Berget 12. 25.-28.6. Matkakertomus.
Posted: Sat 26 Jul, 2014 23:07:51
BERGET 12 25.-28.6.-2014
Pelialueen kartta
Kallen ottamat kuvat
Tiistai 24.6.2014.
Olimme sopineet lähtöajaksi klo 17.00.
Saavuin kokoontumispaikaksi sovitulle ABC:n Parkkiselle n. 16.40. Paikalla oli jo suurin osa osastostamme.
Startti tapahtui kutakuinkin klo 17.00.
Kuljimme kolmella henkilöautolla ja kalustoajoneuvona toimivana pakettiautolla.
Laihialta otettiin vielä kyytiin Henri, jolloin koko viisitoistahenkinen osastomme oli koossa.
Laiva lähti Vaastasta Uumajaa kohti klo 20 ja saapui puolen yön tietämissä perille.
Koin parin muun hepun kanssa ikävän yllärin kun aioimme käydä syömässä, keittiö olikin mennyt jo puolikämmeneltä kiinni. Eipä tullut mieleenkään, että keittiö menisi kiinni jo puolentoista tunnin kuluttua lähdöstä.
Ensimmäisen yön vietimme Uumajassa leirintäalueella, osastomme majoittui kolmeen mökkiin.
Keskiviikko 25.6.2014.
Keskiviikkona heräilimme kaikessa rauhassa, minä tosin suoritin pienimuotoisen herätyksen tuntia sovittua aikaa aikaisemmin, elin nimittäin vielä kotimaan ajassa.
Aamupäivällä lähdimme liikenteeseen, ensimmäisenä stoppina terveellinen aamupala hampurilaispaikassa.
Pääsimme perille Berget 12 tapahtuman pelipaikalle Sollefteån eteläpuolelle iltapäivällä kolmen tietämissä.
Ilmoittautuminen ja aseiden kronotus sujui erittäin jouhevasti.
Kronotuksen jälkeen siirryimme omilla ajoneuvoilla tukikohtaamme joka sijaitsi suurinpiirtein pelialueen kartan koordinaateissa 0550-9710 (Kari korjaatko jos koordinaatit menevät päni prinkkalaa)
Joukkueenjohtajamme Kari lähti varajohtaja Jonin kanssa selvittämään meille telttapaikkoja.
Telttapaikkojen selvittyä purettiin varusteet ajoneuvoista ja vaihdettiin siviilikamppeiden tilalle tappelukamat.
Autojen kuskit lähtivät viemään ajoneuvoja SafeZonen siviiliautoparkkiin ja me muut aloimme pystyttämään telttoja sekä varustelaavua.
Charlie joukkueemme muodostui oman jengimme ykkös- ja kakkosrymistä, sekä Helsinki-Espoo suunnan seitsenhenkisestä kolmannesta ryhmästä. Meikäläinen toimi ykkösryhmän ryhmyrinä, kakkosryhmää luotsasi Tuomas ja kolmosen kipparina oli Henri.
Komppanianpäällikkö piti puhuttelun n. klo 18 tietämissä, eipä jäänyt mitään erikoista mieleen tuosta puhuttelusta, kehoitti tekemään kaikki hommat täysillä.
Ai niin, vettä piti juoman litran ja syödäkin tuli tukevasti ennen nukkumaanmenoa. Tuosta veden juomisesta sitten muistuttelimme toisiamme joka ilta.
Tappeluvalmius oli klo 21 jolloin peli käynnistyi.
Harmiksemme saimme ensimmäiseksi kolmen tunnin vartionakin. Argh... me halusimme kentälle, ei tukikohtaa vartioimaan, mutta käsky mikä käsky.
Käytännössä koko joukkueemme sijoitettiin vartiopisteisiin ympäri tukikohtaa, eipä siis jäänyt mahdollisuutta vaihtaa vartiomiehiä.
Kari viritteli muutaman miehen avustamana äänihälyttimiä tukikohtamme luoteispuolelle.
Deltajoukkue otti vartiointivastuun vähän ennen puolta yötä, mutta me emme suinkaan päässeet lepoon vaan olimme tukihan QRF-joukkiona aamukolmeen asti, jolloin tukikohtien jokaöinen aikavälin 03.00-09.00 rauhoittaminen astui voimaan.
Torstai 26.6.2014.
Menimme siis nukkumaan kolmen jälkeen.
Neljältä heräsin kun joku kyseli teltan oviaukolla mikä joukkue tässä on.
Olin ihan tukka takussa enkä meinannut millään tajuta mistä on kyse, ihmettelin että mitä kello on ja yritin tihrustaa kellosta aikaa. Samaan aikaan ajattelin näkeväni unta ja että en mä oikeasti Bergetissä ole.
Lopulta tajusin että komppanianpäällikkö se siinä kyselee ja vastasin että Charlie joukkue tässä majoittuu. Hän kysyi missä Kari on ja herättelin Karin vierestäni.
Kellahdin takaisin telttapatjalle ja kuuntelin toisella korvalla komppanianpäällikön käskynantoa.
Kirosin äänettömästi kuullessani, että meidän pitää lähteä liikkeelle klo 07.00, sillä laskin samalla, että tässä saa nukkua vain vajaat 2,5 tuntia.
Sen jälkeen vaivuin uneen.
Tuon yöllisen herätyksen jälkeen nimesin päällikön painajaiseksi.
En muista miten herätys tapahtui, mutta ennen kuutta olin jo keittämässä aamupuuroa.
Joukkueemme oli kuin olikin lähtövalmiina seitsemän maissa.
Lähdimme suorittamaan tehtävää, joka lyhennettynä oli seuraavanlainen:
Siirrytte karttapisteeseen 0330-9710, heti ojan jälkeen kompassisuunta suoraan länteen voimavirtalinjalle.
Raivaatte voimavirtalinjan alla olevaan miinoitteeseen aukon, josta myöhemmin paikalle saapuva loppukomppania pääsee miinoitteen läpi.
Ryhmämme toimi kärkiryhmänä, kärki tst-parina Teemu ja Tuomas, sitten meikäläinen ja takanani tst-pari Mikki ja Mikko.
Pääsimme voimavirtalinjalle kolmen vartin kävelyn jälkeen.
Asetimme kuulovartiot pohjois- ja eteläpuolelle.
En muista missä kellonajassa pioneerimme Mikki ja Lauri aloittivat reitin raivaamisen.
Kari sai vähän ennen aamukymmentä tiedon, että loppukomppania lähtee liikkeelle vähän kymmenen jälkeen. Tuosta laskimme, että komppania päässee paikalle varmaan tunnin kuluttua lähdöstään ja raivaus suoritettiin loppuun tuon arvion perusteella siten, että emme joutuisi olemaan pitkiä aikoja vihollisen puolella rajalinjaa kahden ryhmän voimin. Meidänhän piti varmistaa molemmilla puolin rajalinjaa.
Kun raivaus oli valmis ylitimme rajan ja asetimme suojauksen joka suuntaan.
Pohjoisen suunnalla tuli kontakti ja Teemu sai osuman.
Pienten manöövereitten jälkeen Teemu saatiin sidottua.
Lopulta loppukomppania ylitti rajan.
Yllätys oli melkoinen, sillä “komppania” osoittautuikin meidän kolmanneksi ryhmäksi, varajojoksemme Joniksi ja komppanian päälliköksi lähimpine miehineen.
Mitä hemmettiä! Missäs se komppania on jota tässä on odotettu!
Samassa hötäkässä kävi ilmi, että Teemun pudottanut porukka olikin omia joukkojamme, ilmeisesti Ruotsalaisia. Mysteeriksi jäi, miten olivat miinoitetun rajalinjan ylittäneet ja miksi meille tai heille ei oltu ilmoitettu omia liikkuvan miinoitetun rajalinjan vihollisen puolella. Tästä vähän miinuksia komppanian komentoportaalle.
Pienen lorvailun jälkeen lähdimme jälleen liikkeelle.
Tällä kertaa kakkosryhmä kulki kärjessä, sitten kolmonen ja viimeisenä meidän ykkösryhmämme.
Tavoitteena reilun kilometrin päässä oleva, karttapisteessä 0210-9590 oleva New Mill Trading Station.
Kakkosryhmä suunnisti hienosti kohteeseen ja ryhmityimme puolustukseen jälleen odottamaan loppukomppaniaa.
Tarkoitus oli siis, että joukkueemme pitää hallussaan kyseisessä karttapisteessä olevaa risteysaluetta kunnes loppu komppaniasta saapuu paikalle.
No homma meni vähän pieleen.
Kakkosryhmä ryhmittyi etelään johtavan tieuran molemmin puolin.
Meidän ykkösryhmä ryhmittyi tieuran länsipuolelle rintamasuunta tietä kohden, ajatuksena semmoinen, että kun viholliset joutuvat tiellä yllätetyksi pääsemme puskemaan kylkeen.
Kolmosryhmän sijoitusta en muista.
Meidän ryhmä joutui kontaktiin sekä tien, että metsän puolelta.
Melkein heti Teemu sai toisen osumansa ja putosi.
Kari käski meikäläistä irtautumaan, mutta sain itsekin osuman oikeastaan heti kysyttyäni eteläisimmäksi sijoittuneen Tuomaksen tilanteesta.
Ilmeisesti Tuomaskin putosi samassa rytinässä.
Tuomas kertoi jälkeenpäin, että jostain niitä sinisiä teleporttasi lähistölle yhtäkkiä kymmenkunta.
Pelin jälkeen kävi ilmi, että lähistöllä oli ollut jonkin sinisten porukan tukikohta, lienevätkö nähneet jo meidät siinä vaiheessa kun asetuimme asemiin.
Saatuani osuman ilmestyi ympärilleni kolme venäjää puhuvaa vihulaista, Mikki ja Mikko pitivät puoliaan minusta pohjoiseen ja nämä vihulaiset joko putosivat tai ottivat irti.
Vuodin kuiviin ja kävelin pois, samalla näin miten Juuso tuli tieuran ylitse ja käskyn kuultuaan otti takaisin irti.
Kävellessäni takaisin risteysalueelle näin, miten vihreä-valkoisin hihanauhoin varustettuja heppuja vyöryi risteykseen pohjoisesta pudottaen komppanianpäällikkömme lähimpine miehineen.
Loppujen lopuksi käytännössä koko joukkueemme oli pudotettuna raatoliinat päässä risteyksessä ja lähdimme porukalla taapertamaan tietä pitkin kohti Raveneitten tukikohtaa.
Raveneitten tukikohdan kohdallla saimme tietää, että saamme jonkin yhteistyöhärdellin johdosta respata Raveneitten tukikohdassa.
Harmi kyllä Teemu ja Tuomas olivat menneet jo edeltä jonnekin, eikä heihin saanut ajoissa yhteyttä.
Respauksen jälkeen saimme ruhtinaalliset 7 minuuttia aikaa suorittaa vesitäydennyksen.
Kuulemma kakkosjoukkueen jojo Vesakoski oli moittinut vauhtiamme vesitäydennyksen hakemiseen.
Fakta on se, että vain Laturin kunto olisi riittänyt aikamääreen sisällä vesitäydennyksen suorittamiseen.
Meikäläinen ei edes yrittänyt, sillä vesi oli päivän pituuden vuoksi vähissä ja kokemuksesta tiedän, että kun vesi loppuu, niin meneminenkin loppuu.
Siksipä kävelin vesipisteelle, täytin rakon ja kenttäpullon ja kävelin takaisin.
Sain toki ansaitut nuhteet hitaudestani, mutta kuten edellä kirjoitin, tällä ikää tarttee huolehtia nesteytyksestä ja vauhtikin on rajallista.
Siirryimme jälleen rajan ylitse pisteen 0250-9590 tietämille.
Ryhmityimme uran eteläpuolelle, puronpenkereelle.
Tässä vaiheessa ymmärrys taktiikkaan taas päättyi.
Makasimme odottamassa ja annoimme vihulaisen kerätä ja keskittää voimiaan.
Joni ja Mikki meni ryhmityksemme vasempaan laitaan kuulovartioon.
Jossain vaiheessa he avasivat tulen ja vihulainen pentele pyrki iholle idän suunnasta puronvarresta ja ylempää penkereeltä.
Ville tuki kk:nsa kanssa viereeni, kerroin, että meikäläisestä vasemmalle on omia, mutta painanne etuoikealle on vihulaisella.
Ville pudotti ainakin neljä vihulaista ennen kuin hänen aseeseensa tuli osuma.
Meikäläinenkin otti osumaa hyvin pian.
En tiedä missä järjestyksessä etuvasemmallani Joni, Mikki ja Mikko putosivat.
Ville saatiin sidottua viereltäni ja samalla KK takaisin joukkueen käyttöön.
Meikäläisen sidonnan aikaraja täyttyi ja vuodin kuiviin.
Poistuin paikalta tielle, jossa kohtasin Juuson.
Jälleen joukkueemme kohtaloksi näytti koituvan muun komppanian odottamisen ennen isomman rytinän alkua. Odotuksesta johtuen vihulainen sai rauhassa suorittaa manöövereitään ja tunnustella hyökkäyssuuntia.
Tämä ei ole jojon syy, hän noudattaa käskyjä niin kuin me hänenkin alaisensa.
Mietin vain että miksi toistuvasti käsketään odottamaan muuta komppaniaa, jonka joukkueet ehkä tekevät mitä tykkäävät…
Lähdimme Juuson kanssa taapertamaan kohti Safe Zonea ajatuksena saada kyyti tukikohtaan.
Bajamajat koukuttivat ennen SafeZonea ja helpotuksen jälkeen tuumasimme, että lähdetään kävelemän kohti omaa tukikohtaa ja yritetään liftata kyyti.
Pian takaamme tulikin auto josta saimme gamemastereilta kyydin.
Juttelu oli väkinäistä meikäläisen huonon kielipään ja Juuson luontaisen vaitonaisuuden vuoksi.
Gamemasterit jostain syystä innostuivat kuultuaan meidän olevan Suomalaisia.
Kertoivat omituisia juttuja miten olimme aiemmin päivällä aiheuttaneet New Millin miehityksellä epätoivoista mielialaa PMC:n ajoneuvoporukoille.
En kyllä ymmärrä miksi moinen, mehän otettiin pataan siellä risteyksellä.
No oli miten oli, matka jatkui kohti omaa tukikohtaa ja Villen nähtyään Gamemasterit kysyivät onko hän kaverimme.
Vastattuamme myöntävästi Ville poimittiin kyytiin.
Vähän ahdasta oli takapenkillä kun kolme taistelijaa on täydessä varustuksessa ja aseistettuna kyydissä, mutta mahduimme silti mukavasti.
Pääsimme tukikohtaan n. klo 17.30-18.00 tietämissä, takana oli siis pyöreästi kymmentuntinen operaatio.
Tukikohdassa alkoi huolto.
Joni kävi kysymässä komentoteltasta lisätehtävää jonka seurauksena iso osa kakkosryhmästä ja meiltä veljekset Tuomas ja Teemu lähtivät illan ratoksi suorittamaan tiedustelutehtävää.
Itse tyydyin naukkailemaan taskumatista ja olin menossa nukkumaan puolenyön tietämissä kun painajainen taas iski otsalampun kanssa kyselemään joukkueenjohtajaa.
Mua harmitti juuri nukahtaneen Karin puolesta ja kysyinkin, että mikäs mies kyselee.
Päällikkö vastasi lyhyesti, että päällikkö kyselee.
Herättelin Karin ja painuin itse unten maille, kuuntelin silti jälleen toisella korvalla käskytystä.
Yllättäen meidän joukkue sai lähtökäskyn aamuseitsemäksi ja muu komppania olisi valmiudessa jälleen 9.30.
No mitäpä tuosta, aamulla on hyvä lähteä liikkeelle särmän joukkueen kanssa, antaa veltompien nukkua pidempään
Päivän aikataulut menivät miten menivät, minulla ei ole mitään tarkkoja kellonaikoja muistissa.
Pelialueen kartta
Kallen ottamat kuvat
Tiistai 24.6.2014.
Olimme sopineet lähtöajaksi klo 17.00.
Saavuin kokoontumispaikaksi sovitulle ABC:n Parkkiselle n. 16.40. Paikalla oli jo suurin osa osastostamme.
Startti tapahtui kutakuinkin klo 17.00.
Kuljimme kolmella henkilöautolla ja kalustoajoneuvona toimivana pakettiautolla.
Laihialta otettiin vielä kyytiin Henri, jolloin koko viisitoistahenkinen osastomme oli koossa.
Laiva lähti Vaastasta Uumajaa kohti klo 20 ja saapui puolen yön tietämissä perille.
Koin parin muun hepun kanssa ikävän yllärin kun aioimme käydä syömässä, keittiö olikin mennyt jo puolikämmeneltä kiinni. Eipä tullut mieleenkään, että keittiö menisi kiinni jo puolentoista tunnin kuluttua lähdöstä.
Ensimmäisen yön vietimme Uumajassa leirintäalueella, osastomme majoittui kolmeen mökkiin.
Keskiviikko 25.6.2014.
Keskiviikkona heräilimme kaikessa rauhassa, minä tosin suoritin pienimuotoisen herätyksen tuntia sovittua aikaa aikaisemmin, elin nimittäin vielä kotimaan ajassa.
Aamupäivällä lähdimme liikenteeseen, ensimmäisenä stoppina terveellinen aamupala hampurilaispaikassa.
Pääsimme perille Berget 12 tapahtuman pelipaikalle Sollefteån eteläpuolelle iltapäivällä kolmen tietämissä.
Ilmoittautuminen ja aseiden kronotus sujui erittäin jouhevasti.
Kronotuksen jälkeen siirryimme omilla ajoneuvoilla tukikohtaamme joka sijaitsi suurinpiirtein pelialueen kartan koordinaateissa 0550-9710 (Kari korjaatko jos koordinaatit menevät päni prinkkalaa)
Joukkueenjohtajamme Kari lähti varajohtaja Jonin kanssa selvittämään meille telttapaikkoja.
Telttapaikkojen selvittyä purettiin varusteet ajoneuvoista ja vaihdettiin siviilikamppeiden tilalle tappelukamat.
Autojen kuskit lähtivät viemään ajoneuvoja SafeZonen siviiliautoparkkiin ja me muut aloimme pystyttämään telttoja sekä varustelaavua.
Charlie joukkueemme muodostui oman jengimme ykkös- ja kakkosrymistä, sekä Helsinki-Espoo suunnan seitsenhenkisestä kolmannesta ryhmästä. Meikäläinen toimi ykkösryhmän ryhmyrinä, kakkosryhmää luotsasi Tuomas ja kolmosen kipparina oli Henri.
Komppanianpäällikkö piti puhuttelun n. klo 18 tietämissä, eipä jäänyt mitään erikoista mieleen tuosta puhuttelusta, kehoitti tekemään kaikki hommat täysillä.
Ai niin, vettä piti juoman litran ja syödäkin tuli tukevasti ennen nukkumaanmenoa. Tuosta veden juomisesta sitten muistuttelimme toisiamme joka ilta.
Tappeluvalmius oli klo 21 jolloin peli käynnistyi.
Harmiksemme saimme ensimmäiseksi kolmen tunnin vartionakin. Argh... me halusimme kentälle, ei tukikohtaa vartioimaan, mutta käsky mikä käsky.
Käytännössä koko joukkueemme sijoitettiin vartiopisteisiin ympäri tukikohtaa, eipä siis jäänyt mahdollisuutta vaihtaa vartiomiehiä.
Kari viritteli muutaman miehen avustamana äänihälyttimiä tukikohtamme luoteispuolelle.
Deltajoukkue otti vartiointivastuun vähän ennen puolta yötä, mutta me emme suinkaan päässeet lepoon vaan olimme tukihan QRF-joukkiona aamukolmeen asti, jolloin tukikohtien jokaöinen aikavälin 03.00-09.00 rauhoittaminen astui voimaan.
Torstai 26.6.2014.
Menimme siis nukkumaan kolmen jälkeen.
Neljältä heräsin kun joku kyseli teltan oviaukolla mikä joukkue tässä on.
Olin ihan tukka takussa enkä meinannut millään tajuta mistä on kyse, ihmettelin että mitä kello on ja yritin tihrustaa kellosta aikaa. Samaan aikaan ajattelin näkeväni unta ja että en mä oikeasti Bergetissä ole.
Lopulta tajusin että komppanianpäällikkö se siinä kyselee ja vastasin että Charlie joukkue tässä majoittuu. Hän kysyi missä Kari on ja herättelin Karin vierestäni.
Kellahdin takaisin telttapatjalle ja kuuntelin toisella korvalla komppanianpäällikön käskynantoa.
Kirosin äänettömästi kuullessani, että meidän pitää lähteä liikkeelle klo 07.00, sillä laskin samalla, että tässä saa nukkua vain vajaat 2,5 tuntia.
Sen jälkeen vaivuin uneen.
Tuon yöllisen herätyksen jälkeen nimesin päällikön painajaiseksi.
En muista miten herätys tapahtui, mutta ennen kuutta olin jo keittämässä aamupuuroa.
Joukkueemme oli kuin olikin lähtövalmiina seitsemän maissa.
Lähdimme suorittamaan tehtävää, joka lyhennettynä oli seuraavanlainen:
Siirrytte karttapisteeseen 0330-9710, heti ojan jälkeen kompassisuunta suoraan länteen voimavirtalinjalle.
Raivaatte voimavirtalinjan alla olevaan miinoitteeseen aukon, josta myöhemmin paikalle saapuva loppukomppania pääsee miinoitteen läpi.
Ryhmämme toimi kärkiryhmänä, kärki tst-parina Teemu ja Tuomas, sitten meikäläinen ja takanani tst-pari Mikki ja Mikko.
Pääsimme voimavirtalinjalle kolmen vartin kävelyn jälkeen.
Asetimme kuulovartiot pohjois- ja eteläpuolelle.
En muista missä kellonajassa pioneerimme Mikki ja Lauri aloittivat reitin raivaamisen.
Kari sai vähän ennen aamukymmentä tiedon, että loppukomppania lähtee liikkeelle vähän kymmenen jälkeen. Tuosta laskimme, että komppania päässee paikalle varmaan tunnin kuluttua lähdöstään ja raivaus suoritettiin loppuun tuon arvion perusteella siten, että emme joutuisi olemaan pitkiä aikoja vihollisen puolella rajalinjaa kahden ryhmän voimin. Meidänhän piti varmistaa molemmilla puolin rajalinjaa.
Kun raivaus oli valmis ylitimme rajan ja asetimme suojauksen joka suuntaan.
Pohjoisen suunnalla tuli kontakti ja Teemu sai osuman.
Pienten manöövereitten jälkeen Teemu saatiin sidottua.
Lopulta loppukomppania ylitti rajan.
Yllätys oli melkoinen, sillä “komppania” osoittautuikin meidän kolmanneksi ryhmäksi, varajojoksemme Joniksi ja komppanian päälliköksi lähimpine miehineen.
Mitä hemmettiä! Missäs se komppania on jota tässä on odotettu!
Samassa hötäkässä kävi ilmi, että Teemun pudottanut porukka olikin omia joukkojamme, ilmeisesti Ruotsalaisia. Mysteeriksi jäi, miten olivat miinoitetun rajalinjan ylittäneet ja miksi meille tai heille ei oltu ilmoitettu omia liikkuvan miinoitetun rajalinjan vihollisen puolella. Tästä vähän miinuksia komppanian komentoportaalle.
Pienen lorvailun jälkeen lähdimme jälleen liikkeelle.
Tällä kertaa kakkosryhmä kulki kärjessä, sitten kolmonen ja viimeisenä meidän ykkösryhmämme.
Tavoitteena reilun kilometrin päässä oleva, karttapisteessä 0210-9590 oleva New Mill Trading Station.
Kakkosryhmä suunnisti hienosti kohteeseen ja ryhmityimme puolustukseen jälleen odottamaan loppukomppaniaa.
Tarkoitus oli siis, että joukkueemme pitää hallussaan kyseisessä karttapisteessä olevaa risteysaluetta kunnes loppu komppaniasta saapuu paikalle.
No homma meni vähän pieleen.
Kakkosryhmä ryhmittyi etelään johtavan tieuran molemmin puolin.
Meidän ykkösryhmä ryhmittyi tieuran länsipuolelle rintamasuunta tietä kohden, ajatuksena semmoinen, että kun viholliset joutuvat tiellä yllätetyksi pääsemme puskemaan kylkeen.
Kolmosryhmän sijoitusta en muista.
Meidän ryhmä joutui kontaktiin sekä tien, että metsän puolelta.
Melkein heti Teemu sai toisen osumansa ja putosi.
Kari käski meikäläistä irtautumaan, mutta sain itsekin osuman oikeastaan heti kysyttyäni eteläisimmäksi sijoittuneen Tuomaksen tilanteesta.
Ilmeisesti Tuomaskin putosi samassa rytinässä.
Tuomas kertoi jälkeenpäin, että jostain niitä sinisiä teleporttasi lähistölle yhtäkkiä kymmenkunta.
Pelin jälkeen kävi ilmi, että lähistöllä oli ollut jonkin sinisten porukan tukikohta, lienevätkö nähneet jo meidät siinä vaiheessa kun asetuimme asemiin.
Saatuani osuman ilmestyi ympärilleni kolme venäjää puhuvaa vihulaista, Mikki ja Mikko pitivät puoliaan minusta pohjoiseen ja nämä vihulaiset joko putosivat tai ottivat irti.
Vuodin kuiviin ja kävelin pois, samalla näin miten Juuso tuli tieuran ylitse ja käskyn kuultuaan otti takaisin irti.
Kävellessäni takaisin risteysalueelle näin, miten vihreä-valkoisin hihanauhoin varustettuja heppuja vyöryi risteykseen pohjoisesta pudottaen komppanianpäällikkömme lähimpine miehineen.
Loppujen lopuksi käytännössä koko joukkueemme oli pudotettuna raatoliinat päässä risteyksessä ja lähdimme porukalla taapertamaan tietä pitkin kohti Raveneitten tukikohtaa.
Raveneitten tukikohdan kohdallla saimme tietää, että saamme jonkin yhteistyöhärdellin johdosta respata Raveneitten tukikohdassa.
Harmi kyllä Teemu ja Tuomas olivat menneet jo edeltä jonnekin, eikä heihin saanut ajoissa yhteyttä.
Respauksen jälkeen saimme ruhtinaalliset 7 minuuttia aikaa suorittaa vesitäydennyksen.
Kuulemma kakkosjoukkueen jojo Vesakoski oli moittinut vauhtiamme vesitäydennyksen hakemiseen.
Fakta on se, että vain Laturin kunto olisi riittänyt aikamääreen sisällä vesitäydennyksen suorittamiseen.
Meikäläinen ei edes yrittänyt, sillä vesi oli päivän pituuden vuoksi vähissä ja kokemuksesta tiedän, että kun vesi loppuu, niin meneminenkin loppuu.
Siksipä kävelin vesipisteelle, täytin rakon ja kenttäpullon ja kävelin takaisin.
Sain toki ansaitut nuhteet hitaudestani, mutta kuten edellä kirjoitin, tällä ikää tarttee huolehtia nesteytyksestä ja vauhtikin on rajallista.
Siirryimme jälleen rajan ylitse pisteen 0250-9590 tietämille.
Ryhmityimme uran eteläpuolelle, puronpenkereelle.
Tässä vaiheessa ymmärrys taktiikkaan taas päättyi.
Makasimme odottamassa ja annoimme vihulaisen kerätä ja keskittää voimiaan.
Joni ja Mikki meni ryhmityksemme vasempaan laitaan kuulovartioon.
Jossain vaiheessa he avasivat tulen ja vihulainen pentele pyrki iholle idän suunnasta puronvarresta ja ylempää penkereeltä.
Ville tuki kk:nsa kanssa viereeni, kerroin, että meikäläisestä vasemmalle on omia, mutta painanne etuoikealle on vihulaisella.
Ville pudotti ainakin neljä vihulaista ennen kuin hänen aseeseensa tuli osuma.
Meikäläinenkin otti osumaa hyvin pian.
En tiedä missä järjestyksessä etuvasemmallani Joni, Mikki ja Mikko putosivat.
Ville saatiin sidottua viereltäni ja samalla KK takaisin joukkueen käyttöön.
Meikäläisen sidonnan aikaraja täyttyi ja vuodin kuiviin.
Poistuin paikalta tielle, jossa kohtasin Juuson.
Jälleen joukkueemme kohtaloksi näytti koituvan muun komppanian odottamisen ennen isomman rytinän alkua. Odotuksesta johtuen vihulainen sai rauhassa suorittaa manöövereitään ja tunnustella hyökkäyssuuntia.
Tämä ei ole jojon syy, hän noudattaa käskyjä niin kuin me hänenkin alaisensa.
Mietin vain että miksi toistuvasti käsketään odottamaan muuta komppaniaa, jonka joukkueet ehkä tekevät mitä tykkäävät…
Lähdimme Juuson kanssa taapertamaan kohti Safe Zonea ajatuksena saada kyyti tukikohtaan.
Bajamajat koukuttivat ennen SafeZonea ja helpotuksen jälkeen tuumasimme, että lähdetään kävelemän kohti omaa tukikohtaa ja yritetään liftata kyyti.
Pian takaamme tulikin auto josta saimme gamemastereilta kyydin.
Juttelu oli väkinäistä meikäläisen huonon kielipään ja Juuson luontaisen vaitonaisuuden vuoksi.
Gamemasterit jostain syystä innostuivat kuultuaan meidän olevan Suomalaisia.
Kertoivat omituisia juttuja miten olimme aiemmin päivällä aiheuttaneet New Millin miehityksellä epätoivoista mielialaa PMC:n ajoneuvoporukoille.
En kyllä ymmärrä miksi moinen, mehän otettiin pataan siellä risteyksellä.
No oli miten oli, matka jatkui kohti omaa tukikohtaa ja Villen nähtyään Gamemasterit kysyivät onko hän kaverimme.
Vastattuamme myöntävästi Ville poimittiin kyytiin.
Vähän ahdasta oli takapenkillä kun kolme taistelijaa on täydessä varustuksessa ja aseistettuna kyydissä, mutta mahduimme silti mukavasti.
Pääsimme tukikohtaan n. klo 17.30-18.00 tietämissä, takana oli siis pyöreästi kymmentuntinen operaatio.
Tukikohdassa alkoi huolto.
Joni kävi kysymässä komentoteltasta lisätehtävää jonka seurauksena iso osa kakkosryhmästä ja meiltä veljekset Tuomas ja Teemu lähtivät illan ratoksi suorittamaan tiedustelutehtävää.
Itse tyydyin naukkailemaan taskumatista ja olin menossa nukkumaan puolenyön tietämissä kun painajainen taas iski otsalampun kanssa kyselemään joukkueenjohtajaa.
Mua harmitti juuri nukahtaneen Karin puolesta ja kysyinkin, että mikäs mies kyselee.
Päällikkö vastasi lyhyesti, että päällikkö kyselee.
Herättelin Karin ja painuin itse unten maille, kuuntelin silti jälleen toisella korvalla käskytystä.
Yllättäen meidän joukkue sai lähtökäskyn aamuseitsemäksi ja muu komppania olisi valmiudessa jälleen 9.30.
No mitäpä tuosta, aamulla on hyvä lähteä liikkeelle särmän joukkueen kanssa, antaa veltompien nukkua pidempään
Päivän aikataulut menivät miten menivät, minulla ei ole mitään tarkkoja kellonaikoja muistissa.