
Siinä on sinisen osapuolen komentajan kartta. Reitti on piirretty ihan muistikuvien varassa ja kellonajat ovat sinnepäin myös.
Olin henkisesti valmistautunut ottamaan komentajan pestin, mikäli sikäli ei löydy halukkaita ja niinhän siinä kävi ettei se pesti kelvannut muille. Minulla oli käytössä kolme ryhmää, Lapa, Raato ja Lapuan liike. Painotin heti alussa, että ei kannata ottaa paineita onnistumisesta, jos menee reisille niin ammutaan nyt edes paljon. Ensimmäinen tehtävä oli tosiaan puolustaa tuota vasemman puoleista vihreätä neliötä. Jaoin alueen kolmeen sektoriin siinä toivossa että saamme näköhavainnon vihollisen ohjuksista. Raato otti pohjoisen päädyn- A, Raato meni keskelle B-alueelle ja minä oman väkeni kanssa otimme C-alueen. Lapa oli jaettu taistelupareihin, minulla oli käytössä 3 paria minut mukaanlukien. Lippu jätettiin näkyville helppokulkuiselle paikalle, jos joku halusi pommittaa sen niin antaa palaa.
Peli alkaa ja lippu viedään tieuralle neliön rajalle (sotku kartassa) ja Lapa jatkoi C-pisteelle. Minä ja Miikku jäimme tieuralle, Antti ja Aleksi nousivat B-C rajan tuntumaan, Valtteri ja Janne menivät reilusti etelään. Radioyhteys piti olla ok Raadolle asti, joten jäimme passiin. Ensimmäinen näköhavainto tuli 11 aikaan tieuralta juuri ohjusalueen rajalta 17,50. Vihollinen suuntasi tuolta kohdalta ilmeisesti pohjoiseen ja toivoin että Liike olisi saanut hetken päästä jotakin näköhavaintoa, radiosta ei kuulunut mitään. 11:20 aikoihin Aleksi (?) sanoi radioon että mahtaa olla ohjus asemissa jo kun mitään ei kuulu. Otan ryhmäni kasaan, tarkoituksena lähteä etsimään jäljet.
Jäljet löydettyämme tieuralta, otin leveän rivin metsään tien suuntaisesti. Minä oikella, Janne keskellä ja Aleksi vasemmalla (puhun jatkossa vain tst-parista vain toisen jäsenen nimellä jos ei tarve muuhun). Varovaisesti maastoa haistellen lähdimme vyörymään ylösäpäin. Vihollisesta saatiin hyvin pian näköhavainto 150m päässä tähystämässä, ilmeisesti meitä ei oltu tässä vaiheessa havaittu. Pysäytin ryhmän ja laitoin Miikun kiertämään vielä enemmän oikealta, että saisimme mahdollisimman leveän rintaman. Hetken päästä jatkoimme määrätietoisesti eteenpäin, pian alkoi kontaktia tulla Aleksille ja Jannelle. Minä olin pysynyt vielä kuivin jaloin joten jatkoimme koukkaamista, tässä vaiheessa vihollinen alkaa ottamaan irti tuliasemista. Yritän Miikun kanssa keretä sulkemaan perääntymisreitin 53,16 pisteestä eteenpäin. Vihollinen kerkeää juuri livahtamaan edestämme, eikä ollut mitään järkeä paljastaa olemassaoloamme ilman yllätysefektiä. Kokosin jälleen ryhmäni kasaan 53,16 tuntumaan, hetken päästä pusikosta 15metrin päästä kuuluu kovaa meteliä. Levitän ryhmäni välittömästi metsän rajaan leveään viuhkaan siinä toivossa, että vihollinen tulisi kuitenkin syliimme. Mutta, tilanne ohi. Kello alkoi olla 11:50 luokkaa. Miestappiot omalla ryhmällä 0 ja meidän pudottamat viholliset 0(?)
Todettuani että vihollisen pommitusaika alkaa umpeutua joten sanoin radioitse Raadolla ja Liikkelle että respan kautta lippu kantoon ja 185,480 ojan tuntumaan alueen neliön rajalle. Lähdin itse kärkeen johtamaan ryhmää, päästyämme noin 50m eteenpäin huomasin mielestäni edessä vihollisen tuliaseman pienen kummun päällä. Levitin jälleen ryhmäni kohdetta kohti ja lähdimme ottamaan eteenpäin, samantien tämän kummun takaa tulee vihollisen ryhmä joka on liikkeellä etelään päin tieuralle. Kun viimeinen vihollisen ryhmästä oli ohittanut tuon oletetun tuliaseman, otimme eteenpäin tähän tuliasemaan. Totesin tämän tuliaseman oman mielikuvituksen tuotteeksi, mutta oli siitä pidätyksestä hyötyäkin ettemme menneet vihollispartion eteen. Kerkesin kummun päälle ja arvoin ammunko partion viimeisen miehen pois, totesin että antaa mennä ja lähdetään perään. Jäljitimme tätä partiota noin 50-100m perässä. Laitoin Jannen kärkeen, Janne pääsi tieuralle ja joutui tulikosketukseen jäljittämämme partion kanssa.
Janne oli tieuran tuntumassa, minä otin tieuraan nähden oikealle ja Aleksi jäi johonkin siihen meidän taakse. Koukatessamme jouduin vihollisen tulilinjalle ja otin välittömästi osuman, putosin kivikkojen suojaan. Ihan tarkkaan en tiedä missä järjestyksessä porukkani otti osumaa, mutta Valtteri kömpi tieuralta kohti minua tarkoituksena sitoa minut. Ennenkuin hän ehti luokseni sai hän osuman aivan vieressäni, hetken aikaa taas odotettuamme Janne tuli tieuralta meidän luokse. Janne ampui vihollisen minusta pohjoiseen 10m päästä ja sitoi Valtterin ja minut. Tarkoituksena oli liikkua pari metriä parempaan asemaan, minkä jälkeen tämän ammutun vihollisen vierestä nousi uusi kaveri joka pudotti toistamiseen minut. Aleksi (?) oli minuun nähden takana ja huomattuaan tämän vihollisen pudotti hänet. Meidän ryhmällä oli vielä sidontaliinoja ja Valtteri sitoi minut.
Huomasin että vihollisen toinen partio (zin?) oli tulossa pohjoisesta tarkoituksena päästä mukaan pippaloihin, samalla Valtteri ja Janne ottivat osuman idän suunnalta 20m päästä. Aleksi ja minä olimme ainoina jäljellä ryhmästä, Zin oli tullut lähemmäs pohjoisesta ja oli Aleksin kanssa tulikosketuksessa. Olin vielä pysynyt piilossa zinin äijiltä, kun Aleksi veti tulta puoleensa oli vihollisen kärki kylki minuun päin pohjoisessa. Kaksi kolme laukausta ja sain tämän kärkikaverin pudotettua, sitten piti miettiä mitä tehdään alkuperäisen vihollisene kanssa. Hetken kurkittuani eri puolilta kivikkoa pystyin paikallistamaan vihollisen aivan siihen viereen. Muutama laukaus oikelta puolen ja välitön aseman vaihto 4m sivummalle, että pystyin ampumaan kiven toiseen reunaan. Tämä tuotti toivotun tuloksen ja sain pudotettua vihollisen kiven takaa, samalla huomasin vihollisen myös hieman taaempana. Muutama heittolaukaus kauemmas tuotti tulosta. Tuli aivan yllätyksenä vihollisen todettua, että "lähdetään respalle" vaikka mielestäni siellä oli heiltä muutama jäljellä. Nyt piti vielä selvitä Zinistä, tätä ei tarvinnut paljoa miettiä kun Zinin äijiä oli kiertänyt tieuralle ja pudotti välittömästi minut etelästä tieuran suunnalta. Aleksikin oli pudonnut jossain välissä, joten ei kuin kamat kantoon ja reppukätkön kautta respalipulle ja se kantoon.
Raato ja Liike olivat edenneet etelään pelialueella, toimme respalipun paikalle 19,48 aivan neliön rajalle arviolta 13 aikaan. Pieni briiffi porukoille, reppukätkö mentäisiin perustamaan pohjoisemmas metsän suojiin hakkuuaukealta 195,50. Kun kätkö olisi perustettu veisimme ohjuksen pohjoisemmalle kohteelle ensimmäiseksi ja loisimme "turvakäytävän" kurkiauran tyyliin sitten seuraavalle pisteelle. Eikun liikkeelle.
Päästyämme metsän suojiin perustimme välittömästi reppukätköt. Kerkesimme olla aloillamme 2-3minuuttia ja suunnitella seuraavaa liikettä kun vihollisen partio pamahtaa Raadon syliin pohjoisesta (kts. Mazorin kertomus). Raato pudottaa ilmeisesti vihollisen miehen ja jää tulikosketukseen siihen. Minä otan ryhmäni perästä ja huikkaan, että Lapa kiertää vasemmalta. Kierrämme reilusti vasemmalta pohjoiseen minä kärjessä. Kuulen vihollisen oikelta puolen ehkä 30m päästä, jatkamme vielä pohjoiseen parikymmmentä metriä. Pidätän ryhmäni kuulostelleksani tilannette, vihollinen on selvästi meidän takaoikealle. Lähden yksin katsomaan lähempää, saan näköhavainnon yhdestä pudonneesta vihollisesta. Viiton Antin koukkaamaan vielä eteenpäin minun takaa sivulle. Vihollinen on minusta 15m, otan vihollisen piikille ja jään kyttäämään mahdollista sitojaa. Vihollisen lukumäärästä ei ole tietoa ja tilanne on seisahtunut. Yhtäkkiä ryhmäni häntä huutaa "älä ammu! omia!", Raadosta oli tehty rynnäkkö kohti vihollisen asemia eivätkä olleet tietoisia meidän koukkauksesta. Samaan aikaan piikillä pitämäni vihollisen takaa juoksee myös oma ja ampuu vihollisen siitä lähistöltä. Nostan käteni että "oma!", kuitenkin vauhtia liikaa ja minutkin lahdataan. Minulla oli kuitenkin sidontaliina ja minut sidotaan välittömästi. Sitten alkaa setviminen mitä tapahtui, todetaan että koko ryhmäni lahdattiin siihen omien toimesta. Suuntaamme reppukätköille takaisin nollataksemme sidontaliinat.
Nyt kun metsä oli tyhjän oloinen pääsimme aloittamaan ohjuksen vientiä pohjoiselle pisteelle. Raato kärjessä ja loput sopivan sekaisin perässä. Liike oli kadonnut taistelemaan johonkin koilliseen reppukätköiltämme, joten suoritimme vientiä Lapa+Raato vahvuudella. Päästyämme tieuralle, ohjeistan että tiedustelu parilla miehellä kärkeen ja ohjus tulee välittömästi perässä. Ohjus saatiin asemiin 13:50 aikoihin. Raato oli ohjusen luona mäen päällä, Aleksi suojasi itään tieuraa ja minä länteen tieuralla. Miikku oli tieuran eteläpuolella minusta pitäen luoteeseen tietä, itse kaivoin aseman lumeen keskelle tietä. Ei mennyt montaakaan minuuttia kun vihollisesta saatiin havainto ja kontaktia alkoi tulla joka puolelta. Vihollinen huomasi meidän asemat lännessä, mutta ei kovinkaan aktiivisesti yrittänyt murtaa linjaa meidän kohdalta. Miikku antoi muutaman laukauksen viholliselle, ei tulosta tai vaaraa meille. Maattuamme lumessa 20minuuttia huomaan takavasemmalta sivusilmällä vihollisen. Kerkeän heittää muutaman heittolaukauksen, vihollinen suojautuu ja vastaa tuleen. Pusikosta tuli sen verta kuulaa läpi että osumahan se oli. Vihollinen levittäytyi kurkiauramme taakse, Miikku oli jähmettynyt aivan aukealle. Toivoin vain että "älä liiku", vihollinen eteni Miikusta aivan alle 10m päähän taakse parhaillaan. Ohjuksen luota mäeltä Valtteri tuli sitomaan minua, mutta vihollinen pudotti hänet viereeni. Vihollinen yritti ottaa eteenpäin etelästä, mäeltä avattiin samantien sarja pudottaen etenijän. Vihollinen totesi jostain syystä jälleen "lähdetään respalle", vaikka ainakin yksi vihollinen oli varmasti elossa. Tausta oli tyhjä ja niin meidät tultiin sitomaan. Aika oli 14:20 joten ohjus kantoon. Janne oli kerennyt hukkaamaan omaisuuttansa, tuumasin että viedään ohjus paikoilleen ja palataan sitten etsimään. En tiedä mitä mäellä oli tapahtunut, mutta Raato tuumasi että täytyy lähteä respalle.
Lähdimme siis Lapan voimin siirtämään ohjusta, yhtään sidontaliinaa ei ollut. Kello juoksi meitä vastaan, täytyi keretä ohjuspaikalle ennen puolta. Sain Liikkeeseen yhteyden ja ohjeistin tulemaan eteläiselle ohjuspaikalle. Janne oli kärjessä, minä keskellä ja Aleksi perällä. Takki täysin lähdimme tietä pitkin, toivoimme vain että yhtään vihollista ei tuli idästä vastaan. Pääsimme ohjuspaikalle muutaman minuutin ennen puolta ilman kontaktia, ohjus pystyyn ja odottamaan vihollista. Kello alkoi tulla 14:45 ja otin taktisen puhelun Matille kyselläkseni fiiliksia ja miten viimeinen tunti menisi. Liikekin oli saapunut paikalle ja laitoin 360 puolustuksen ohjuksen ympärille. Olin kertonut Matille sijaintimme jos hän olisi halunnut tulla tarkastamaan tuliasemamme kunnon. Mitään ei näkynyt tai kuulunut niin kellon lyötyä 15 lähdimme takaisin samoja jälkiä ensimmäiselle ohjuspaikalle etsimään Jannen omaisuutta. Liike lähti hakemaan respalippua. Löysimmen hukatut tavarat ja jatkoimme takaisin hakemaan reppuja. Kuulin radiosta että Raato oli ottanut jo lipun kantoonsa, joten sanoin Liikkeelle että voivat suunnata suoraan ensimmäiselle lippupisteelle odottelemaan pelin loppumista.
Päästyämme repuille tuumasin jos vaikka syötäis eväitä mitä on otettu mukaan, ettei kotia tartte viedä. Levitin porukoita vähän, että jos Papat olisivat vielä taistelualueella. Kerkesin juoda kupin kahvia kun kuulin tulosuunnastamme vihollisen liikettä, kahvit kaatui maahan ja kivääri kouraan odottamaan vihollista. Odotimme paikoillamme ehkä 5-10min, kun mitään ei kuulut käskin kamat kasaan ja liikkeelle. Jäin Jannen kanssa vielä asemiin minuutin pari jälkeen odottamaan vihollista, mikäli he olisivat kuulleet muun ryhmän lähdön. Mitään ei tapahtunut joten otimme Jannen kanssa kärjen kiinni, kärki oli saanut Papoista havainnon hakkuuaukealla etelässä ja vaihtanut muutaman laukauksen myös. Määräsin uuden suunnan pohjoiseen, emme lähtisi taistelemaan ilman sidontaliinoja ja ilman yllätystä. Poistuimme pohjoiseen porrastetusti varmistaen ettei meitä jäljitetä enää. Pääsimme tielle ja siitä ilman tapahtumia poistuimme pelialueelta aikalailla 16 aikoihin.
Loppu
Kivaa oli ja kaikki toimi. Kyllä mä tykkään mitä kurjempaa ja haastavempaa sen paree, kiitos.