Ensinnäkin kiitokset kaikille pelin suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuneille sekä kaikille mukana olleille. Oli hienoa pelata pitkästä aikaa mettäpeli isoilla osapuolilla.
Tässä jonkinlainen reissuraportti punaisten Pappa-partion näkökulmasta. Kartan lisään myöhemmin kunhan ehdin.
Meitä oli pelissä neljä henkeä, minä, -jm-, JKU ja Choke. Punaisella osapuolella taisi olla taistelijoita yhteensä 19 henkeä, korjatkaa jos muistan väärin.
Alkuohjeistuksen jälkeen lähdimme marssille lähtöpaikallemme, joka oli partiomaja. Sillä reissulla ensimmäiset saivat jo maistiaisia mitä on päivän aikana luvassa. Onneksi keli oli hyvä, -5 pakkasta, jolloin lumi ei ole vetistä mutta ei myöskään jäätynyt kantohangeksi. Hangessa oli kohtuullisen helppo kulkea, uskokaa pois.
Partiomajalle saavuttuamme komentajamme Vulcan piti pikaisen käskynjaon ja jakoi ryhmät. Peliin lähdettäisiin neljällä ryhmällä, Zinnzoldaten, Papat, Finlandia ja Holyburners. Tehtävänä osapuolellamme oli viedä ohjus kahteen kohteeseen (Haapamäki-Välimaa –uran itäpuolella olevalle kalliolle ja länsipuolella olevalle mäelle), joissa ohjusta pitäisi pitää 30min per kohde. Ja aikaa koko tehtävälle oli 10-12.
Koska pelin viivästyneen aloituksen vuoksi olimme jo 15 minuuttia tehtävän aloituksesta myöhässä, lähdimme nopeasti liikenteeseen. Finlandia lähti ensimmäiseksi aukaisemaan uraa, Papat seuraavaksi, Zinnit ja burnersit pitivät perää. Kulkiessa takkusimme samalla radioyhteyksien kanssa, komentajan höpinät kuultiin, mutta hän ei meitä muita. Asia korjaantui kun komentaja vaihtoi radiopuhelimen.
Ensimmäinen välietappi saavutettiin ongelmitta. Papat siirtyi Finlandian oikealle puolelle, tarkoituksena kiertää kohteen pohjoispuolelta alueelle. Finlandia ja Zinnit jatkaisivat suoraan kohteeseen. Burners jäi uran varteen suojaamaan respalippua. Ehdimme edetä muutaman kymmenen metriä, kun etuoikealla näkyi väkeä, etäisyyttä 25 metriä. Hetken aikaa oli epäselvää että voiko siellä olla omia, mutta koska kyseiset henkilöt ryömivät meitä kohti ja suojautuivat, eivät he omiakaan voineet olla. Papat avasivat tulen, jolloin kaksi vihollista tippui ja yksi jäi vähän kauemmaksi. Kahden henkilön nähtiin juoksevan karkuun kohti luodetta. Kolmas vihollinen saatiin hetken kuluttua pois, mutta kahta pois juossutta ei näkynyt. Hetken pyörittyämme päättelimme että vihollisen koko ryhmä ei ole vielä tuhottu, joten karanneet kaksi pitäisi saada pois. Muutoin he voisivat sitoa kolme muuta ja päästä selustaamme. Hetken päästä meitä kohti avattiinkin tuli luoteesta. Lähdimme varovasti etenemään vihollista päin. Vihollinen sai tiputettua JKU:n ja Choken. –jm- sai yhden pois, itse en nähnyt vielä ketään. Finlandia ryntäsi avuksemme, sillä seurauksella että ampuivat minut... Elkoski kävi joutuin paikkaamassa erehdyksensä ja pääsimme yhteisymmärrykseen mihin suuntaan kannattaisi ampua
. Siirryin –jm- luo, ja hän kävi sitomassa kaksi muuta taistelijaamme. Tästä hetken kuluttua saimme kaksi vihollista pois, ja vähän matkan päästä heidän takaansa paljastui toinen vihollisen ryhmä. Sekin tuhottiin Finlandian avustuksella, tosin sain toisen osuman ja sain toisen laastarin...
Koska olimme jo käyttäneet 4 sidontanauhaa, päätin että lähdemme nollaamaan nauhat respapaikalle. Samalla kello alkoi lähestyä jo 11:30 ja meillä oli vasta ensimmäinen ohjuksen kohdeaika juoksemassa... Toista kohdetta ei ehdittäisi millään suorittaa jäljellä olevassa ajassa. Komentajamme antoi meille tehtäväksi ottaa respalippu mukaamme, hakea reput partiomajalta ja siirtyä Paulamäen eteläpuoliselle alueelle. Osapuolemme seuraava tehtävä olisi estää vastapuolta tuomasta ohjustaan kahteen kohteeseen, eli sama tehtävä mutta osat vaihtuivat. Aikaa tehtävään olisi 13-15 väli.
Respalippu pystytettiin uran varteen, alueelle 205-537. Siitä jatkoimme Paulamäen eteläiselle kalliolle, mutta rinteessä oleva lumimäärä ei houkutellut kiipeämään, joten kiersimme sen itäpuolelta taimikkoon.
Taimikosta metsän puolelle päästyämme pidimme pienen hengähdystauon. Samaan aikaan muu osapuolemme oli palannut ohjustehtävästä, ja aloitteli partiointia puolustettavalla alueella. Meille jäisi alueen etelälaita. Jatkoimme kohti kohdettamme, kalliota alueella 215-510. Reppukätkö perustettiin kallion itäpuolelle metsikköön. Siirryimme kallion päälle vahtiin.
Ehdimme levittäytyä vahtimaan joka suuntaa, kun pohjoisesta havaittiin lähestyvän muutama henkilö. Hetken aikaa oli epävarmaa ketä tulijat ovat, mutta sitten olevinaan tunnistimme muutaman vastapuolella olevan henkilön, ja avasimme tulen. Noh, pienen ammuskelun jälkeen huomasimmekin punaiset hihanauhat... Burnersien ryhmähän se siinä. Heillä ei ollut radiopuhelinta, eikä tietoa että Papat olisivat alueella. Noh, eihän se ihan huonostikaan mennyt, saimme burnerseille neljän hengen tappiot, mutta onneksi sidontaliinat riittivät. Papat välttyivät osumilta. Burnersit siirtyivät nollaamaan liinat, ja papat lähtivät kohti länttä ja luodetta.
Tiheikössä alueella 190-510 ei näkynyt mitään, siirryimme hakkuuaukean laitaan siten että reunimmainen mies näki itä-länsisuuntaisen uran. Siinä istuimme passissa, kunnes saimme käskyn siirtyä etelään ja palata takaisin kalliolle. Kello oli jo pikkuisen yli 13:00. Yllättäen kärkikaksikkomme tulla tupsahti pensaasta vihollisten syliin, ja tippuivat ennenkuin ehtivät reagoida. Choke ehti ampua yhden heittolaukauksen, mutta tippui myös. Siirryin nopeasti vasemmalle, ilmoitin kontaktista radioon ja löin maihin. Kuulostelin paikoillani, ja puhetta ja lippaan lataamisen ääniä kuului paristakin suunnasta. Odottelin josko vihollinen irtautuisi, mutta mitään ei tapahtunut. Näin pari vihollista 15m päässä ja avasin tulen, mutta ilman vaikutusta. Jatkoin matalaa profiilia ja toivoin vihollisten häipyvän. Silloin saisin sidottua muut ja voisimme lähteä perään. Hetken kuluttua vihollinen kuitenkin levittäytyi viuhkaksi ja alkoi haravoida aluetta. Huonolla tuurillani satuin juuri reunimmaisen taistelijan kulku-uralle ja minun oli avattava tuli. Sain kaksi tai kolme tiputettua ennenkuin sain osuman. Paljastui että koko vastapuoli oli ollut alueella kahvitauolla.
Pystyyn noustuani kramppasivat molemmista jaloista sekä etu- että takareidet... Käveleminen meni hieman hankalaksi! Onneksi –jm-:llä oli suolaa mukana, sitä ja vettä naamariin ja hitaasti liikenteeseen. Pikkuhiljaa jalat aukesivat palatessamme repuille. Sinne päästyämme respasimme ja ilmoitin radiolla mitä oli tapahtunut. Samalla ilmoitin että meidän on pakko pitää ruokatauko, tai emme pysty jatkamaan. Myöhemmin selvisi että tämä tauko maksoi meille puolustustehtävän epäonnistumisen... Olisimme siirtyneet vartioimaan sitä mäkeä, mille vihollisen oli määrä tuoda ohjus toiseen kohteeseen.
Söimme, ja samalla kuuntelimme radiosta tilanteen edistymistä. Homma kuulosti olevan hallussa, Finlandia taisteli tieuran luona vihollisten kanssa, Zinnit olivat jossain lähettyvillä. Puolustus tuntui pitävän.
Syötyämme lähdimme kallion kautta takaisin paikkaan missä vihollisen osasto oli ollut. Alueelta kuului puhetta, mutta se katosi. Etenimme varovasti ja löysimme kaksi reppukätköä jotka tuhottiin. Jatkoimme kohti pohjoista, ja vastaan tuli tippunut Raato-ryhmä. –jm- ehti avata tulen ennenkuin huomasimme raatoliinat. Jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Finlandia ja Zinnit olivat tällä välin lähteneet respaamaan, kärsittyään sen verran tappiota että olivat heikoilla. Samalla myös vihollinen katosi johonkin. Jatkoimme uran yli, alueelle 172-510. Mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Perässämme tuli kuitenkin kaksi sinisten tippunutta taistelijaa, jotka lähtivät kohti parkkipaikkaa.
Muut ryhmämme respasivat ja siirtyivät lipun kanssa lähemmäksi. Saimme tehtäväksi mennä pohjoisemmaksi, etsimään kadonnutta vihollista. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, ja kellokin tuli tehtävän päättymisen aikarajaan, 15:00. Ilmeisesti vihollinen oli edelleen jossain ryteikössä, ja Finlandia siirtyi haravoimaan sitä. Me jatkoimme länteen ja sieltä uraa pitkin etelään ja hakkuuaukean yli.
Eteläisen aukon laidalla kuulimme ääniä, ja kaksi vihollista ilmestyi näkyviin respalippua kantaen. Jälleen ehdimme ampua ennenkuin huomasimme raatoliinat. Tippuneet olivat viemässä lippua parkkipaikalle, pois pelistä. Peliaikaa oli jäljellä reipas puolituntia. Seurasimme vihollisen jälkiä kohti itää, ja yritimme samalla arvailla mihin he olisivat menneet. Radiolla koordinoitu etsintä ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Viimein lähellä edellistä taistelupaikkaamme löytyi kaksi vihollista. He kuitenkin katosivat metsään pienen laukaustenvaihdon jälkeen. Paikalta löytyi vain jälkiä, jotka veivät moneen eri suuntaan. Kello alkoi lähestyä pelin päättymistä, joten siirryimme repuillemme. Zinit olivat vähän matkaa edellämme, myös matkalla repuilleen. Burnersit olivat jo lähteneet parkkipaikalle, Finlandia oli myös matkalla. Siirryimme pois alueelta uraa pitkin ja pidimme loppukatsauksen.
Punaiset saivat kasaan 8 pistettä, siniset 11. Porukka kuulosti sangen tyytyväiseltä peliin.
Matkamittariin kertyi 13,5 kilometriä, joten kyllä tämä kuntoilusta käy