Peliraportti OP Lumikko 2.2.2013

Muiden kuin JVISoftin pelit
Post Reply
User avatar
MikaLinna
sohvakenraali
sohvakenraali
Posts: 2405
Joined: Fri 24 Aug, 2007 22:35:39
Location: Jalasjärvi
Contact:

Peliraportti OP Lumikko 2.2.2013

Post by MikaLinna »

Tähän koottu Pappa-tiimin taisteluraportti Lapua Airsoft ry:n järjestämästä kutsupelista Operaatio Lumikko, joka pelattiin 2.2.2013 Hirvijärven maisemissa.
Papat saivat kutsun saapua peliin, mistä tiesimme ennen peliä vain:
- pelialueen ja kartan
- tiedusteltavien kohdeiden karttapisteet
- tuhoamistehtävän jälkeisen irtiottopisteen, minne piti pyrkiä
- pelisäännöt ja tehtävät (2 tiedustelutehtävää, 1 tuhoamistehtävä, 1 irtautumistehtävä)
- peliaika klo 9:00 -

Peliin lähtiessä emme tienneet yhtään vastustajan lukumäärästä. Joskus aiemmin vastaavassa operaatiossa (Operaatio Betoni 2010) saimme niskaamme vastustajan puolelta suorastaan murskaavan ylivoiman pelinjohdon toimesta, ja tämä vielä muistona takaraivossa valmistauduimme myös tähän peliin sillä ajatuksella, että vastassa on meitä huomattavasti suurempi joukko pelaajia. Lisäksi on syytä muistaa, että Pappa-tiimin etenemiskyky umpihangessa ei ehkä anna merkittävää nopeusetua vastustajaan nähden - joku taisi sitä kuvata "Norsulauman varovaisella mutta määrätietoisella kulkemisella" - reppu selässä täydessä taisteluvarustuksessa tällä tehtävällä Papat painaaa luokkaa 110-125 kg = siinä ei mikään hankki kanna vaan askel painuu hienosti koko lumikentän läpi niin että heilahtaa :)

Operaatioon valmistautuminen suoritettiin perinteisellä tarkkuudellä; ensin suoritettiin hyvin tarkka maastotiedustelu internetistä saatavilla olevien ilmakuvien ja karttakuvien perusteella. Tämä pohjana suunniteltiin strategia millä homma hoidetaan kotiin, vaikka vastassa olisi suurempikin määrä pelaajia. Jo ilmakuvien perusteelal kävi selväksi, että tiedusteltavat kohteet ovat kieltämättä haasteellisia, varsinkin kun maasto on vielä hyvin avointa.

Jotta homma ei olisi liian helppoa, oli pelinjohto laatinut säännöt tyyliin "kerrasta poikki" eli pahin sääntö oli sanamuodossa
"Mikäli tiedustelu havaitaan, vaihtuvat tiedusteltavien kohteiden sisältö ja tiedustelu on tehtävä uudelleen, saatu tiedustelutieto on käyttökelvotonta"
mikä suomeksi tarkoittaa sitä, että mikäli meidät nähdään, on peli meidän osalta hetkellisesti ohi ja saamme tarpoa taas tuntikaupalla. Emme myöskään voi ottaa kontaktia, koska tämä johtaa myös edellä mainittuun havaitsemiseen ja joudumme tekemään tiedustelun uudeelleen.

Jotta tehtävä olisi kieltämättä erittäin haastava, on meidän päänmenoksi laitettu partioita jotka pyrkivät meidät kohdattaessa aina tuhoamaan...tehtävä kuulosti kaikkineen juuri sopivan mahdottomalta saada kunnialla toteutetuksi, joten Pappa-tiimi ilmoittautui peliin tiedustelua suorittavaksi osapuoleksi. Pappa-tiimistä peliin ilmoittatuivat Mazor (osapuolen komentaja), Mika, Jarmo, Janne ja Mikki.

Kuvassa tiedusteltavien kohteiden sijainnit sekä -jm- mukana olleen paikantimen piirtämä kulkureitti, noin 9 km pelipäivän aikana...
Attachments
reittikuva_540.jpg
reittikuva_540.jpg (107.54 KiB) Viewed 6543 times
Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
User avatar
MikaLinna
sohvakenraali
sohvakenraali
Posts: 2405
Joined: Fri 24 Aug, 2007 22:35:39
Location: Jalasjärvi
Contact:

Re: Peliraportti OP Lumikko 2.2.2013

Post by MikaLinna »

Pääsimme aloittamaan pelin noin 9:20. Tehtävänä oli tiedustella etukäteen saadut pisteet K1 ja K2. Koska meidän tuli liikkua siten että meitä meitä ei missään kohden havaita, oli reitti pakko suunnitella kiertämään mahdollisimman paljon reuna-alueita hyödyntäen. Otimme ensimmäiseksi tavoitteeksi kiertää aivan pelialueen itäreunaan kohti pohjoiseen ja perustaa matkalla reppukätkö noin puoleen väliin ja sitten toinen pohjoisemmaksi - respaaminen tapahtui sääntöjen mukaan reppukätköltä ja meidän oli huolehdittava että reppukatköjä on riittävästi. Jos vihollisen partio löytää meidän reppukätkön ja tuhoaa sen (=laittaa repur irralleen toisistaan), olisimme joutuneet respaamaan pidemmän ajan jossain muualla. Lähdimme strategialla että perustelemme aina reppukätköjä sopivin välimatkoin.

Ensimmäinen siirtyminen oli helppo - pelialueen eteläreunassa kulki voimalinja ja sen varrella kovaksi ajettu moottorikelkkaura. Tätä pitkin oli vielä helppo tassutella noin 1,6 km ilman huolen häivää. Pidimme kuitenkin hieman kovaa vauhtia päällä ja jo tällä etapilla hikeä alkoi pukata kovanlaisesti - päivästä tuleekin vielä mieleenkiintoinen. Kun pääsimme itärajalle, kääänsimme nokan kohti pohjoista ja umpihankea - jo muutaman askeleen jälkeen kaikille kävi selväksi, että tämä päivä on vielä raskas ennen kuin peli vihelletään poikki. Tässä kohden 100 m jälkeen jokainen jo kelasi mielesään, mitä turhaa tuli reppuun pakattua - ja kirosi jokaista ylimääräistä grammaa itselleen. Ei auta, etukäteen arveltiin että 5-8 km tulee liikkumista mutta hieman se liikkumisen raskaus kieltämättä pääsi yllättämään taas. Kovin urakka oli tietenkin kärkimiehillä, jotka joutuivat polkemaan reitin muille.

Taivalsimme hissukseen jäätyneitä ohjanpohjia myöten kohti pohjoista. Puolentoista tunnin taivaltamisen paikkeilla pistimme pystyyn ensimmäisen reppukatkön ja suoritimme ensimmäisen tankkauksen. Olimme pääseet kuvassa itäreunan puoleen väliin (kohta missä lähtee reitti suoraan länteen). Kun olimme evästäneet, päätimme jatkaa matkaa suunnitellun mukaisesti. Mazor ja allekirjoittanut ottivat reput vielä kantoon ja näiden avulla oli tarkoitus perustaa toinen reppukätkö pohjoisemmaksi (kuvassa oikea yläkulma, mistä reitti jatkuu viistosti kohti klo 10).

Kun lähdimme reppukätköltä numero 2, käänsimme suunnan ensin luoteeseen ja tämän jälkeen liki länteen - tarkoituksena oli edetä varovasti tiedusteltavan kohteen K1 pohjoispuolelle. Juuri ennen kuin päätimme lähteä tiedustelemaan tarkemmin kohdetta, havaitsimme vastustajan kiertopartion jäljet - eli täällä on elämää sittenkin. Levitimme varalta asemaamme ja hetken neuvonpidon jälkeen Janne ja Jarmo lähtivät kiikarin ja kaukoputken kanssa etenemään varovasti kohti etelää. Tehtävä oli sillä tapaa haastava että maasto oli todella avointa meidän kulkusuunnasta. Kiikarilla myöskään ei nähnyt kuin muutaman kymmenen metriä eteenpäin, tiedusteltava alue oli kuitenkin tiheähkö eikä sinne nähnyt - sinne oli pakko mennä lähelle. Ongelma oli myös että tiedusteltavan kohteen ympäri meni ojat joiden yli pitäisi mennä - puolustavalle osapuolelle riittää kun pistää miehen tai pari katsomaan ojan suuntaan ja meidät havaitaan taatusti. Hetken päästä radiosta kuuluukin maanaamista ja Janne ilmoittaa että kontakti, meidät on nähty. Tässäkö tämä oli, turhautuminen oli kaikkien osalta käsin kosketeltavaa - 3 km talsiminen ja peli on meidän osalta ohi - ilman yhtään laukausta tai kunnon kontaktia, vihollisen saama havainto meistä ja se oli siinä?
Last edited by MikaLinna on Thu 07 Feb, 2013 20:23:30, edited 3 times in total.
Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
User avatar
MikaLinna
sohvakenraali
sohvakenraali
Posts: 2405
Joined: Fri 24 Aug, 2007 22:35:39
Location: Jalasjärvi
Contact:

Re: Peliraportti OP Lumikko 2.2.2013

Post by MikaLinna »

Turhautuneita mietimme että mitäs nyt tehdään. Odottelimme aikamme vastapuolen komentajan soittoa mutta kun sitä ei kuulunut, Mazor soitteli ja ajatteli kysellä niitä näitä...ja pam = TEIDÄT ON HAVAITTU!! Siinä sitten mietimme että mites homma nyt etenee. Sääntöjen mukaan meidän olisi pitänyt mennä respalle 40 minuuttia, yrittää tiedustella uudelleen (koska meidän havainnointi teki tiedustelutiedosta käyttökelvotonta). Tämä olisi tarkoittanut uudelleen siirtymisineen noin 2 tunnin reissu = eihän me tästä samasta kohtaa voida mennä koska vihollinen tietää missä ollaan, meidän olisi pakko tehdä uusi reitti.

Kävi ilmi että Jarmo vielä oli tiputtanut lippaansa irtaantumisen yhteydessä ja se olisi nyt tuolla K1 suunnassa...sekin pitäisi saada vielä haettua. Pelinjohdon kanssa käydyn keskustelun jälkeen päätimme tehdä uuden tiedustelureissun samaa reittiä kuin äsken, että saamme haettua Jarmon lippaan. Päätimme myös että mikäli meidät havaitaan, teemme väkivaltaisen tiedustelun eli tiputamme mahdolliset vastustajat ja otamme tämän jälkeen irti, mielellään objektin tietojen kanssa - meillähän ei ole tässä kohden mitään menetettävää, meidät oli jo havaittu ja tiedustelutieto oli joka tapauksessa jo mahdollisesti käyttökelvotonta - haetaan ainakin se lipas ja mennään sitten reppukätkölle evästämään.

Lähdimme etenemään ja muutama metri edellisen tiedusteluretken lakipisteestä eteenpäin pomppasi tiedusteltava objekti kärkimiehen näkökenttään - meillä on kirjain E !!
Emme tosin tienneet miten homma jatkuu, tämähän oli periaatteessa käyttökelvoton. Tosin, säännöissä oli maininta että havaituksi tullessa mahdollinen saatu tiedustelutieto olisi käyttökelvotonta. Kun meidän tiedustelupartio havaittiin, ei meillä vielä ollut mitään tietoa kohteesta joten ei ollut mitään menetettävääkään. Eli meillä on nyt hallussa ensimmäisen tehtävän tiedustelutieto E - sekä Jarmon tiputtama lipas
:cheers:

Lähdimme palaamaan takaisin reppukätköä nro 2 kohden. Tällä kertaa Mazor meni kärjessä ja hetken liikkeen jälkeen kuului radiossa "SEIS - täällä on jäljet meidän takana!!". Porukka maihin, kuunnellaan ja katsellaan ja mitään ei näy. Katselen siinä hetken ja huomaan että Mazor on törmännyt meidän tulojälkiin - "ei mittä hättä, hänmän on tääll" :D

Palasimme reppukätkölle 2, otimme Mazorin kanssa reput kantoon ja jatkoimme reppukätkölle 1. Pidimme kunnon evästaon, söimme lämpimän ruoan ja aloimme suunnitella kohteen 2 tiedustelua.
Last edited by MikaLinna on Sun 03 Feb, 2013 21:40:03, edited 3 times in total.
Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
User avatar
MikaLinna
sohvakenraali
sohvakenraali
Posts: 2405
Joined: Fri 24 Aug, 2007 22:35:39
Location: Jalasjärvi
Contact:

Re: Peliraportti OP Lumikko 2.2.2013

Post by MikaLinna »

Evästyksen jälkeen otimme kaikki reput kantoon ja lähdimme etenemään länttä kohden. Pelialueella oli paljon suo-ojia, jotka onneksi olivat jäässä ja antoivat hieman helpotusta kulkemiseen. Sekä mahdollistivat hieman paremman liikkuvuuden ettei vastustaja näe. Kun olimme edenneet hetken kohtisuoraa länteen tuli vastaan poikkioja jossa kävelyjäljet - olimme törmänneet puolustajien kiertopartion reitille, joka näytti kulkevan etelästä pohjoisseen. Meidän piti päästä kohteen K2 eteläpuolelle joten lähdimme kulkemaan varovasti kohti etellä. Hetken päästä tuli kartalla vastaan hyvä ojareitti kohti länttä ja kaarsimme sinne. Vajaan 100 m länteen kulkemisen jälkeen kärki veti maihin ja radiosta kuului - "vihollinen etuoikealla kallion päällä...2....3 hahmoa - lipppu...VIHOLLISEN RESPA"
- olimme ns. kusessa!!

Olimme joutuneet huonoon suoja-asemaan, emme voineet edetä emmekä oikeastaan tehdä mitään ettemme olisi jääneet kiinni. Päätimme olla hetken paikalla ja katsella mihin tilanne etenee. Pahinta oli että makasimme reput selässä pitkän ojan päässä ja riittäisi kun vastustajan partio kerran kurkkaisi ojaa pitkin, olisimme paljastuneet. Ojassa oli yksi leveämpi kohta ja pakitimme sinne ryömimällä sivuun siten että ojan päästä katsellen meitä ei voisi nähdä. Mazor viimeisenä miehenä pakitti takaisin ojien risteykseen ja otti silmilleen meidän paluusuunnan, ettei meidän selkään pääsisi huomaamatta. Hetken päästä radiosta kuuluis Jannen ääni "vihollinen laskeutuu alas mäeltä suoraan meitä kohden". Tässä kohden alkoi olla selvää että huomaamatta emme pääse pois. Annoin ohjeet pakittaa ojien risteykseen ja siitä kohti etelää - meidän on saatava paremmat asemat että voimme tarvittaessa puolustautua.

Otimme irti vauhdilla ja kiersimme pienen mäen taakse suojaan. Jarmo lähti kohti mäkeä ja kohta kuului radiosta "VIHOLLINEN LÄNNESSÄ". Olimme avomaalla, ei auttanut kuin yrittää maata liikkumatta puun tai kiven juurella, mitään suojaa ei ollut. Meni hetki, Jarmo ehti hieman parempaan asemaan, Janne pääsi pieneen kuoppaan repun kanssa - Mazor huikka radiosta "HIIHTOPARTIO SELÄSSÄ!". Se siitä - olimme pussissa, emme voineet ottaa enää irti vaan oli selvää että tässä kohden joudutaan taisteluun. Minä ja Mikki perustimme välittämästi reppukätkön - eipä olisi respa kaukana. Samaan aikaan mäen toiselta puolen vihollisen suunnasta kuului askelten ääniä - eli ne tulee päälle...määrästä ei tietoa ja meillä näkyvyys 0 juuri siihen suuntaan.

SARJA - Mazor ilmoittaa radiossa että "suksipartio tuhottu - sori, oli pakko - tuli jo kylkeen!". Samaan aikaan Jarmo huutaa että vihollinen etelän puolella, tarvii apua. Janne kurkkaa kalliolle ja lumi pöllyää - nehän ampuu kohti. Näen vihollisen koukkaavan Jannen vasemmalle puolen ja huudan Jannelle että "SIDO TULELLA" ja ammun sarjan. Janne ei nähtäästi kuullut mitä huusin jolloin lähden etenemään sarjatulen voimin ja saan pidettyä vihollisen sellaisessa asemassa ettei hän pääse minua ampumaan. Samalla Mikki minun takaa avaaa tulen Jannen oikealle puolelle - 2 pois.

Jarmo huutaa radioon että yksi vihollinen vielä etelässä kuusen juurella. Huudan Jannelle että ota mäki haltuun, Matti hoitaa ojan suunnan. Jarmo huutaa että estäkää tämän yhden pakeneminen lännen kautta johon vastaan että Mikki ottaa sen puolen. Itse lähden koukkaamaan umpihankeen Jarmon vasemmalta puolen ylämäkeen hakkuukantojen seassa - humps - oho, täällähän oli lunta napaan asti...raskasta on...pakko edetä, Jarmo pitää vihollista paikallaan lyhellä sarjalla ja minä etenen erittäin hitaasti ja vaivalloisesti vihollisen kylkeen. Pumppu hakkaa varmaan kahtasataa ja astma salpaa henkeä, ei kule...silti andrenaliini antaa voimia ja pääsen kuin pääsenkin sellaiseen tuliasemaan, että saan tarvittaessa vaikutettua tulella. Ilmoitan Jarmolle radiolla että "koita saada se ampumaan että näen missä se on". Jarmo tekee työtä käskettyä ja saa vihollisen liikkumaan, radiosta kuuluu Mikin ääni "Näen sen!" - sarja = 1 pois. Ei enempää vihollisia - huudan radioon "IRTI IRTI! Tuokaa joku mun reppu!!" - olin kaikkein kauimpana ja jos olisin lähtenyt tarpomaan takaisin, olisi mennyt liikaa aikaa.

Mazor nappaa minun repun kantoon ja porukka juokseen minkä kintuista hangessa pääsee kohti parempaa suoja-asemaa. Jatkamme ojaa pitkin kohti etelää ja teemme hyvän suojapaikan. Perustamme varalta 2 reppukätköä ja pidämme kunnon ruokatauon. Se oli lähellä !!

***********************
-Mazor tarkentaa:
"Otimme irti vauhdilla...."
Olin irtautuessa häntäpäässä Jannen kanssa ja tarkkailimme tulojälkiämme. Kauhukseni näin vihollisen lähestyvän koko ajan sitä ojien risteystä johon pakitimme piiloon. Jos vihollinen pääsee siihen risteykseen, on siitä meihin suora näköyhteys... Pääsemme kuitenkin ilmeisen huomaamatta mäennyppylän taakse, mutta jäljet tuovat vihollisen varmasti perään. Mäennyppylällä heitän repun maahan ja syöksähtelen ja ryömin mäenharjan oikealle puolelle, asemiin mistä näen ojien risteyksen sekä koko tuloreittimme. Risteys ja tulojäljet ovat kuitenkin tyhjät... Ei, odotas, yksi lumipukuinen vihollinen kävelee risteyksestä lähtevää uraa länteen ja katoaa kohta mäen taakse näkymättömiin. Selvisimmekö huomaamatta? Ehkä.

Koska mitään ei tapahdu hetkeen, päätämme jatkaa irtautumista mäeltä pois. Palaan repulle ja heitän sen selkään. Mutta samalla hetkellä joku huomaa vihollisen liikkuvan lännen suunnalla ja selvästi saartavan meitä. Mäen takana on edelleen muutama vihollinen, joiden ei ole nähty menevän poiskaan. Heidän täytyy siis lähestyä.

Heitän repun uudelleen maahan ja syöksähdän takaisin mäenharjanteen oikealle puolelle. Ehdin juuri lyödä makuulle yhden kiven taakse kun näen hiihtäjän saapuvan ojien risteykseen. Hän ylittää ojan ja kaatua humpsahtaa. Matkaa on joku 30m ja minä makaan lähes näkyvillä. Näen kuinka hiihtäjä katsoo oikealle puolelleen ja nyökkää. Joku siis puhuu hänelle. Huikkaan radioon. "Hiihtäjä risteyksessä! He tietävät missä me olemme!" Makaan täysin liikkumatta ja odotan mitä tapahtuu. Hiihtäjä irroittaa sukset, asettaa ne ojanpenkalle ja nousee ojasta. Ja lähtee kävelemään suoraan kohti... Odotan edelleen, en voi liikkua mihinkään, en voi edes nostaa asettani ampuma-asentoon... Onneksi vihulaisen pää heiluu niin nopeasti puolelta toiselle, ettei hän varsinaisesti katso minuun päin, vaikka onkin kävelemässä päin. Nousen äkkiä ja ruilautan sarjan hiihtäjään. Huikkaan radioon, että nyt räiskyy! "Hiihtäjä pois! Oli pakko ampua, tuli päin."
Nousen pystyyn ja lähden kiertämään mäenharjaa. Näen yhden vihollisen, mutta en pysty osumaan. Huudan radioon että mäen harjalla on yksi, ammun puuta jonka juurella makaa. Saan merkattua maalin hyvin, ja muu ryhmä tiputtaa hänet. Samaan aikaan toinen lähestyvä vihollinen tuhotaan. Yksi on edelleen kiertämässä lännen puolella. Vaihdan Soosin kanssa pari sanaa ja sovimme muuttuvasta tehtävästä.

Yritämme uudelleen irtautua. Jarmo ehtii jo laskeutua Mikan kanssa mäen eteläpuolella olevalle aukealle/taimikkoon. Ja eikö mitä, viholliskontakti! Jarmo makaa keskellä aukeaa epämukavan näköisessä asennossa ja huikkaa radiolla ettei voi liikkua mihinkään. Mika on jossain syvemmällä taimikossa. Mikki on juuri laskeutumassa mäkeä. Me olemme Jannen kanssa vielä mäen päällä. Yritän lähteä kiertämään Mikille kaveriksi oikean kautta, mutta onneksi Mikki saa vihun hollille ja tiputettua hänet. Palaan mäelle ja nappaan Mikan repun kantoon. Näin sitä mennään, reppu selässä ja toinen mahan päällä, suuntana umpihanki ja vihollinen varmasti jossain takana. Voitte kuvitella miten raskasta, välillä lunta on polveen asti...
Last edited by MikaLinna on Mon 04 Feb, 2013 12:14:29, edited 2 times in total.
Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
User avatar
MikaLinna
sohvakenraali
sohvakenraali
Posts: 2405
Joined: Fri 24 Aug, 2007 22:35:39
Location: Jalasjärvi
Contact:

Re: Peliraportti OP Lumikko 2.2.2013

Post by MikaLinna »

Vähitellen evästys on suoritettua ja ehdimme hieman pitää suunitelmaan tulevalle. Mietimme että emme ole nähneet kovin suuria vihollispartioita. Joko heillä on miehitys meidän perässä pohjoisessa tai sitten meitä odottaa vielä joku ikävä yllätys. Tai sitten vastusjia ei olekaan kuin alle 10. Pitääpä tarkkailla tilannetta. Tässä kohden pelinjohto ilmoittaa, että tehtävämuutos - tiedustelutehtävä on peruttu ja se on muuttunut tuhoamistehtäväksi. Eli pisteen K2 alueella puussa keltaisia ilmapalloja, jotka pitää saada tuhottua - ok.

Enää ei tarvitse pelätä paljastumista vaan voimme liikkua siten, että saamme itsemme suojattua kontaktitilanteissa. Lähdemme kiertämään etelän kautta kohti länttä, pisteen K2 eteläpuolella näyttää kartan mukaan kulkevan useita suo-ojia, joita pitkin voimme liikkua paremmin suojassa. Tarkkailemme koko ajan myös vihollisen liikkeitä. Vaikka pidimme äsken taukoa ja saimme tankattua energiaa, alkaa 7 km kulkeminen jo tuntumaan jaloissa - eteneminen on välillä raskasta, välillä lihakset huutaa jo "ei enää!". Silti on pakko edetä, ryhmän toiminta on riippuvainen jokaisen osallistumisesta eikä oikein kukaan halua jättää toisia pulaan. Matkavauhti vain sovitetaan sellaiseksi, että jokaisen on mahdollista kulkea.

Päätämme suo-ojien määrän perusteella jakaa ryhmän 3 osaan. Janne ja Jarmo ottavat itäisimmän ojan, etenevät kohti tuhottavan ohjektin itäpuolta. Minä ja Mikki otamme ojan, joka kulkee suoraan kohti objektia. Mazor koukkaa läntistä ojaa pitkin. Tällä tavalla kun hajautamme toiminnan, on meillä mahdollisuus vaikuttaa paljon paremmin ja vastustaja joutuu levittämään peliään ihan eri lailla, kuin että kulkisimme peräkanaa. Kaikilla ryhmillä on keltainen ilmapallo silmissään. Minun ja Mikin pahaksi onneksi meidän oja antaa periksi ja vesi tulee läpi - joudumme nousemaan ojasta pois avomaalle - ei hyvä. Mazor etenee meidän vasemmalla puolen ojassa ja ilmoittaa olevansa ampuma-etäisyydellä objektista - sarja - vasemmalta kuuluu HIT! Mitä hittoa, itsekin ammuin sarjan palloa kohden mutten osunut ja samaan aikaan Matti kaatui? Kuuluu sarja ja Mikki huutaa osui!. Näen mustan päähupun liikahtavan lumipenkereen takaa Mazorin suunnassa - hitto, moon ihan avomaalla. Ei auta kuin yrittää ampua sarjaa, ilmoittaa havainnoista muille ja yrittää etsiä suojaa...myöhäistä, OSU!

Janne saa objektin tuohottua kovan pamauksen saattamana ja Janne jatkaa vauhdilla kohti Mazoria ja sitomaan. Jarmo jää suojaamana selustaa ja saa tiputettua takaa-ajoon lähteneen vihollisen. Kun Mazotr on sidottu alkavat Mazor ja Janne metsästää vihollisen päänahkaa ja Jarmo tulee sitomaan Mikin ja minut. Tässä kohden huudan jo radioon "IRTI IRTI" mihin Janne hengästyneenä vastaa "SEN MINKÄ PYSTYY!" Pienen tulitaistelun jälkeen pääsemme irti takaisin kohti etelää eikä vastustajallakaan tunnu olevan intoa takaa-ajoon - tehtävä hoidettu. Päätämme palata reppukätkölle nollaamaan sidontaliinat ja selvittämään miten peli tästä jatkuu.

***************
Sama Mazorin silmin
Lyömme reput maahan respapaikaksi, pikainen haukkaus sapuskaa ja juomaa. Lähdemme Jannen kanssa ennen muuta porukkaa, tarkoituksena päästä kiikaroimaan mahdollista objektia K2:sella ja vihollisliikettä. Maasto on kuitenkin niin peitteistä, että ei siitä mitään tule... Muu porukka saapuu luoksemme, ja kerron että homma on vaihtunut nyt tuhoamistehtäväksi. Keltaiset ilmapallot ovat pisteissä K1 ja K2, on tuhottava vähintään yksi. Hetken arvomme mitä tehdä, mutta koska olemme niin lähellä K2:sta ja varoa ei enää tarvi, otamme siis suunnan sinne.

Levittäydyttyämme lähestymme palloa 3:sta suunnasta, ja alan olla pallosta alle 30 metrin päässä. Ilmoitan radioon avaavani tulen, ja naps.. Samalla hetkellä kuula kolahtaa kallooni. Vihu oli jossain vasemmalla puolellani, täysin liikkumatta odottaen lähestymistäni. Varmasti kuuli kun sanoin ampuvani ja tiputti minut sitten. Mika ja Mikki saavat seuraavat kuulat, kuuntelen kuinka kuulat viuhahtelevat ylitseni ja odotan väistämätöntä. Ensin Mikki saa osuman ja heti perään Mika. Mutta kuulen myös kuinka ilmapallo räjähtää komean paukahduksen säestämänä. Heti perään Jarmo ja Janne syöksähtävät samaan ojaan missä makaan. Jarmo sitoo vihollisen ja Janne syöksyy luokseni sitomaan.

Suojaamme Jannen kanssa Jarmoa, joka käy sitomassa Mikan ja Mikin. Aloitamme irtautumisen ojaa pitkin, mutta vihollinen ahdistaa meitä edelleen. Näemme kuinka vihollinen siirtyy koko ajan lähemmäksi ojaa, tilanne alkaa käydä epätoivoiseksi. Jos vihu pääsee ojan reunaan, olemme Jannen kanssa täysin suojattomia. Irtaudumme minkä kintuista lähtee, mutta ojakin on meitä vastaan. Paikoin jää särkyy ja olemme polvea myöten hangessa ja vedessä. Janne on aivan naatti, yritän kannustaa häntä ja niin se vain puuskuttaa menemään. Välillä meinaa halata puita, mutta menee kuitenkin eteenpäin.. Selviämme takaisin muiden luo. Palaamme repuille, ja sovimme Soosin kanssa siirtymisen evakuointipisteelle P1. Meillä ei enää riitä paukkuja lähteä tuhoamaan K1:sellä olevaa ilmapalloa... Peli kuitenkin jatkuu, vihu on edelleen vihu ja aikoo käydä agressiivisesti päälle.
Last edited by MikaLinna on Mon 04 Feb, 2013 12:15:55, edited 1 time in total.
Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
User avatar
MikaLinna
sohvakenraali
sohvakenraali
Posts: 2405
Joined: Fri 24 Aug, 2007 22:35:39
Location: Jalasjärvi
Contact:

Re: Peliraportti OP Lumikko 2.2.2013

Post by MikaLinna »

Evästän ja keittelene Cappuzino kaakaot ja syön viimeiset banaanit ja muut eväät mitä repussa oli - enää on juomista jäjellä. Ihmettelen miksei Jarmo tule minun ja hänen reppukätkölle...kaippa se jäi suustaan kiinni toiselle reppukätkölle. Jonkin ajan kuluttua Mazor tulee ja ilmoittaa ettei meidän tavitse toteuttaa enää toista tuhoamistehtävää. Pelinjohto ilmoittaa että viimeisenä tehtävänä on päästä pisteeseen P1. Oletamme että sinne on järjestetty meitä varten vastaanottokomitea. Päätös oli sillä tapaa hyvä että kello oli jo 16 päälle ja alkio tulla jo pimeä. Jos olisimme tehneet vielä yhden tuhoamiskeikan, olisi siinä mennyt se tunti - kaksi ja sitten olisi ollut oikeasti jo pimeä.

Kyselen onko Jarmoa näkynyt kun kuulen että on lähtenyt etsimään kadonnuta lipasta meidän ensimmäiseltä reppukätköltä - TÄH? Sinnehän on matkaa 600-700 m ja seamanverran takaisin...on se sissi :D Hetken päästä Jarmo ilmoittaa radiolla että lipas löytyi, oli tippunut sen puun juureen mihin hän aseen laittoi kun syötiin ja kehui tulevansa jo takaisin. Ilmoitimme että olemme jo liikkeessä ja hänen reppu on kannossa - edetään kohti länttä. Ja kohtapa Jarmo meidät ottikin kiinni.

Pääsimme etenemään ojia pitkin aika huoletta kohteeseen saakka. Olimme nähtävästi ehtineet tänne ennen vihollista ja otimme hyvät asemat ja aloimme odottamaan. Kohta Mazor hihkaiseekin radiossa että "Soosi havaittu, suunta kohti meitä noin 50 m". Samassa itse vahvistan että tumma hahmo kiertää Mazorin oikealle puolelle. Pienen odottelun jälkeen alkaa tulitusta kuulua sieltä täältä ja saamme vastustajia tiputettua enemmän kuin he meitä - pelinjohto huutaa "PELI OHI! Kello on jotain 17 paikkeilla.

Pidämme loppubriefin ja käy ilmi että puolustajia oli vain 4 !! Kiitämme pelistä ja lähdemme talsimaan kohti autoja, väsyneinä mutta jälleen kerran - reissu oli ikimuistoinen, näitä pitää saada lisää !!

SUURKIITOS pelinjohdolle sekä omalle tiimille !

***********
Mazor tarkentaa
Pääsimme etenemään ojia pitkin
Olemme juuri tulleet P1:selle ja saaneet varmistettua että olemme oikeassa paikassa. Reput ovat yhdessä kasassa, Janne ja Jarmo lähtevät vasemmalle monttua kiertäen varmistamaan aluetta, itse lähden oikealle. Mikki ja Mika jäävät repuille. Ehdin siirtyä 15 metriä, kun näen lumipukuisen vihollisen lähestyvän monttuun vievää uraa pitkin. Lyön maihin ja ilmoitan havaintoni. Tunnistan tulijan Soosiksi ja seuraan kun hän pysähtyy, odottaa ja palaa takaisin jälkiään. Sitten hän siirtyy pienen kumpareen taakse, niin että näkyy vain tummat suojalasit. Itse kökötän puun juurella, epämukavassa asennossa täysin liikkumatta. Arvelen ettei minua ole nähty. Joku kuitenkin on, koska vihu vaihtoi kulkusuuntaa. Mika siirtyy vasemmalle puolelleni ja ehtii vain huikata radiolla että kello 1 on musta vihollinen. Samalla tämä musta mies avaa tulen ja tiputtaa Mikan. En näe kyseiseen suuntaan yhtään mitään ja voin vain odottaa. En voi edes puhua, sillä vihollisen liikkuminen kuuluu asemaani. Kuluu todella pitkältä tuntuva hetki. Jarmo ja Janne saavat tiputettua vasemmalta yhden vihollisen ja Mikki saa tulojäljiltämme ilmeisesti yhden. Sitten Mikki siirtyy lähemmäksi sitoakseen Mikan. Hän pääsee muutaman metrin päähän, mutta saa sitten osuman.

Ja minä kökötän edelleen paikallani. Näen kuinka Soosi lähestyy ja nousee ojasta eteeni. Avaan tulen ja saan hänet pois. Jäljellä on ainakin yksi vihu, se musta mies jossain etuoikealla. Tulitan kuusen oksien läpi ja saan tulta takaisin. Kuulat viuhuvat vierestä, mutta saan samalla ainakin summittaisen suunnan viholliseen. Uusi lipas kiinni, vihollisen ase kuuluu ampuvan tyhjää. Heittäydyn puitten takaa pois. Näen tumman möykyn, tummemman kuin ympäröivä metsä. Siinä! Tulta päin, ja osuuhan siihen! Saman tien Soosi huutaa pelin poikki.
Keräännymme montun pohjalle, ja jaarittelemme hetken.
Last edited by MikaLinna on Mon 04 Feb, 2013 12:18:08, edited 1 time in total.
Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
-jm-
sohvakenraali
sohvakenraali
Posts: 1898
Joined: Sat 25 Aug, 2007 17:16:24
Location: Jalasjärvi

Re: Peliraportti OP Lumikko 2.2.2013

Post by -jm- »

Kiitokset Mikalle todella hienosta pelitapahtuman kuvauksesta, melkeinpä hengästyin kun luin siitä ilmapallon tuhoamisen jälkeisestä ritiotosta.
Irtautuminen oli RASKASTA puuhaa, onneksi Mazor jaksoi tsempata huudellen: "Jaksa vielä vähän", "Ei ole enää pitkä matka" ja "Jarmo on tuossa jo ihan lähellä".
Mazor singahteli kevyen näköisesti eteenpäin, mä vain puuskutin kuin höyryveturi ja yritin päästä irti tilanteesta.. :lol:

Kiitokset myös omasta puolestani pelinjohdolle, vastustajille ja ennen kaikkea omalle ryhmälle!
-Minkä ketteryydessä häviän, sen painossa voitan-
User avatar
Mazor
kapiainen
kapiainen
Posts: 529
Joined: Fri 05 Oct, 2007 10:32:33
Location: Seinäjoki

Re: Peliraportti OP Lumikko 2.2.2013

Post by Mazor »

Hyvin kyllä Mika sanailit! Jotain tuonne ois lisättävää, mutta ne ois paras saada oikeisiin kohtiinkin jotta säilyy tarina yhtenäisenä. Voinet nämä editoida paikoilleen, jos laitan kohdan mihin tulee?

"Otimme irti vauhdilla ja.."
-Mazor: Olin irtautuessa häntäpäässä Jannen kanssa ja tarkkailimme tulojälkiämme. Kauhukseni näin vihollisen lähestyvän koko ajan sitä ojien risteystä johon pakitimme piiloon. Jos vihollinen pääsee siihen risteykseen, on siitä meihin suora näköyhteys... Pääsemme kuitenkin ilmeisen huomaamatta mäennyppylän taakse, mutta jäljet tuovat vihollisen varmasti perään. Mäennyppylällä heitän repun maahan ja syöksähtelen ja ryömin mäenharjan oikealle puolelle, asemiin mistä näen ojien risteyksen sekä koko tuloreittimme. Risteys ja tulojäljet ovat kuitenkin tyhjät... Ei, odotas, yksi lumipukuinen vihollinen kävelee risteyksestä lähtevää uraa länteen ja katoaa kohta mäen taakse näkymättömiin. Selvisimmekö huomaamatta? Ehkä.

Koska mitään ei tapahdu hetkeen, päätämme jatkaa irtautumista mäeltä pois. Palaan repulle ja heitän sen selkään. Mutta samalla hetkellä joku huomaa vihollisen liikkuvan lännen suunnalla ja selvästi saartavan meitä. Mäen takana on edelleen muutama vihollinen, joiden ei ole nähty menevän poiskaan. Heidän täytyy siis lähestyä.

Heitän repun uudelleen maahan ja syöksähdän takaisin mäenharjanteen oikealle puolelle. Ehdin juuri lyödä makuulle yhden kiven taakse kun näen hiihtäjän saapuvan ojien risteykseen. Hän ylittää ojan ja kaatua humpsahtaa. Matkaa on joku 30m ja minä makaan lähes näkyvillä. Näen kuinka hiihtäjä katsoo oikealle puolelleen ja nyökkää. Joku siis puhuu hänelle. Huikkaan radioon. "Hiihtäjä risteyksessä! He tietävät missä me olemme!" Makaan täysin liikkumatta ja odotan mitä tapahtuu. Hiihtäjä irroittaa sukset, asettaa ne ojanpenkalle ja nousee ojasta. Ja lähtee kävelemään suoraan kohti... Odotan edelleen, en voi liikkua mihinkään, en voi edes nostaa asettani ampuma-asentoon... Onneksi vihulaisen pää heiluu niin nopeasti puolelta toiselle, ettei hän varsinaisesti katso minuun päin, vaikka onkin kävelemässä päin. Nousen äkkiä ja ruilautan sarjan hiihtäjään. Huikkaan radioon, että nyt räiskyy! "Hiihtäjä pois! Oli pakko ampua, tuli päin."
Nousen pystyyn ja lähden kiertämään mäenharjaa. Näen yhden vihollisen, mutta en pysty osumaan. Huudan radioon että mäen harjalla on yksi, ammun puuta jonka juurella makaa. Saan merkattua maalin hyvin, ja muu ryhmä tiputtaa hänet. Samaan aikaan toinen lähestyvä vihollinen tuhotaan. Yksi on edelleen kiertämässä lännen puolella. Vaihdan Soosin kanssa pari sanaa ja sovimme muuttuvasta tehtävästä.

Yritämme uudelleen irtautua. Jarmo ehtii jo laskeutua Mikan kanssa mäen eteläpuolella olevalle aukealle/taimikkoon. Ja eikö mitä, viholliskontakti! Jarmo makaa keskellä aukeaa epämukavan näköisessä asennossa ja huikkaa radiolla ettei voi liikkua mihinkään. Mika on jossain syvemmällä taimikossa. Mikki on juuri laskeutumassa mäkeä. Me olemme Jannen kanssa vielä mäen päällä. Yritän lähteä kiertämään Mikille kaveriksi oikean kautta, mutta onneksi Mikki saa vihun hollille ja tiputettua hänet. Palaan mäelle ja nappaan Mikan repun kantoon. Näin sitä mennään, reppu selässä ja toinen mahan päällä, suuntana umpihanki ja vihollinen varmasti jossain takana. Voitte kuvitella miten raskasta, välillä lunta on polveen asti...


"Vähitellen evästys"
-Mazor: Lyömme reput maahan respapaikaksi, pikainen haukkaus sapuskaa ja juomaa. Lähdemme Jannen kanssa ennen muuta porukkaa, tarkoituksena päästä kiikaroimaan mahdollista objektia K2:sella ja vihollisliikettä. Maasto on kuitenkin niin peitteistä, että ei siitä mitään tule... Muu porukka saapuu luoksemme, ja kerron että homma on vaihtunut nyt tuhoamistehtäväksi. Keltaiset ilmapallot ovat pisteissä K1 ja K2, on tuhottava vähintään yksi. Hetken arvomme mitä tehdä, mutta koska olemme niin lähellä K2:sta ja varoa ei enää tarvi, otamme siis suunnan sinne.

Levittäydyttyämme lähestymme palloa 3:sta suunnasta, ja alan olla pallosta alle 30 metrin päässä. Ilmoitan radioon avaavani tulen, ja naps.. Samalla hetkellä kuula kolahtaa kallooni. Vihu oli jossain vasemmalla puolellani, täysin liikkumatta odottaen lähestymistäni. Varmasti kuuli kun sanoin ampuvani ja tiputti minut sitten. Mika ja Mikki saavat seuraavat kuulat, kuuntelen kuinka kuulat viuhahtelevat ylitseni ja odotan väistämätöntä. Ensin Mikki saa osuman ja heti perään Mika. Mutta kuulen myös kuinka ilmapallo räjähtää komean paukahduksen säestämänä. Heti perään Jarmo ja Janne syöksähtävät samaan ojaan missä makaan. Jarmo sitoo vihollisen ja Janne syöksyy luokseni sitomaan.

Suojaamme Jannen kanssa Jarmoa, joka käy sitomassa Mikan ja Mikin. Aloitamme irtautumisen ojaa pitkin, mutta vihollinen ahdistaa meitä edelleen. Näemme kuinka vihollinen siirtyy koko ajan lähemmäksi ojaa, tilanne alkaa käydä epätoivoiseksi. Jos vihu pääsee ojan reunaan, olemme Jannen kanssa täysin suojattomia. Irtaudumme minkä kintuista lähtee, mutta ojakin on meitä vastaan. Paikoin jää särkyy ja olemme polvea myöten hangessa ja vedessä. Janne on aivan naatti, yritän kannustaa häntä ja niin se vain puuskuttaa menemään. Välillä meinaa halata puita, mutta menee kuitenkin eteenpäin.. Selviämme takaisin muiden luo. Palaamme repuille, ja sovimme Soosin kanssa siirtymisen evakuointipisteelle P1. Meillä ei enää riitä paukkuja lähteä tuhoamaan K1:sellä olevaa ilmapalloa... Peli kuitenkin jatkuu, vihu on edelleen vihu ja aikoo käydä agressiivisesti päälle.


"Pääsimme etenemään ojia"
Olemme juuri tulleet P1:selle ja saaneet varmistettua että olemme oikeassa paikassa. Reput ovat yhdessä kasassa, Janne ja Jarmo lähtevät vasemmalle monttua kiertäen varmistamaan aluetta, itse lähden oikealle. Mikki ja Mika jäävät repuille. Ehdin siirtyä 15 metriä, kun näen lumipukuisen vihollisen lähestyvän monttuun vievää uraa pitkin. Lyön maihin ja ilmoitan havaintoni. Tunnistan tulijan Soosiksi ja seuraan kun hän pysähtyy, odottaa ja palaa takaisin jälkiään. Sitten hän siirtyy pienen kumpareen taakse, niin että näkyy vain tummat suojalasit. Itse kökötän puun juurella, epämukavassa asennossa täysin liikkumatta. Arvelen ettei minua ole nähty. Joku kuitenkin on, koska vihu vaihtoi kulkusuuntaa. Mika siirtyy vasemmalle puolelleni ja ehtii vain huikata radiolla että kello 1 on musta vihollinen. Samalla tämä musta mies avaa tulen ja tiputtaa Mikan. En näe kyseiseen suuntaan yhtään mitään ja voin vain odottaa. En voi edes puhua, sillä vihollisen liikkuminen kuuluu asemaani. Kuluu todella pitkältä tuntuva hetki. Jarmo ja Janne saavat tiputettua vasemmalta yhden vihollisen ja Mikki saa tulojäljiltämme ilmeisesti yhden. Sitten Mikki siirtyy lähemmäksi sitoakseen Mikan. Hän pääsee muutaman metrin päähän, mutta saa sitten osuman.

Ja minä kökötän edelleen paikallani. Näen kuinka Soosi lähestyy ja nousee ojasta eteeni. Avaan tulen ja saan hänet pois. Jäljellä on ainakin yksi vihu, se musta mies jossain etuoikealla. Tulitan kuusen oksien läpi ja saan tulta takaisin. Kuulat viuhuvat vierestä, mutta saan samalla ainakin summittaisen suunnan viholliseen. Uusi lipas kiinni, vihollisen ase kuuluu ampuvan tyhjää. Heittäydyn puitten takaa pois. Näen tumman möykyn, tummemman kuin ympäröivä metsä. Siinä! Tulta päin, ja osuuhan siihen! Saman tien Soosi huutaa pelin poikki.
Keräännymme montun pohjalle, ja jaarittelemme hetken.
KOVA-Osasto + Pappa-Tiimi
User avatar
MikaLinna
sohvakenraali
sohvakenraali
Posts: 2405
Joined: Fri 24 Aug, 2007 22:35:39
Location: Jalasjärvi
Contact:

Re: Peliraportti OP Lumikko 2.2.2013

Post by MikaLinna »

Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
Post Reply