OP Suomörkö K18, 11.5

Muiden kuin JVISoftin pelit
User avatar
MikaLinna
sohvakenraali
sohvakenraali
Posts: 2405
Joined: Fri 24 Aug, 2007 22:35:39
Location: Jalasjärvi
Contact:

Re: OP Suomörkö K18, 11.5

Post by MikaLinna »

Soosi- wrote:Ja tuo respaussääntökin oli ihan luettavis teille jaetussa briiffis...
Totta...jotenkin tuokin jäi sisäistämättä :)
Noh, tyhymästä päästä kärsii koko kroppa, tuli valmistauduttua äärimmäisen huonosti tältä osin. Onneksi tuo ei isosti vaikuttanut lopputulokseen = emme me sinne olisi ehtineet ajoissa kuitenkaan koska nytkin liikuimme niin vikkelää kuin vain pystyimme.
Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
User avatar
Mazor
kapiainen
kapiainen
Posts: 529
Joined: Fri 05 Oct, 2007 10:32:33
Location: Seinäjoki

Re: OP Suomörkö K18, 11.5

Post by Mazor »

Tässäpä vähän täydennystä tuohon Mikan tarinaan, en kaikkia kohtia jaksanut käydä läpi. Poimin muististani vain näitä toiminnantäytteisiä tilanteita. Alkuun kursiivilla merkitty mihin kohtaan Mikan juttua kyseinen pätkä liittyy.

”Maasto oli hieman pusikkoista…” Suuntaamme objektille ja koodisanan kuultuani siirryn jonon hänniltä vasempaan reunaan. Otan summittaisen suunnan haluttuun kohteeseen ja aloitan nopean tarpomisen. Mika korjailee välillä kulkusuuntaamme enemmän itään, minun vetoni vie liian pohjoiseen.
Saavumme ojan reunaan ja menee hetki hahmottaa mihinkä päin pitäisi jatkaa. Meidänhän pitäisi olla todella lähellä kohdetta. Mitään ei kuitenkaan näy vaikka maasto on avonaista. Otan muutamia askelia kohti pohjoista ja sitten huomaan kypäräpäisen hahmon liikkuvan meidän tasallamme, n. 100 metriä itään. Siinä se siis on! Huikkaan ilmoituksen radioon ja olen varma että meidät on nähty. Vartiomies pyörii kuitenkin ympyrää eikä näytä huomanneen meitä. Välillä näyttää että siinä vieressä olisi toinenkin, mutta hetken kuluttua selviää kyseessä olevan puuhun sidottu objekti. Mika näyttää koukkauksen merkkiä ja suunnan. Olen hetken aikaa ihmeissäni, mitenkä tästä nyt lähetään koukkaamaan avoimessa maastossa? Sitten reitti hahmottuu ja ei muuta kuin ryömien eteenpäin. Välillä kurkkaan mitä vartiomies tekee, ja kun pääsen parempaan näkösuojaan vaihdan liikkumistavan nelivetoon.

”OSUI” –Jukka tippui..” Yllättäen oikeassa reunassa olevat Jukka ja Mikki saavat tulta kylkeensä, siellä oli siis joku toinenkin! Pomppaan pystyyn, vilkaisen vihollisen vahvistusten oletettuun tulosuuntaan, tyhjä. Lähden nopeasti kävellen kiertämään vartiomiehen taakse ja saan hänet tiputettua. Ryntään nopeasti tarkistamaan objektin ympäristöä, samalla Jarmo juoksee ottamaan objektin haltuun. Alueella ei näy muita. Käännyn suojaamaan vihollisen vahvistusten tulosuuntaa. Ja sieltä ollaan jo tulossa! Kaksi vihollista lähestyy kävellen, ovat vielä kaukana. Odotan hetken, ja avaan sitten tulen korkealla kaarella ampuen. En tiedä kantaako, mutta käsky oli viivyttää vihollisia, jotta muut pääsevät pois. Vihollinen suojautuu hetkeksi, jolloin siirryn itsekin irtautumissuuntaan. Ja taas sarjaa korkealle ampuen vihollinen pysähdyksiin. Irtaudun tilanteesta pikaravia, muut ovat jo siirtyneet suojaan. Tarkkailen hetken vihollisen suuntaa, mutta en näe heitä enää. Selustaa tarkkaillen palaamme tulojälkiä.

”Mikki saa jossain kohden osumaa”
Hetken näyttää tosi pahalta. Etelästä lähestyy kaksi vihollista ja lännen suunnalla on toiset kaksi. Ammuskelen hetken etelästä tulijoita, mutta koska heillä on oja suojanaan en pysty mitenkään osumaan. Ja koko ajan näen vihulaisten levittävän linjaansa ojaa pitkin kohti itää. Kohta ollaan niin saarroksissa että sattuu. Mikki tarvii lämäriä ja syöksyn hänen luokseen. Rysähdän niin lujaa alas että ilmat pois. Totean Mikille että antaumuksella vaan! Sidon hänet ja siirryn tulojälkiä pitkin ojaan. Pakko tehdä jotain ennen kuin olemme saarrettuna. Ojia pitkin pääsen itäisimmän vihulaisen tasalle, hänen kylkeensä mutta en ehdi ampua kun joku saa hänet pois. Samalla näen kuinka yksi vihollinen kiipeää mäennyppylän päälle. Huudan radioon varoitusta, mutta liian myöhään. Mika saa osuman ja hetken näyttää että vihu selviää ilman osumaa. Joku kuitenkin suolaa hänet. Ainakin kaksi vihollista pois, mutta meiltä on Mika ja Jarmo maassa, Mikki sidottu kertaalleen ja Janne jumissa hyvässä suojassa mutta toivottomassa paikassa jos vihollinen koukkaa. Jukka on vielä täydessä iskussa ja nyt puhdistetulla mäen itäpuolella. Kiipeän takaisin mäen reunalle, vilkaisen tilanteen ja jatkan matkaa etelässä olevalle ojalle. Sieltä tuli vihut, joten sitä kautta ne myös saa häädettyä. Pääsen ojaa pitkin JamesBundyn kylkeen kun hän kiusaa Jannea. Eka sarjani menee ohi, mutta toinen menee perille. Vielä yksi vihulainen on jossain edessäpäin. Näen lakin vilahtavan ojan mutkan takana ja lähden perään. Vihollinen näyttää kiertävän ojaa pitkin mäen pohjoispuolelle. Seuraan perässä ja kuulostelen mistä hän tulittaa milloinkin. Lopulta hukkaan vihollisen kokonaan, ei näy enää ojassa. Samassa kuuluu sarjaa ihan vierestä, muutaman metrin päästä pienen taimen ja kiven toiselta puolelta. Siinä! Ammun sarjan, mutta se kilpistyy kivestä. Uusi perään, mutta vihu ehtii ampua takaisin… Tiputamme toisemme. Jukka on enää pystyssä, mutta tipahtaa kun yrittää syöksyä sitomaan Jannea. Keräännymme mäen päälle ja toteamme että turha tästä on pois lähteä jos pitää heti tulla takaisin. Ruokatauko ja respaus.

”Lähdimme kuitenkin…” Valitsemme lähes suorimman reitin kohti seuraavaa kohdetta. Lännestä koukkaus olisi vaatinut pitkän kävelyn tielle ja tien yli, idempänä oli jonkin verran tilaa. Suuntaamme suoraan yhtä mäen nyppylää kohti. Jotenkin tulee mieleen että tuo mäki pitäisi kiertää oikealta… Mutta kun on tyhmä, niin on hiljaa… Ehdin ajatella asiaa vielä toistamiseen, mäki näyttää kyllä tyhjältä, mutta on epämukavan lähellä vihollisen respaa. Matkaa on joku 100-200m respalle. Ja sitten kärki saa tulta päin ja tipahtaa heti. Me Mikan kanssa olemme sen verran kaukana, että meihin ei voi yltää. Koitan päästä lähemmäksi, mutta totean ettei muita pääse sitomaan, ei sitten millään. Lähden kiertämään oikealle, Mika lähtee perään. Ehkä sieltä onnistuisi. Eikä mitä, juuri kun alkaa olla näköyhteys viholliseen, huomaan että sivummalla mäen reunalla pilkottaa joku lierihattu. Ei pääse… Pakitan reilusti takaisin, Mika jää torppaamaan oikeaa reunaa. Ja sitten niitä tulee jo takaakin. Jukka ja Mikki ovat nalkissa ja yritän päästä heidän avukseen. Onnistun kuitenkin jotenkin kiertämään niin kaukaa että vihollinen saa heidät tuhottua ja on etenemässä kohti Mikaa. Saan viholliset kääntämään huomionsa minuun, jolloin he hyppäävät ison kiven toiselle puolelle. Ja Mikahan on sillä puolella myöskin :-) . Huikkaan radioon että nyt ois maalia tarjolla. Mika käskee vielä lisähäirintää, ja ammuskelen kivelle päin. Mika saa tiputettua vihut, mutta yksi on vielä sivummalla ja lähtee kiertämään kohti etelää. Ammun häntä maksimikantamalta, ja vihu vastaa. Mutta ei siitä mitään tule, kumpikaan ei pääse lähemmäksi ilman että toinen näkisi. Totean homman turhaksi ja käännyn pois. Vihu tekee saman. Kokoonnumme respaamaan ja tauolle. Turpaan tuli ja nätisti.

"Toisaalta, jos ei yritä..."
Saavumme kohteelle leveässä viuhkassa, Jukka ja Mikki vasemmassa reunassa, minä yksinäni keskellä ja Mika, Janne ja Jarmo oikeassa reunassa. Saan näköyhteyden mäelle ja ilmoitan havainnoistani muille. Koko vastapuoli on mäellä, ei tämä voi onnistua… Mutta ei tässä muutakaan voida, joten oikea reuna etenee kontaktiin. Ilmoittelen havainnoistani muille ja pysyttelen poissa kantamalta. Vihollisen oikea reuna näyttää ottavan osumaa ja vasemmalla olevat näyttävät siirtyvän oikeaan reunaan. Huikkaan äkkiä Jukalle ja Mikille että nyt äkkiä eteenpäin. Samalla lähden itsekin mäelle. Jotenkin me onnistumme, pari osumaa tulee mutta ne sidotaan ja koko vastapuoli on tuhottu. Nappaamme Pekan (15-20 kiloa painava nukke, tai liekkö jopa enemmän) kantoon, itse otan ensimmäisen etapin. Eihän näille papparaisille moista taakkaa viitsi antaa, hyvä että kantavat edes vararenkaansa… Tiedän että nyt on kiire saada etäisyyttä, vastapuoli on hetken syrjässä, mutta tulee kohta lujaa. Väsymys alkaa näkyä, ja ote meinaa herpaantua itse kullakin. Lähdemme valumaan kohti itää ja sieltä kohti evakuointipistettä. Pekka ei kuitenkaan ole niin hauska kaveri, jotenkin löysän oloinen ja roikottaa päätänsä puolelta toiselle kävelyn tahdissa. Ryhtiä nyt, kaveri! Pyydän Jukkaa tekemään jotain pään holtittomalle heilumiselle, mutta eipä siihen oikein ole apua. Jatkamme matkaa, kärki keulille ja muut perään.

”Lähdimme liikkeelle…” Olen juuri saanut heitettyä Pekan seuraavalle kantajalle, Jukalle. Suolla näkyy yksi puunranka, saisikohan Pekan sidottua siihen niin että kaksi henkeä voisi kantaa. Tutkailen puuta ja huomaan liikettä oikealla sivullamme. Sieltä näyttää tulevan koko vastapuoli! Ilmoitan havainnoistani ja totean heti että heillä on kiire päästä suoja-asemaamme. Vastaanottokomitea siis. Lähden kiertämään vihollisen tuloreitille, tavoitteena päästä heidän oikealle puolelleen ja siten kahden tulen väliin kun rähinä alkaa. Mika lähtee mukaan. Vastustaja huomaa kuitenkin aikeemme ja joudumme koukkaamaan vielä kauemmaksi. Lopulta pääsemme siirtymään lähemmäksi ja hyppäämme ojaan tähyilemään vihollista. Samalla tulee kuulaa vierestä ja tipumme. Se yksinäinen tiedustelija, jonka jallitimme Mikan kanssa pohjoisessa, makselee nyt kalavelkoja :blackeye . Kiitos ja näkemiin, minulla on kiire pois pelialueelta. Haen repun ja aloitan vielä viimeisen rypistyksen. 500m suota ja metsää tien varteen, 800m tietä pitkin autolle. Mennessä törmään vielä vastustajan leiriin, komeat telttakatokset on viritetty.

Näin! Kiitokset reissusta kaikille, niin omille kuin vastustajille. Kyllä nämä ovat mahtavaa pelaamista. Suosittelen kokeilemaan, mutta varoitan että nämä reissut on oikeasti vaativia. Kuntoa ja kestävyyttä pitää olla. Ja itsellä sitä on liian vähän...
KOVA-Osasto + Pappa-Tiimi
Post Reply