: Me tien länsipuolella. 2. joukkue itäpuolella, mutta 3. Joukkue jäi edelliseen väijypaikkaan selkeästi metsänpuolelle valmiina hyökkäämään mahdollisen kolonnan häntää vastaan tai takaisinvaltaamaan pisteen yksi, jolta se kävikin kertaalleen hätistelemässä punaisia. Joukkueemme oli ryhmittynyt etelästä pohjoiseen seuraavasti: Vinku ja -jm- noin alkuperäisellä väijypaikan tasalla laskemassa liikennettä, sitten 3.ryhmä, 2.ryhmä ja eteläisimpänä ykkösen puoliryhmä. Sinko tst-pari ykkösen tasalla tien toisella puolella. Tuhoamisalueeksi olimme määrittäneet pienen liittymän, mihin etenkin 2. joukkueella oli hyvä ala tulittaa. Odotellessamme taistelijaparit rakentelivat rangoista suojia ja raivasivat tulialaa. Ryhmät partioivat puolen tunnin vuoroissa selustaamme. Maasto meidän puolella oli muutama vuosi takaperin raivattua nuorta kuusikkoa, jossa liikkuminen oli maassa olevien rankojen takia vaivalloista. Vartiovuorojen perusteella taisimme olla hieman yli kaksi tuntia väijyssä. Liikenne oli vilkasta, mutta pääasiassa Berget Eventsin ajoneuvoja, omia ja keltaisia moottoripyöräjengiläisiä. Väijyssä ollessamme KPÄÄL sai järjettömän käskyn lähteä esikuntaan käskynjakoon. Ymmärtääkseni pataljoonan käskynjaot olivat aikamoista sekoilua ja itsestään selvyyksien toistelua. Onneksi komppanian varapäällikkö päätti uhrautua ja lähti käskynjakoon, joka myöhemmin osoittautui edellä mainitun kaltaiseksi sekoiluksi. Taka-ajatuksena oli tuoda komppanian ajoeneuvoilla komppanian täydennysreput ja jatkaa kohti kylää tai pistettä 11. Taisin ottaa pienet tirsatkin vihollista odotellessamme. Lopulta odotus palkittiin.

Seuraavaan pätkään kaipaisin etenkin -jm-n, Vinkun tai Mikin versiota. Radiosta kuului -jm-n ilmoitus: "Punaisia! yks...kaks kolme.. useita! pysähtyy tasallemme...". Vihollisen kärki oli pysähtynyt liikenteen tarkkailijoidemme tasalle. Joku vihollista kävi heittämässä vettä juuri Vinkun kohdalla. -jm- selosti kuiskaten tapahtumia meidän muiden maatessa hiljaa paikoillamme. ainakin kerran PMR-puhelimeni pirisi äänekkäästi kun joku painoi kanavallamme iki-ihanaa call-nappia. Vihollinen oli edelleen paikallaan, kun yläpuoleltamme alkoi kuulua pörräävää ääntä. Makasimme Vaataisen kanssa samassa poterossa hievahtamatta. Vihollinen tiedusteli uraa ja kylään vievää polkua dronella. Onneksi metsä suojeli poikiaan ja dronen palattua reissultaan vihollinen vaihtoi kärkeen suuremman ajoneuvon ja kolonna lähti liikkeelle. Kuulin kuinka Mikki karjaisi 2. joukkueen sinkomiehelle: "MOLEMMAT ENSIMMÄISEEN!". Pian kärkiajoneuvon BAVS hälyttimet alkoivat huutaa osumien ja lopulta tuhoutumisen merkiksi. Suureksi pettymykseksi kärkiajoneuvo jatkoi tuhoutuneena matkaansa perässään kolme muuta ajoneuvoa. Sinkojen latauduttua kolonna saatiin pysäytettyä viidennen auton kohdalta ja kolonnaa kohti avattiin raivokas tulitus tien molemmin puolin. "HIT!" ja "ALREADY HIT!" huutoja kuului tieltä samalla kun ajoneuvojen BAVS sireenit alkoivat huutaa yksitellen. Komensin joukkoja etelämmäksi samalla itse siirtyen kohti kolonnan keulaa, jossa vihollinen oli onnistunut jalkauttamaan ojaan. Valitettavasti kolmas ryhmä ei saanut käskyä radion ja lukuisten välitksellä. Kakkosen ja ykkösen voimin jalkautunut vihollinen saatiin tuhottua melko nopeasti. Osumia otettiin molemmin puolin, ml. allekirjoittanut. Ajoneuvoja tuhottiin omien laskujen mukaan viisi. Tiedustelijoiden singot mukaanlukien kärkiajoneuvo otti yhteensä kuusi osumaa jatkaen reteästi kylään. Myöhemmin saimme kuulla, että kylässä tapahtui samaan aikaan siviilien ja osapuolemme komennon välistä kanssakäyntiä, jota vihollinen yritti häiritä, mutta yritykseksi jäi.

Kolonnan tuhouduttua ja tuhottujen ajoneuvojen lähdettyä takaisin punaisten tukikohtaan saimme käskyn siirtyä pohjoiseen safe zonelle, jossa pataljoonan käskynjaosta selvitynyt KVARAPÄÄL odotteli komppanian omien ajoneuvojen kanssa. Etenimme melko sekavassa muodossa ykköspisteelle johtavalle uralle saakka, jolta lähdimme jatkamaan pienempää uraa pitkin kohti safe zonea. Hetken uraa edettyämme -jm- pysähtyi ja kysyi oliko edessä uralla vihollisia vai omia. Hetken pällisteltyämme havaitsimme punaisisen hihanauhan ja avasimme tulen ja vihollinen irtaantui. Tässä kohtaa ajattelin odottelevia ajoneuvoja ja annoin käskyn jatkaa suoraan isoa tietä safe zonelle, kuten muut joukkueet, kunnes Gary palautti minut takaisin taistelukentälle tokaisemalla: "kunnolla loppuun asti" ja sitten mentiin. Kakkonen eteni vihollisen oikealla kohti vihollisen perääntymissuuntaa. Kolmonen oli keskellä ja ykkönen oikealla. Lopuksi piiritimme vihollisen ojaiseen ryteikköön aivan pelialueen reunaan. Takaa kävelleet suomalaiset Rangerit hieman toruivat meitä pelialueen rajojen ylittämisestä. Lopulta vihollinen saatiin tuhottua viimeiseen mieheen. Vihollisen vahvuus jäi itselle hieman epäselväksi, ehkä vajaa ryhmä. Ensimmäisen päivän sekoilujen ja raskaiden tappioiden jälkeen päivästä jäi todella hyvä tunne. Koko päivä oli annettu viholliselle kunnolla selkään, ottamatta itse kertaakaan raskaita tappioita.

Safe zonella meitä odottivat muut joukkueet ja komppanian ajoneuvot. Komppanian taistelujärjestystä ei oltu muutettu, eli saimme viimeisinä ajoneuvoille saapuneina ensimmäisen kyydin. Komppanian omilla ajoneuvoilla kyettiin siirtämään yksi joukkue kerrallaan. Saavuimme tukikohtaan hieman klo 23.00 jälkeen. Tukikohdassa aloimme välittömästi huoltamaan. Komppanian päällikkö piti käskynjaon joukkueenjohtajille, jossa selvisi miksi emme olleet saaneet täydennyksiä uran varteen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Pataljoonan komentaja Ian Wermerling oli antanut mahtikäskyn jalkaväkikomppanioiden vetämisestä tukikohtaan puoleen yöhön mennessä ja motorisoitujen joukkojen vetämisestä klo 01.00 mennessä pois taistelualueelta. Erikoinen ratkaisu pelissä, jossa pyritään valtaamaan pisteitä, oman osapuolemme tilanteen ollessa alkuyöstä erittäin hyvä. Kyseessä saattoi olla Bergetiltä tullut käsky, mene ja tiedä. Varapäällikön käydessä muistiinpanojaan läpi pataljoonan käskynjaosta saattoi vain kuvitella sitä meinikiä. Sivukaupalla muistiinpanoja ohitettiin toteamuksella "p*skaa... lisää p*skaa... hetkonen.. eikun tämä peruttiin myöhemmin". Komppaniamme oli saanut myös tehtäväkseen hoitaa FADin vartioinnin seuraavana aamuna 06.00 - 09.00. Tehtävään tarvittiin yksi joukkue. Muut joukkueenjohtajat eivät olleet kovin innokkaita ottamaan tehtävää vastaan. Päätin kerätä JVI-softille pisteet kotiin ja ilmoitin joukkueemme hoitavan tämän, melko turhalta tuntuvan tehtävän. Käskynjaon päätyttyä kiersin ryhmät ja käskin valmistautua FADin vartiointiin 06.00 alkaen. Kello oli jo hieman perjantain puolella mennessämme nukkumaan. Herätys laitettiin ihanasti 05.30. Nukkumaan mennessä jäi hieman kaduttamaan, että olin luvannut, että otamme FADin vartioinnin, eikai sinne kukaan tule tuohon aikaan aamusta. Onneksi olin täysin väärässä...
Last edited by Tuom-asd on Wed 17 Aug, 2016 22:44:44, edited 2 times in total.
User avatar
Tuom-asd
kapiainen
kapiainen
Posts: 385
Joined: Tue 11 Nov, 2008 00:23:44

Re: Berget 14 Black gold- Raportti

Post by Tuom-asd »

Raportti osa 3.

Prologina PST-Mikin väijytys muistelmat.

Kun en osaa ikinä olla hiljaa niin minusta tuli sinkomies.

Tosiaan olin sinko olalla väijyssä tien vasemmalla puolella, tst kaverina oli joku kolmos ryhmästä.

Noin 10 metriä alempana oli toinen sinkomies kans kakkos joukkueesta, sovimme ampumajärjestyksen seuraavasti (mulle tuli radioon viestiä autoista) eli mä ammun ensimmäistä autoa ja se toista, poikkeus jos tulee raskaasti panssaroitu ensimmäisenä niin molemmat ampuu sitä sen tarvitessa kaks osumaa tuhoutumiseen.

Pari tuntia siinä kerkesi nostella sinkoa olalle ja pois kun autot eivät olleet vihollisia (punaisia) todellisuudessa autot oli suht nopeeta ampuma sektorilla siitä hetkestä kun ne tunnistettiin omaksi tai vihuksi. Sit Berget mönkiä meni alaspäin ja kyydissä oli yks laatikko pyrotekniikkaa ja tuli takaisin kyydissä kaks laatikkoa pyrotekniikkaa, kerroin kaverille et pian tapahtuu.

No pian tuli ovikello miehiltä viestiä et nyt tulee punaisia ajoneuvoja ja paljon, ajoneuvot vaihtoivat paikkaa ennen nousua niin et raskaasti panssaroitu tuli ensimmäisenä, huusin alemmalle sinkomiehelle et molemmat ensimmäiseen.

Gary toivotti onnea tien toiseltapuolelta ja mä kädet täristen odottamaan koska auto tulee näkyviin, olin kerran ampunut autoa kohti kyseisellä sinkolla ja sekin oli silloin offgame autona (mut osuin silti).

Vihdoin auto tuli näkyviin ja laukaisin, kuulin äänen et osui mut tosiaan auto ei pysähtynyt.
Sinko kesti uudestaan latautua n. 20-30 sek joka on aivan jäätävän pitkä aika kyseisessä tilanteessa. Juoksin metsään suojaan ja samalla painoin latausnappia. Vihdoin sinko ilmoitti olevan valmis, menin pikkusen alaspäin ja näin yhden raskaasti panssaroidun ajoneuvon siinä tulittamassa metsää kohti. Laukaisin singon ja taas osuin, palasin metsän suojaan lataamaan ja takaisin ampumaan ja auto tuhoutui.

Radiossa tuli viestiä et ylhäällä oli vielä autoja. Juoksin metsässä ylöspäin samalla ladaten sinkoa joka ilmoitti olevansa valmis, no näin yhden pienemmän ajoneuvon, joka jalkautti. Ammuin jälleen ja osuin, koska auton BAVS-hälytin alkoi ulisemaan.

Tämän jälkeen huomasin tai kuulin, että Gary oli taistelussa tien toisella puolella, päätin osallistua kyseiseen taisteluun kun ajoneuvoja ei näkynyt enää mun sektorilla (taistelussa mukana) eli otin rynsesterin käteen ja laitoin singon selkään.

Tuosta taistelusta ei ole paljoa kertomista, pari lipasta ammuin vihua kohti ilman tulosta. Tämän jälkeen etsin oman joukkueen.

Oma näkemys miten punaiset tämän ajatteli hoitaa on seuraavanlainen: tarkistetaan tie dronella molemmin puolin ja jos sieltä löytyy väijytys niin ammutaan ne (siniset) paskaksi ilmatulella (tätä tukee toi Berget mönkijällä mennyt mies, jolla oli pari laatikkoa pyrotekniikkaa mukana). Toki ne eivät löytäneet meitä dronella niin päättivät nousta suoraan autoilla ylös kohti kylää.

Lopputulos oli jäätävä.


Totaalista sotaa (PE 1.7 04.30 - 15.xx)

Herätyskello soi teltassamme 04.30. Keräilimme varusteemme ja otimme keittovehkeet ja aamupalavärkit mukaan. Aloimme valumaan hitaasti kohti FAD:ia. Papat jäivät sovitusti nukkumaan, meidän nuormepien ottaessa aikaisen herätyksen. Siirtyessämme kohti FAD:ia, sitä vartioivat tanskalaiset ilmoittivat, että ympäristössä on tarkk'ampujia. Tanskalaiset olivat kaikki (noin kymmenkunta henkilöä) sisällä peltilinnakkeessa. Edelliset vartijat olivat joko yliväsymystilassa, tai energiajuoma pärinöissä. Tanskalaiset lauleskelivat Spice girlssiä ja the Beatlesia samalla kun räiskivät pitkin metsiä. Keittovehkeet jätettiin kallionkoloon ja ykkösryhmän puolikas meikäläisellä vahvistettuna lähti avorivissä haravoimaan FAD:in eteläpuolta, kakkosen painaessa suoraan FAD:in koilispuoleiselle kalliolle, missä vihollisen tarkk'ampujien oletettiin olevan. Kolmosryhmän saavuttua paikalle ilmoitin tanskalaisille, että voivat luovuttaa vartiovastuun. Väsynyt joukko ilmoitti, että olisivat halunneet jäädä jatkamaan vartiointia, mutta joukon johtaja sai porukkansa liikkeelle. Väsynyt olemukseni sai tanskalaisten KK-miehen antamaan minulle yhden Red Bull energiajuoman! Noudin keittovehkeet ja vein ne FAD:iin sisälle. Riisuin tetsarini, ja nousin rynkyn kanssa kaakkoiskulman ampumalaverille. Juuri kun Tanskalaiset olivat lähdössä kohti kylää, alkoi kakkosen suunnalta kalliolta kuulua voimakasta tulitusta. Ykkösen puolikas lähti katsomaan, kakkos ryhmän tilannetta. Pian kalliolta ja sen pohjoispuoleisesta metsiköstä alkoi tulla kuulaa kohti peltilinnakettamme. Sain yhden vihollisen tiputettua kalliolta, hyppäsin alas ja otin tetsarista loput lippaat ja lippaanlataajat. Lippaat olivat edellisiltana jääneet lataamatta ja kuulatilanne pakotti käyttämään kertatulta. Kallio vilisi punaisia ja aloimme myös ottamaan tappioita FAD:in sisällä. Vihollinen pääsi FAD:in seinustoille, sain tiputettua neljä punaista pohjoispuolen ampumaluukun läpi. Pian olin viimeinen puolustaja FAD:in sisällä ja alkoi käydä selkeäksi, että täältä lähdettäisiin raatoliina päässä. Lopulta vihollinen onnistui maalittamaan paikkani pohjoispuolen ampumaluukuista ja otin osuman. Keräillessäni kamppeitamme vihollinen vyörytti sisätiloja ja aloitti valtaamisen. Kello oli melkein kuusi, mikä tarkoitti, että FAD oli vallattava takaisin ennen puoli seitsemää. Tukikohdassa loppu joukkue oli respaamassa. Kujis ilmoitti, että yhtäkkiä vihollisia oli ilmaantunut kymmeniä. Muut lähtivät hyökkäämään FAD:ille, minun oil pakko jäädä lataamaan lippaita. Herätin papat apuun. Joku Tanskalaisista puhalteli pilliin ja huuteli porukkaa hereille. Yksi kolmosryhmäläisistä alkoi hakkaamaan Trangian kattiloita yhteen ja herättämään nukkuvaa tukikohtaa. Ilmoitin vielä lähtiessäni teltan seinän lävitse komppanian varapäällikölle tilanteen, vastaus oli muistaakseni "voi perkele". Lähdin kolmosryhmäläisten kanssa koilispuoleiselle kalliolle, missä tapasimme laturin ja muiden joukkueiden jäseniä. Kolmonen lähti tarkastamaan puhelinmastoa, ja sen rakennusken ympäristöä kallion itäpuolella. Laturin ja muiden suomalaisten kanssa aloimme painamaan kallionkolo kololta kohti FAD:ia. Erityisesti yksi vihollisen KK sai vaikeutettua etenemistämme. Meno oli kuin suoraan Puolustusvoimien Taistelukenttä elokuvasta (https://youtu.be/FJvrY04r8io?t=1207). Hieno hetki kun pääsi pelitilanteessa huutamaan "TUHOA KOOKOO!!!". KK:n tuhouduttua saimme kallion hallintaamme. Samalla kun laturia sidottiin, pääsimme katsomaan kun yli sata omaa vyörytti FAD:ia kahden ajoneuvon tukemana. Tässä video FAD:in sisäpuolelta punaisten vinkkelistä: https://www.youtube.com/watch?v=_QMqf3mDrjo. Kun FAD oli jälleen meidän, sekalainen joukko omasta joukkueesta jäi vartioimaan sitä, kakkonen taisi palata takaisin kalliolle. Tapasin ruotsalaisten komppanian päällikön ja sovimme hänen kanssaan vaihdosta seitsemältä.

Vapauduttuamme vartiosta söimme vihdoin ansaitun aamiaisen. Pataljoonan suunnitelma päivälle oli kunnianhimoisesti seuraavanlainen: Alfa komppania valtaa pisteet 7-10, Charlie pisteen 11, Delta ottaa kylän haltuun, larppaa ja sopii yhteistoiminnasta vastarintaliikkeen kanssa. Echo (muistaakseni motorisoitu komppania) hoitaisi puolustuksen. Bravon, eli oman Suomi komppaniamme tehtäväksi jäi vihollisen öljynjalostamon, eli UPIR-osapuolen FAD:in vastikkeen valtaaminen / tuhoaminen. Kaikkien, paitsi puolustukseen sidottujen joukkojen tuli poistua tukikohdasta klo 09.00 mennessä. Refineryn tuhoaminen tapahtuisi samalla tavalla, kuten FAD:in tai valtauspisteen valtaaminen, eli haltuunotto ja puolen tunnin hallussapito. Komppanian tst-suunnitelma oli seuraavanlainen: tiedustelujoukkue tiedustelee reitin karttasanan Speckstsa oikenpuoleiselta tieltä vihollisen tukikohdan ja refineryn koilispuoleiselle vuorelle. Komppania siirtyisi järjestyksessä 3, 2, 1 ajoneuvoilla pelialueen reunan ja pisteelle 10 johtavan uran alkuun, josta siirtyy kaakkoon vievää polkua pitkin vihollisen tukikohtaan johtavan uran varteen, jonka ylitettyä jatkettaisiin Kvarndalen-joenuomaa pitkin vihollisen tukikohdan ja refineryn itäpuoleiselle vuorelle. Vuorelta laskeuduttaisiin refinerylle. Ensimmäinen heittokuljetus lähti klo 9.15. Saimme siirtyimiseen tukea omalta motorisoidulta komppanialta.
Pääsin itse 2. joukkueen kuljetukseen kahden kolmosryhmäläisen kanssa. Perillä sovimme opastukset. 2. joukkue siirtyi suojaamaan joukkueemme pääosien saapumista 3. joukkueen lähtiessä siirtymään polkua pitkin. Pääosan saavuttua ryhmitettiin joukkue avojonoon järjestyksessä 3,2,1 ja lähdimme etenemään polkua pitkin. Alku sujui hyvin, mutta polulla eteneminen pysähtyi. Kärkemme havaitsi vihollista uralla. 3. Joukkue oli jo onnellisesti päässyt uran yli, mutta ilmeisesti oman ajoneuvon harhautukseksi tarkoitettu itsemurhaisku vihollisen tukikohdan tietä sai vihollisen miehittämään ylimenokohtamme. Kaiken hyvän päälle, joukkueellinen tippuneita suomalaisia punaisia käveli raatoliinat päässä ohitsemme. Olimme paljastuneet. Komppanian päällikkö käski 2. joukkueen avaamaan ylityskohdan. Vihollinen piti uraa sitkeästi kiinni, joten kolmas joukkue käskettiin hyökkäämään ylityskohtaan tien toiselta puolelta käsin. Ylimenokohta pysyi edelleen kiinni, joten joukkueemme määrättiin hyökkäämään 2. joukkueen oikealta puolelta. Nousimme Specstan rinteelle, jonkinlaisessa kiilamuodossa 3. ryhmä vasemmalla, 2. ryhmä keskellä ja 1. oikealla. En nähnyt yhtään vihollista, mutta tuntui kuin vihollista olisi ollut joka puun juurella. Ryhmät alkoivat ottaa tappioita, jolloin pyysin joukkueelle lupaa irtautua. Lupa tuli, ja onnistuimme jopa evakuoimaan Jontun kakkosryhmästä tulen alta sidottavaksi. Irtauduimme vuoren rinnettä pitkin tulosuuntaamme. Samaan aikaan oma motorisoitu osasto ajoi tieuran läpi, niin että ylimeno kohta aukesi. 2. Joukkue suojasi ylitystämme samalla kun ryhmät painelivat yli. Luulin jo että pääsimme onnistuneesti yli, kunnes sain karmaisevan ilmoituksen. Vulcan, laturi ja vaatainen olivat jääneet rinteeseen tippuneina ja Alezi oli menetetty kadonneena. Pohdin tienvarressa paluuta uran toiselle puolelle etsimään ykkösryhmän puolikasta, kunnes ohi kulkevien tippuneiden punaisten joukosta avattiin tuli minua ja Mikkiä kohti. Kävi ilmi että yksi vihollisista oli juossut tippuneiden takaa. Kinastelimme hetken, siitä oliko hän ehtinyt ampua Mikin ennen kuin Mikki tiputti hänet. Lopulta Mikki veti raatoliinan päähän, jotta pääsisimme eroon tästä idiootista. Tämä selkkaus oli reissun negatiivisin muisto. Kun meidät oli parannettu ja olimme päässeet metsään suojaan, löysimme lopun joukkueen ja komppanian päällikön. Lähdimme jatkamaan marssia joen uomaa pitkin. Aikamme puron vartta marssittuamme lähdimme nousemaan vuoren rinnettä ylös. Nousi otti voimille. Ylhäällä pyysin vartin taukoa, mikä kävi päällikölle. Joukkueemme meni kalliossa olevaan railoon viettämään taukoa, muiden joukkueiden suojatessa. Lähdimme ryömimään päällikön ja joukkueenjohtajien kanssa kallion harjanteelle, josta aloimme tähyilemään vihollisen tukikohtaa ja refineryä. Ensimmäisenä silmiin osui erään itäisen valtion lippu. Hetken aikaa tähyiltyämme ja ryömittyämme pitkin harjaa meillä alkoi olla jonkinlainen kuva, mistä vihollisen tukikohta alkoi, missä refinery oli ja erityisesti missä refineryn ja tukikohdan välinen maavalli. Refinery oli pintamaasta puskettujen maavallien ympäröimä, ainoastaan lännen puolella ei ollut vallia, vaan siellä kulki tie. Suunnitelma oli seuraava: meidän joukkueemme, eli ykkösen puolikas ja kolmas ryhmä ottavat maavallin haltuun ja antavat tukea refineryn valtaukseen. Kakkosryhmä alistettaisiin 2. joukkueen tueksi refineryn valtaukseen. 3. Joukkue tukee 2. joukkuetta valtauksessa, jonka jälkeen siirtyy refineryn pohjoispuoleiselle maavallille.

Lähdimme laskeutumaan kalliota meidän joukkueemme ollessa kärjessä. Noin 10 metriä laskeuduttuamme kohtasimme vihollista alapuoleltamme. 1. Ryhmä lähti –jm-:n johdolla koukkaamaan oikealta ja löysikin nopeasti reitin, mistä loppu komppania pääsi tulemaan läpi. Ainakin oman joukkueemme 2. ryhmä jäi kuitenkin kiinni taisteluun rinteeseen. Alhaalla huomasin, että olemme eri vallin takana, kuin oli suunniteltu. Huomasimme, että refinery oli niin kaukana, että meidän oli refineryn itäpuoleiselta maavallilta turha antaa tulitukea. Siirryimme tukikohdan ja refineryn väliselle maavallille. 3. ryhmä itse vallille ja ykkösen puolikas vallin ja kalliorinteen väliseen ryteikköön. 2. joukkue sai 3. joukkueen avustuksella nopeasti refineryn vallattua. Pian vihollisen tukikohdasta alkoi kuulua lähestyvää huutoa. Kävimme kolmosen kanssa tiukkaa torjunta taistelua, kun vihollinen yritti maavallin ja tukikohdan välisen pusikon läpi kohti refineryä. Kalliolta alkoi myös kuulua huutoja. Myöhemmin sain kuulla, 2. ryhmän tuhoutuneen muutamassa minuutissa rinteeseen kun vihollinen oli lähtenyt painamaan pitkin vuoren rinnettä. Tulitaistelua kesti noin 10 minuuttia. Lopulta, kun vihollinen nousi refineryn itäpuoleiselle vallille, oma joukkueemme tuhoutui täysin. Itse sain harvinaisen kipeää tekevän sarjan selkään, illalla huomasimme että osumakohtaan oli muodostunut useita senttejä halkaisijaltaan oleva patti ja mustelmaakin alkoi muodostua ympärille. Jatkossa taidan harkita hammassuojausta Bergettiin. Seurasimme raatoliinat päässä, kun 2. joukkueen rippeet yrittivät torjua vihollismassaa pääsemästä refineryyn sisälle. Lopulta vihollinen sai refineryn haltuunsa. Kuulopuheiden mukaan kello ehti käydä meille 17 minuuttia. Kun koko komppania oli tuhottu, kiittelimme vastapuolen punaisia hyvästä taistelusta ja lähdimme marssimaan tieuraa pohjoiseen ison tien varteen, josta meidät noudettaisiin komppanian ajoneuvoilla. Kello oli noin kolme. Yllätykseksemme varapäällikkö ilmoitti vievänsä meidät pisteelle 4. respaamaan…
Last edited by Tuom-asd on Wed 17 Aug, 2016 22:44:15, edited 1 time in total.
User avatar
Tuom-asd
kapiainen
kapiainen
Posts: 385
Joined: Tue 11 Nov, 2008 00:23:44

Re: Berget 14 Black gold- Raportti

Post by Tuom-asd »

Pahoittelut, koulu ja kandi häiritsee muistelmia. Enää ei muista niin hyvin, kuin tarinaa aloittaessa...

Raportti osa 4. Tukikohtaelämää

30.6 15.xx - 1.7 3.30

Pisteelle neljä saavuttuamme nousimme ajoneuvoista ja siirryimme respaamaan. 3. Ryhmä tuli respan suunnalta vastaan, kakkos ryhmän kuopiolaiset näkyivät siirtyvän läheiselle kalliolle odottamaan muuta joukkuetta. Kello oli juuri puoli jotain, eli seuraava puolituntia tulisi kulumaan kreppinauhan sisällä. Aloimme latailemaan lippaita, Gary huolehti varapäällikön roolissa, että kaikki kevensivät kengät pois. Kello alkoi lähestyä tasaa, kun kalliolta alkoi kuulua laukauksia. Kohta Kuopiolaiset liittyivät seuraamme. Pian päällikkö huomasi selaimella toimivasta tilannekuva sovelluksesta, että vihollinen alkoi vallata pistettä, jolla olimme. Omia joukkoja ei ollut lähistöllä, joten komppanian päällikkö soitti meille kyydin tukikohtaan. Jälkeenpäin ajateltuna kentällä respaaminen ja siellä täydentäminen oli hyvä idea, vaikka se miehissä närää aiheuttikin. Komppanialla oli tiedossa vartiovuoro alkaen klo 21.00

Perille päästyämme oli aika suorittaa yksi reissun klassikko rituaali, nimittäin tukikohdan grillillä käynti ennen Mikkiä. Lähdimme 2. ryhmäläisten kanssa tukikohdan toiselle laidalle jonottelemaan. Ateriat saatuamme palasimme teltoille syömään. Mikki saapuikin juuri sopivasti ja lähti tulistuneena grillille! Hampurilainen ei ollut kummoinen, kylmä sämpylä, jauhelihapihvi ja välissä lähinnä lähinnä ketsuppia, ranskalaisissa aivan liikaa suolaa ja grillimaustetta. Kuitenkin kun on muutaman päivän syönyt pastaa ja puuroa, niin kyseinen ateria koko kahdeksan, vai oliko yhdeksän euron väärtti. Tukikohtaan saapuessa Laurit ja vaatainen löytyivätkin heti. Myöhemmin kolmosryhmää alkoi saapua tukikohtaan. Komppaniasta tuli käsky tai jyrkkä pyyntö löytää omat miehet. 1. Joukkueen tilanne oli muihin joukkueisiin nähden hyvä. Puutui ainoastaan yksi puoliryhmä, joka taisi saapua tukikohtaan hyvin lähellä neljää.

Joskus viiden-kuuden jälkeen oli komppanian käskynjako joukkueenjohtajille. Jännitystä oli ilmassa, koska kyseessä oli Bergetin viimeinen ilta ja yhdeksältä alkoi vartiovuoro. Käskynjako meni näin: https://www.youtube.com/watch?v=jH1ZYbZVrHQ (päällikkö oli päivän taisteluissa huutanut äänensä). Komppanialle oli pataljoonasta annettu kaksi vaihtoehtoa: 1. Komppania lähtee valtaamaan tuttuja pisteitä 1 & 2 ja palaa yhdeksältä vartioon. 2. Komppania huoltaa ja menee nukkumaan, herää vartioon ja vartion päätyttyä kello 0300 hyökkää uudestaan refinerylle. Hymy nousi korviin, kun päällikkö ilmoitti valinneensa jälkimmäisen vaihtoehdon. Käskynjaon päätyttyä pidin saman setin omalle joukkueelle ja joukkue kävi lepoon. Hetken sai oikein otettua aurinkoa, kunnes siirryin itsekkin telttaan torkkumaan. Aikaisin nukkumaan meno laittoi vuorokausirytmin kunnolla sekaisin. Mielessä pyöri parannusajatukset edelliseen hyökkäykseen verrattuna. Lisäksi oli kaiken maailman sekoiluja että lähdettäisiinkin hyökkäämään jo seitsemältä, jonkun muun komppanian hoitaessa vartion. Tämä ajatus ilmeisesti karsiutui sateeseen. Oma komppaniamme oli ainut, joka oli valmis lähtemään tehtävälle sateesta huolimatta. Ennen vartioon lähtöä aloimme Mikin ja Vulcanin kanssa torstain kunniaksi keittelemään kamiinalla rokkaa. Kamiina kun oli lämpimänä (mansikka) sateen takia. (Keittopuuhat saattoivat tapahtua vartiotauolla)

Aloitimme vartion taas 2100. Joukkueellamme oli vastuunaan tukikohta, tiedustelujoukkue hoitaisi FAD:ia. Alueet olivat samat, mutta kierrätin ryhmiä. 1. ryhmä meni vartioimaan tukikohdan pohjoispuolta, kakkonen eteläpuoli ja turvallisuusalan miehet lähtivät ovimiehiksi esikuntaan, kolmonen lähti sinkojen kanssa tulppaamaan tietä. Ryhmien lähdettyä lähdimme Garyn kanssa kiertelemään. Kierroksen jälkeen lähdin teltoille selvittelemään irtaimistoani, joka oli kuin ns. "jokisen eväät". Noh pakin tiskausta suunniteltaessa kakkoselta tai Garyltä tuli ilmoitus kontaktista parkkipaikan eteläpuolelta. Lähdin kohti parkkipaikkaa ja ilmoitin komentoverkkoon että QRF: liikkeelle. Kioskilla oli porukkaa vaikka kuinka, ilmoitin heille, että meillä on kontakti tuossa 100m päässä. ketään ei tuntunut kiinnostavan. Päästyäni parkkipaikan laitaan näin Garyn raatoliina päässä. Pian sain itsekkin osuman. Hauskasti, kun aloin huutamaan lääkintämiestä, niin grillin porukka lähti liikkeellee. Pian paikalla olikin viitisenkymmentä omaa myllyttämässä vihollisen suuntaan. Kun 2. ryhmä oli täsilukuinen se alkoi 2 joukkueen muodostaman QRF:n kanssa haravoimaan aluettaan, jos vihollista olisis jäänyt jäljelle. Garyn kanssa palasimme leiriin ja aloin tiskaamaan. Noh, sitten alkoi taas tapahtua. Leirin vastakkaiselta puolella alkoi iloltulitus, elikkäs tykistökeskitys! Leirissä alkoi kauhea älämölö ja väki säntäili kupolitelttoihinsa hakemaan turvaa sirpaleilta. Garyn kanssa tiesimme, että kohdalle tullessa "se vaan hönkääsöö" joten jäimme ihailemaan raketteja. Pian luoksemme tuli juosten Bergetin Gamemaster ja ilmoitti meidät tippuneiksi. Gamemaster alkoi virittämään lähistölle toista ilotulitepataa. Show´n loputtua alkoi radiossa kova liikenne. Komppanian varapäällikkö huuteli meikäläistä ja Garya jatkuvalla syötöllä. Siirryin takaisin tiskihommiin raatoliina päässä. Odotimme jännittyneinä punaisten hyökkäystä, mutta tulivalmistelusta huolimatta sitä ei koskaan tullut... 3. Joukkue tuli päästämään meidät vartiosta ja siirryimme QRF:ään. Lepoa ei hirveästi keritty ottamaan, varsinkin tukikohtaa vartioivalla kolmosjoukkueella tuntui olevan jatkuvaa kontaktia. Suunnittelimme aamun operaatiota ryhmänjohtajien kanssa QRF:n aikana. Puoliltaöin alkoi FADin vartiointivuoro. Muistaakseni emme tämän vuoron aikana saaneet kertaankaan kontaktia, joku korjatkoon mikäli muistan väärin. Ainakin vaihto myöhästyi reilusti, kun vaihtava 2. joukkue oli QRF:ää suorittaessa sitoutunut taisteluun. Viimeinen QRF: olikin sitä itseään. Joukkue taisi olla lähes koko viimeisen puolentoista tunnin syklin tukemassa vartiossa olevia joukkueita. Kolmelta, kun vartio osaltamme päättyi, pidettiin viimeinen komppanian käskynjako. Liikkeelle lähtö parkkipaikalta 3.30.
Last edited by Tuom-asd on Wed 17 Aug, 2016 22:45:14, edited 2 times in total.
User avatar
Tuom-asd
kapiainen
kapiainen
Posts: 385
Joined: Tue 11 Nov, 2008 00:23:44

Re: Berget 14 Black gold- Raportti

Post by Tuom-asd »

Raportti osa 5. Loppu

1.7 3.30 - 2.7

Komppanian taistelujärjestys oli 2. joukkue kärjessä, meidän joukkue ja viimeisenä 3. joukkue. Jalkauduimme samaan pisteeseen kuin edellisessä hyökkäyksessä refinerylle. Tälläkertaa polulla jossa punaiset tippuneet olivat huomanneet meidät, oli omia tiedustelijoita varoittamassa liikennöinnistä. Samoin tien ylitys oli hoidettu hienosti, siten että tien molemmilla puolilla oli tiedustelujoukkueen taistelijat tahdittamassa liikennettä. Komppania saatiin huomaamattomasti tien yli. Tällä kertaa emme jatkaneet joen uomalle ja siitä vuorelle, vaan ilmeisesti pataljoonan tiedutelijat olivat merkanneet meille reitin kreppinauhoilla. Seurasimme nauhoja lähtöasemaan, joka oli toista sataa metriä pohjoisempana, kuin suunniteltu. Gary lähti joukkueen puolikkaan kanssa etenemään vuorelle hieman aiemmin. Lähtöasemassa hämmennyin hetkeksi, koska meidät ohjattiin 2. joukkueen kanssa samaan paikkaan, toisin kuin alunperin oli suunniteltu. Lopulta komppania oli lähtöasemassa hyökkäykseen. Lähdimme etenemään pohjois-etelä suuntaisen maavallin suojassa kohti refineryn ja vihollisen tukikohdan välistä vallia. Janne, Mikki ja Vinku olivat kärjessä, sitten minä ja perässä kolmosryhmä. Päästyämme vallille ryhmityimme suht samoihin asemiin, kuin edellisellä kerralla ja jäimme seuraamaan, kuinka 2. joukkue vyörytti refineryn. Vihollisia ei ollut kovin montaa puolustamassa ja suurinta vastustusta taisi aiheuttaa refineryn ovi, joka murrettiin vapaapaini tyylisellä selkä edellä tehdyllä hypyllä. Tien länsipuolella D:n osia ja muistaakseni C- komppania valtasivat metsän refineryn länsipuolelta. Mekanisoitu joukkue ajoi linjaan tukikohdan ja refineryn väliin. Gary oli päässyt joukkueen puolikkaan kanssa vuorelle, jossa tapasivat omia rangereita, jotka vakuuttivat pitävänsä vuoren. Gary palasi muut mukanaan muun joukkueen luo alas maavallille. Tilanne näytti liiankin hyvältä. Seuraavan puolen tunnin aikana yksittäiset viholliset koittivat käydä räiskimässä meitä, mutta muuten vihollisen tukikohta nukkui edessämme. Koitin huudella suomeksi herätystä ja aamupala tarjoilua, mutta turhaan. Laturi, Gary ja Alezi taisivat päästä ampumaan yhtä vihollista, joka koitti löytää singolleen tuliasemaa.

Puolen tunnin kuluttua, kun refinery oli vallattu ja gamemaster oli todistanut tämän komppanian päällikkö antoi irtautumiskäskyn "UAZ" käsky kulki nätisti huutoketjussa suomikomppanian läpi ja irtautuminen aloitettiin nätissä järjestyksessä. Valitettavasti ulkomaalaiset tajusivat että, nyt on aika lähteä, jolloin irtautuminen näytti lähinnä lehmien laitumelle laskulta... Omakin joukkue pääsi hieman hajoamaan, mutta kun saimme omat kasaan lähdimme kävelemään vihollisen tukikohtaan johtavaa pääuraa avojonossa kohti ajoneuvoja. 3 Joukkue jäi pidättelemään mekanisoidun joukkueen kanssa vihollista. Kyyti oli jo odottamassa, kun saavuimme risteykseen. Oli hieno tunne kävellä joukkueavojonossa saman karkuun juosseen porukan läpi suoraan autoihin. Kello oli kuuden seitsemän luokkaan, kun saavuimme tukikohtaan. Vuorokausirytmi oli aivan sekaisin kun menimme nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen viimeistä lähtöä.

Samana päivänä alkaisi lopputaistelu kylästä 11.00. Komppanian johto, ei ollut tulossa resparalliksi oletettavaan loppumähinään, mutta meiän joukkue oli Garya ja -jm-ää lukuunottamatta lähdössä. Sovimme lähtöajaksi 10.30. Hyökkäyksestä oli olemassa suunnitelma, mutta se ei toteutunut juurikaan. Laturin johdolla etenimme kylän laidalle, josta joukkue lähti avorivissä hyökkäämään sankassa sumussa. Tappioita tuli, eikä sopivaa murtokohtaa meinannut löytyä. Lopulta oikealla laidallamme alkoi syntyä tulosta ja joukkueen pystyssä olevat osat siirtyivät sinne. 2. ryhmä oli lähtenyt jos respalle, kolmosesta ei ollut mitään tietoa ja ykkönenkin oli jo melko sidottu kun saimme ensimmäiset rakennukset näkyviin. Etenin Mikin ja Vinkun ja tällä reissulla offgame ensihoitajana ja ingame rangerina toimineen Mokkulan kanssa eteenpäin. Pääsimme Mokkulan kanssa etenemään jo selkeästi kylän puolelle, kunnes joku aseistettu siviili ampui meikäläisen. Respana piti toimia siirrettävä respa, erään kylän johtavan uran varressa, noh ei se ainakaan karttaan merkatussa paikassa ollut. Taisin käydä pisteellä 3 respaamassa, kun siirrettävää respaa ei löytynyt. Tilanne kylässä oli melko kaoottinen, Laturin kanssa tuli pyörittyä muunmuassa jonkun rakennuksen alla. Kylästä käytiin kovaa taistelua, ja osapuolemme valtasi rakennuksia yksi kerrallaan. Lähdimme etenemään ykkösryhmän osien kanssa kohti poliisiasemaa, mutta kuulaa tuli edestä ja sivulta niin että jumituimme paikoillemme. Kun tappioita alkoi kertyä kestämäön määrä, lähdimme respalle nollaamaan liinat. Saimme ansaitusti tästä noottia eräältä Kankaanpääläiseltä pelaajalta, kun olimme jättäneet noudattamatta 10 min kuiviin vuotamissääntöä. Respattuamme lähdimme koukkaamaan kylään eteläpuolelta Laturin, Mikin, Vulcanin ja ilmeisesti Pataljoonan komentajan henkivartijan kanssa (jolle opetimme joukkueeemme moton suomeksi!). Pästyämme poliisiaseman takapuolelle Vulcan oli huomaamattani päässyt etenemään jo poliisiaseman seinustalle, jossa jo puukotti ensimmäisen vihollisen. Menin sitten ampumaan Vulcanin ja sitä kirotessani vihollinen ampui sitten minut. Tässä vaiheessa kello taisi olla lähempänä kolmea ja pelin päättymistä joten menimme juttelemaan kaverillemme Eeemelille, joka oli toiminut vihollisen puolella offgame lääkintämiehenä. Hieman ennen kolmea lähdimme kävelemään kohti tukikohtaa.

Tukikohdassa -jm- ja Gary olivatkin jo purkaneet leirin jo suurimmalta osin. Otimme nopeasti yhteiskuvan, kiittelimme komppanian johdon ja lähdimme kuivat päällä kohti Uumajaa. Perillä meitä odotti suurempaan vaihdettu mökki, jossa käytiin jälkipelit. Seuraavana aamuna käytiin kaupoilla ennen laivaan siirtymistä. Matka sujui leppoisasti laivan baarissa.

Bergetit ovat omalta osaltani parantuneet joka kerta, joten ei tässä oikein malta odottaa lippujen myyntiin tuloa! Suomalainen JV-komppania sopi meidän porukalle hyvin, kun vahvuutena on yhteenpelaaminen. Tätä porukkaa oli ilo ja ylpeys johtaa. Vahvistuksina JVI-softin ulkopuolelta tulleet olivat hyvä lisä joukkueeseemme. Ensimmäisen illan sekoilujen jälkeen joukkueen johtaminen sujui jo melko hyvin. Garylle iso kiitos mentoroinnista Berget jojoiluun! Laturille myös suuret kiitokset matkajärjestelyjen hoitamisesta!

Ensi vuoteen!
Post Reply