Berget 14 Black gold- Raportti
Posted: Sun 10 Jul, 2016 19:10:00
Raportti osa 1.
Nyt kun on kulunut viikko kotiinpaluusta, on korkea aika muistella, kuinkas siellä Ruotsissa oikein kävikään.
Berget-pelisarja on monelle airsoftaajalle vuoden kohokohta, pelaajia tulee ympäri mailmaa tähän Pohjoismaiden suurimpaan airsoft-tapahtumaan. Peli pelattiin tänävuonna Härnösandissa keskiruotsissa.
Pelin juoni ja taustaa: http://www.berget-events.com/page#2
Osapuolet: http://www.berget-events.com/page#4
Meidän osapuolemme oli NAF Infantry, Bravo coy aka "Suomi komppania" 1. joukkue.
Joukkueenjohtaja: minä
Joukkueenvarajohtaja: Gary
1. Jääkäriryhmä (vahvuus 7)
RJoht: Vulcan
- laturi
- Alezi
- vaatainen
- Mikki
- -jm-
- Vinku
2. Jääkäriryhmä (vahvuus 6)
Rjoht: kujis
- Kukkeenmäki, A
- Yli-Kujala, A
- Rintamäki, J
- Kuopion mies 1.
- Kuopion mies 2.
3. Jääkäriryhmä (vahvuus 6)
Rjoht: Snellman
Ryhmässä RJ:n lisäksi viisi KvK peliporukan jäsentä pääkaupunkiseudulta.
Pelialueen kartta objekteineen: https://my.mixtape.moe/mnothf.pdf
Peliin lähtö ja menomatka (MA 27.6 - KE 29.6 11.00)
Maanantaina, olotilan ollessa kuin nelipäiväisen nummirockin jälkeen aloin tuskanhiessä pakkaamaan varusteitani. Ajatus siitä, että seuraava viikko vietettäisiin suurimmalta osin metsässä ja PJ-teltassa tuntui mahdottomalta. Pikkuhiljaa laukut olivat täynnä pakkauslistan mukaista tavaraa, radion ja aseiden akut ladattuna ja kauppalista laadittuna. Tiistaina lähdin alkuiltapäivästä hakemaan koulukaveriani Parkanon asemalta, josta jatkoimme Jalasjärvelle. Jalasjärvellä meillä oli rutkasti aikaa. Noudimme Federalilta minulle lainaan retkikeittimen ja yhdistyksen LA-puhelimet. Kävimme myös kaupassa hakemassa reissuruuat ja viimeisellä ehtoollisella Naarissa. Puoli neljältä suurin osa porukasta olikin Jalasjärven ABC:lla. Autoina oli laturilta farkkuvolvo, Garylta vähän isompi Volvo ja kalustoautona Vinkun Hiace. Kaluston pakkaamisen ja viimeisten saavuttua paikalle lähdimme matkaan. Gary oli lähtenyt jo etupeltoon noutamaan yhtä Diskolaista Kurikasta. Matkalla poimimme vielä Alezin Lapualta. Vaasaan saavuimme aikataulussa. Laivalla syötiin perinteikkäät Wasalinesin lihapullat ja siirryttiin laivan baariin tappamaan aikaa kortinpeluun ja pelisääntöjen kertaamisen ohella. Taisi joku käydä baaritiskilläkin.
Saavuimme Uumajaan Ruotsin aikaa 23.00. Laturi oli ansioituneesti varannut meille kolme mökkiä Uumajan läheiseltä leirintäalueelta, joissa majoituttiin ensimmäinen yö. Mainittakoon tässä vaiheessa että laturi hoiti kaikki muutkin matkajärjestelyt, Laivaliput yms. Aamulla (liikkeelle lähtöaika?) kävimme ruokakaupassa täydentämässä ruokia ja eväitä. Matka Härnösandiin sujui hyvin. Mikäli muistan oikein niin pysähdyimme kerran Önskjöldsvikissä tutkimassa kalustoauton pahaa hajua, joka todettiin pressuihin tarttuneeksi sikatalouden tuoksuksi. Ennen pelialueelle siirtymistä kävimme Härnösandissa syömässä tuhdit kebabit tai pitsat.
Perillä, pelin alku (KE 29.6 11.00 - TO 30.6 aamuyö)
Tavoitteenamme oli saapua Bergetin check-iniin 11-12 välillä. Perillä offgame alueella kohtasimme järkyttävän pituisen kronotusjonon. Taisi mennä kaksi tuntia, että kaikki porukastamme olivat kronottaneet aseet, käyneet check-inissä ja tehneet akuutit viimehetken ostokset Berget Shopissa. Pitkästä jonottamisesta oli jotain hyötyäkin, sillä Kujis löysi edestään kronotusjonossa puuttuvat ryhmäläisensä ja tapasimme muitakin tuttuja aiemmilta pelireissuilta.
Kronotettuamme siirryimme osapuolemme tukikohtaan (kartassa sininen lippu). Kello oli noin 15. Peli alkaisi kuuden tunnin kuluttua, joten aikaa ei ollut hukattavaksi. Tukikohdassa ilmoittauduin komppanian päälliköllemme, joka osoitti meille varatun alueen. Vinku toi Hiacen telttapaikallemme ja vimmattu kuorman purku alkoi. Telttapaikka olisi saanut olla hieman isompi, mutta sijainti oli erittäin hyvä komppanian komentopaikan kupeessa. Lisäksi saavuimme alueelle niin myöhään, että muuten olisimme joutuneet pystyttämään telttamme huomattavasti syrjempään erilleen muista suomalaisista. Ensikertalaisten suuri määrä näkyi telttojen pystytyksessä. Laurit, -jm- ja allekirjoittanut koittivat ohjeistaa muuta porukkaa, samalla kun muistelimme, keppien, kiilojen, narujen ja putkien oikeaa järjestystä. Tilannetta sekoitti myös harvinainen ilmiö. Kaikki olivat pukeutuneet multicam/MTP kamppeisiin saavuttuamme tukikohtaan, joten tuttujenkin pelikavereitten toisistaan erottaminen oli hyvin hankalaa. Telttojen pystytyksen lisäksi ennen pelinalkua ohjelmassa oli TST-varusteiden valmistelu, lippaiden lataaminen, ruokailu, ehkä jopa makuupaikan valmistelu, ja komppanian päällikön käskytilaisuudet joukkueenjohtajille, Suomikomppanian sotavalmiustarkastus, sekä pataljoonan komentajan puhe pataljoonan esikunnan edessä. Määrätietoisella toiminnalla ja keskittymisellä yhteen asiaan kerrallaan, kaikki edellä mainitut olisivat varmasti olleet suoritettavissa kuuden tunnin aikaikkunassa. Sekoiluksihan se meni, niin että kello 21.00 lähdimme ensimmäiselle tehtävälle radioyhteydet koestamatta ja allekirjoittaneella aurinkolinssit laseissa.
Joukkueemme ensimmäinen tehtävä oli vallata ja pitää valtauspiste 5. Joukkueen taistelujärjestys 1.2.3. Komppanian taistelujärjestys 3.2.1. Komppanian kaksi muuta joukkuetta hyökkäisivät pisteelle 4. Liikkeelle lähdettyämme totesimme PMR-kanavien olevan täysin tukossa ja komppanian tiedustelujoukkueen käyttävän komppanian komentoverkko omaan sisäiseen liikenteeseen. Komppanian oli tarkoitus liikkua tiedustelu kärjessä Holmbergsmyranin vasemmanpuoleiseen risteykseen, josta erkaantuisimme pisteelle viisi. Vihollinen oli kuitenkin vastassa risteyksessä ja tilanne oli hyvin sekava. Komppanian päälikkö käski hyökätä joukkueella risteyksen pohjoispuolelta vihollisen kimppuun. Kalliolle kiivettyämme vasen laitamme kohtasi siellä toista omaa jalkaväkikomppaniaa. Tästä ylöspäin ilmoitettuani sain käskyn jatkaa alkuperäistä tehtävää ja painaa kohti pistettä viisi. Saavuttuamme hakkuuaukean laitaan karttasanan Holmbergsmyran pohjoispuolelle pohdin aukean ylittämistä, vai kiertämistä. Samalla suuri joukko omia lähti ylittämään aukkoa. Omien kulku näytti sujuvan , joten käskin kärjen liikkeelle aukean yli. kärjen ollessa 2/3 aukean yli oikealta puolelta avattiin tuli. Vaikka vihollista näkyi olevan vähän, käskin irtaantua vasemmalla metsänlaitaan, sillä olimme maastollisesti pahasti alakynnessä. Loppumatka sujui hyvin. Hetken taas polkua talsittuamme kärkiryhmän johtaja Vulcan ilmoitti tavoitteen olevan sadan metrin päässä. 1. Ryhmä ryhmittyi avoriviin. 2. ja 3. ryhmien seuratessa avojonossa. Saavuimme valtauspisteelle ja aloitimme valtauksen. Objetien valtaaminen toimi seuraavasti: Ensin objektin valtaaminen aloitettiin oman osapuolen painiketta painamalla, puolen tunnin kuluttua laite alkoi piippaamaan, jolloin muistaakseni minuutin aikana tuli painaa oman osapuolen painiketta, jolloin piste siirtyi osapuolen haltuun. Joukkue ryhmitettiin 360 asteiseen puolustukseen pääsuuntana itä. Objektia pitäessämme otimme kontaktia Bergetin kansalliseläimen ja hihanauhattoman viholliesen eli polttiaisten kanssa. Paikallaan olo oli niiden takia suorastaan sietämätöntä. Aloitimme kolmannen ryhmän voimin partioinnin kohti koilisen suuntaan. Lisäksi saimme yhden vihollishavainnon, noin ryhmän verran vihollista siirtyi eteläpuolitsemme kohti itää, ilmeisesti sama porukka, joka oli avannut hakkuuaukealla meitä kohti tulen. Jossain vaiheessa pisteelle tupsahti omia Rangereita, jotka jäivät hetkeksi viettämään taukoa puolustusrenkaamme sisään. Viimeisenä erityishuomiona pisteen viisi vartioinnista oli pataljoonan tilannekuva whatsapp ryhmässä käyty keskustelu, jossa jotkut ulkomaan elävät ilmoittivat olevansa kontaktissa vihollisen, ja sitten omien kanssa pisteellä viisi. Kohta komppanian komentoverkkossakin kuului englanninkielistä molotusta: BRAVO COMPANY TROOPS, STOP SHOOTING BLUE ON BLUE IN POINT FIVE. Ilmoitin kohteliaasti että täällä ollaan, mutta emme ole kontaktissa. Vastausta ei ikinä tullut. Toivottavasti oppivat määrittämään oman sijaintinsa jatkossa paremmin.
Lopulta komppanian komentoverkosta tuli käsky hyökätä idästä pisteelle neljä, kuitenkin jättää kaksi miestä pisteelle viisi. Musta pekka jäi 2. ryhmälle, ja kujis jätti pitkin hampain kaksi taistelijaa polttiaisten seuraksi. Lähdimme liikkeelle 3. ryhmä kärjessä, juuri kun olivat nelosen suunnalta tulleet. Ollessamme pisteen neljä eteläpuolella tuli käsky hyökätä etelästä. Tässä vaiheessa aurinkolinssit ja kiireessä laitettu huurteenesto alkoivat haitata omaa toimintaa huomattavasti. VHF-radion kanavasalpakin vaelteli SVD:n lipastaskussa miten sattui. Lähdimme nousemaan kalliota, laella käskin 1. ja 3. ryhmän lähteä etenemään kohti pistettä 4. 2. toimiessa reservinä. Itse kävin tapaamassa Komppanian päällikköä kallion laella pisteen neljä kaakkois puolella. Seuraava taistelu oli hyvin sekava ja se käytiin hämärässä. 1. ja 3. ryhmän oikealla puolella hyökkäsi ruotsalainen komppania. Palattuani komppanian päällikön puheilta 1. ryhmän tasalle, oli ykkönen sitoutunut jo taisteluun. tappioitakin taisi jo tulla. Kolmonen oli painanut Ruotsalaisten perässä kauemmas oikealle ja kakkonen oli jäänyt Garyn kanssa kallion laelle, lähelle pistettä, missä tapasin komppanian päällikön. Hetken 3. ryhmän sijaintia selviteltyäni tuli komppanian päälliköltä käsky: Tuo joukkue heti kallion harjanteelle, täältä tulee suomea puhuvia punaisia. Kuittasin ja aloin karjumaan kolmosta irti. Ykkösryhmä alkoi tässä vaiheessa olla melko puhki ammuttu. Kolmasryhmä ilmaantui lopulta tasalleni ja yritimme lähteä etenemään kohti kallion harjannetta, ykkösen rippeiden sitoessa pohjoisen suuntaa ruotsalaisten kanssa. Tässä vaiheessa Gary ja kakkosryhmä olivat ilmeisesti tuhoutuneet. En kuitenkaan päässyt etenemään kolmannen ryhmän kanssa juuri ollenkaan. Otin myös osuman kertaalleen. Suomea puhuvat punaiset osoittautuvat pahoiksi vastustajiksi, koska se teki pimeässä tarpeellisesta TST-tunnuksen käytöstä hyvin vaarallista. Pimeys ja tilanteen sekavuus saivat muutaman luulemaan että joku oma joukkue hyökkää päälle suomenkielisten huutojen perusteella. Lopputilanteessa olimme -jm-n ja kolmosryhmän kanssa ahteessa kallioiden välissä vihollisen hyökätessä lännestä pohjoisesta ja idästä. Joukkueen tuhouduttua kävelimme nelospisteelle, jossa saimme kuulla punaisten respanneen sääntöjen vastaisesti pisteeltä neljä, vaikka punainen ei vielä hallinnut tarvittavaa määrää pisteitä respan toimimiseksi. 3. Ryhmästä jäi kaksi taistelijaa ramboilemaan kallionkoloihin muun joukon palatessa tukikohtaan. Sain myös myöhemmin kuulla, että Komppanian päällikkö oli tippumisen jälkeen parannettu punaisten toimesta, ja otettu hetkeksi vangiksi. Tukikohdassa otimme levon.
Nyt kun on kulunut viikko kotiinpaluusta, on korkea aika muistella, kuinkas siellä Ruotsissa oikein kävikään.
Berget-pelisarja on monelle airsoftaajalle vuoden kohokohta, pelaajia tulee ympäri mailmaa tähän Pohjoismaiden suurimpaan airsoft-tapahtumaan. Peli pelattiin tänävuonna Härnösandissa keskiruotsissa.
Pelin juoni ja taustaa: http://www.berget-events.com/page#2
Osapuolet: http://www.berget-events.com/page#4
Meidän osapuolemme oli NAF Infantry, Bravo coy aka "Suomi komppania" 1. joukkue.
Joukkueenjohtaja: minä
Joukkueenvarajohtaja: Gary
1. Jääkäriryhmä (vahvuus 7)
RJoht: Vulcan
- laturi
- Alezi
- vaatainen
- Mikki
- -jm-
- Vinku
2. Jääkäriryhmä (vahvuus 6)
Rjoht: kujis
- Kukkeenmäki, A
- Yli-Kujala, A
- Rintamäki, J
- Kuopion mies 1.
- Kuopion mies 2.
3. Jääkäriryhmä (vahvuus 6)
Rjoht: Snellman
Ryhmässä RJ:n lisäksi viisi KvK peliporukan jäsentä pääkaupunkiseudulta.
Pelialueen kartta objekteineen: https://my.mixtape.moe/mnothf.pdf
Peliin lähtö ja menomatka (MA 27.6 - KE 29.6 11.00)
Maanantaina, olotilan ollessa kuin nelipäiväisen nummirockin jälkeen aloin tuskanhiessä pakkaamaan varusteitani. Ajatus siitä, että seuraava viikko vietettäisiin suurimmalta osin metsässä ja PJ-teltassa tuntui mahdottomalta. Pikkuhiljaa laukut olivat täynnä pakkauslistan mukaista tavaraa, radion ja aseiden akut ladattuna ja kauppalista laadittuna. Tiistaina lähdin alkuiltapäivästä hakemaan koulukaveriani Parkanon asemalta, josta jatkoimme Jalasjärvelle. Jalasjärvellä meillä oli rutkasti aikaa. Noudimme Federalilta minulle lainaan retkikeittimen ja yhdistyksen LA-puhelimet. Kävimme myös kaupassa hakemassa reissuruuat ja viimeisellä ehtoollisella Naarissa. Puoli neljältä suurin osa porukasta olikin Jalasjärven ABC:lla. Autoina oli laturilta farkkuvolvo, Garylta vähän isompi Volvo ja kalustoautona Vinkun Hiace. Kaluston pakkaamisen ja viimeisten saavuttua paikalle lähdimme matkaan. Gary oli lähtenyt jo etupeltoon noutamaan yhtä Diskolaista Kurikasta. Matkalla poimimme vielä Alezin Lapualta. Vaasaan saavuimme aikataulussa. Laivalla syötiin perinteikkäät Wasalinesin lihapullat ja siirryttiin laivan baariin tappamaan aikaa kortinpeluun ja pelisääntöjen kertaamisen ohella. Taisi joku käydä baaritiskilläkin.
Saavuimme Uumajaan Ruotsin aikaa 23.00. Laturi oli ansioituneesti varannut meille kolme mökkiä Uumajan läheiseltä leirintäalueelta, joissa majoituttiin ensimmäinen yö. Mainittakoon tässä vaiheessa että laturi hoiti kaikki muutkin matkajärjestelyt, Laivaliput yms. Aamulla (liikkeelle lähtöaika?) kävimme ruokakaupassa täydentämässä ruokia ja eväitä. Matka Härnösandiin sujui hyvin. Mikäli muistan oikein niin pysähdyimme kerran Önskjöldsvikissä tutkimassa kalustoauton pahaa hajua, joka todettiin pressuihin tarttuneeksi sikatalouden tuoksuksi. Ennen pelialueelle siirtymistä kävimme Härnösandissa syömässä tuhdit kebabit tai pitsat.
Perillä, pelin alku (KE 29.6 11.00 - TO 30.6 aamuyö)
Tavoitteenamme oli saapua Bergetin check-iniin 11-12 välillä. Perillä offgame alueella kohtasimme järkyttävän pituisen kronotusjonon. Taisi mennä kaksi tuntia, että kaikki porukastamme olivat kronottaneet aseet, käyneet check-inissä ja tehneet akuutit viimehetken ostokset Berget Shopissa. Pitkästä jonottamisesta oli jotain hyötyäkin, sillä Kujis löysi edestään kronotusjonossa puuttuvat ryhmäläisensä ja tapasimme muitakin tuttuja aiemmilta pelireissuilta.
Kronotettuamme siirryimme osapuolemme tukikohtaan (kartassa sininen lippu). Kello oli noin 15. Peli alkaisi kuuden tunnin kuluttua, joten aikaa ei ollut hukattavaksi. Tukikohdassa ilmoittauduin komppanian päälliköllemme, joka osoitti meille varatun alueen. Vinku toi Hiacen telttapaikallemme ja vimmattu kuorman purku alkoi. Telttapaikka olisi saanut olla hieman isompi, mutta sijainti oli erittäin hyvä komppanian komentopaikan kupeessa. Lisäksi saavuimme alueelle niin myöhään, että muuten olisimme joutuneet pystyttämään telttamme huomattavasti syrjempään erilleen muista suomalaisista. Ensikertalaisten suuri määrä näkyi telttojen pystytyksessä. Laurit, -jm- ja allekirjoittanut koittivat ohjeistaa muuta porukkaa, samalla kun muistelimme, keppien, kiilojen, narujen ja putkien oikeaa järjestystä. Tilannetta sekoitti myös harvinainen ilmiö. Kaikki olivat pukeutuneet multicam/MTP kamppeisiin saavuttuamme tukikohtaan, joten tuttujenkin pelikavereitten toisistaan erottaminen oli hyvin hankalaa. Telttojen pystytyksen lisäksi ennen pelinalkua ohjelmassa oli TST-varusteiden valmistelu, lippaiden lataaminen, ruokailu, ehkä jopa makuupaikan valmistelu, ja komppanian päällikön käskytilaisuudet joukkueenjohtajille, Suomikomppanian sotavalmiustarkastus, sekä pataljoonan komentajan puhe pataljoonan esikunnan edessä. Määrätietoisella toiminnalla ja keskittymisellä yhteen asiaan kerrallaan, kaikki edellä mainitut olisivat varmasti olleet suoritettavissa kuuden tunnin aikaikkunassa. Sekoiluksihan se meni, niin että kello 21.00 lähdimme ensimmäiselle tehtävälle radioyhteydet koestamatta ja allekirjoittaneella aurinkolinssit laseissa.
Joukkueemme ensimmäinen tehtävä oli vallata ja pitää valtauspiste 5. Joukkueen taistelujärjestys 1.2.3. Komppanian taistelujärjestys 3.2.1. Komppanian kaksi muuta joukkuetta hyökkäisivät pisteelle 4. Liikkeelle lähdettyämme totesimme PMR-kanavien olevan täysin tukossa ja komppanian tiedustelujoukkueen käyttävän komppanian komentoverkko omaan sisäiseen liikenteeseen. Komppanian oli tarkoitus liikkua tiedustelu kärjessä Holmbergsmyranin vasemmanpuoleiseen risteykseen, josta erkaantuisimme pisteelle viisi. Vihollinen oli kuitenkin vastassa risteyksessä ja tilanne oli hyvin sekava. Komppanian päälikkö käski hyökätä joukkueella risteyksen pohjoispuolelta vihollisen kimppuun. Kalliolle kiivettyämme vasen laitamme kohtasi siellä toista omaa jalkaväkikomppaniaa. Tästä ylöspäin ilmoitettuani sain käskyn jatkaa alkuperäistä tehtävää ja painaa kohti pistettä viisi. Saavuttuamme hakkuuaukean laitaan karttasanan Holmbergsmyran pohjoispuolelle pohdin aukean ylittämistä, vai kiertämistä. Samalla suuri joukko omia lähti ylittämään aukkoa. Omien kulku näytti sujuvan , joten käskin kärjen liikkeelle aukean yli. kärjen ollessa 2/3 aukean yli oikealta puolelta avattiin tuli. Vaikka vihollista näkyi olevan vähän, käskin irtaantua vasemmalla metsänlaitaan, sillä olimme maastollisesti pahasti alakynnessä. Loppumatka sujui hyvin. Hetken taas polkua talsittuamme kärkiryhmän johtaja Vulcan ilmoitti tavoitteen olevan sadan metrin päässä. 1. Ryhmä ryhmittyi avoriviin. 2. ja 3. ryhmien seuratessa avojonossa. Saavuimme valtauspisteelle ja aloitimme valtauksen. Objetien valtaaminen toimi seuraavasti: Ensin objektin valtaaminen aloitettiin oman osapuolen painiketta painamalla, puolen tunnin kuluttua laite alkoi piippaamaan, jolloin muistaakseni minuutin aikana tuli painaa oman osapuolen painiketta, jolloin piste siirtyi osapuolen haltuun. Joukkue ryhmitettiin 360 asteiseen puolustukseen pääsuuntana itä. Objektia pitäessämme otimme kontaktia Bergetin kansalliseläimen ja hihanauhattoman viholliesen eli polttiaisten kanssa. Paikallaan olo oli niiden takia suorastaan sietämätöntä. Aloitimme kolmannen ryhmän voimin partioinnin kohti koilisen suuntaan. Lisäksi saimme yhden vihollishavainnon, noin ryhmän verran vihollista siirtyi eteläpuolitsemme kohti itää, ilmeisesti sama porukka, joka oli avannut hakkuuaukealla meitä kohti tulen. Jossain vaiheessa pisteelle tupsahti omia Rangereita, jotka jäivät hetkeksi viettämään taukoa puolustusrenkaamme sisään. Viimeisenä erityishuomiona pisteen viisi vartioinnista oli pataljoonan tilannekuva whatsapp ryhmässä käyty keskustelu, jossa jotkut ulkomaan elävät ilmoittivat olevansa kontaktissa vihollisen, ja sitten omien kanssa pisteellä viisi. Kohta komppanian komentoverkkossakin kuului englanninkielistä molotusta: BRAVO COMPANY TROOPS, STOP SHOOTING BLUE ON BLUE IN POINT FIVE. Ilmoitin kohteliaasti että täällä ollaan, mutta emme ole kontaktissa. Vastausta ei ikinä tullut. Toivottavasti oppivat määrittämään oman sijaintinsa jatkossa paremmin.
Lopulta komppanian komentoverkosta tuli käsky hyökätä idästä pisteelle neljä, kuitenkin jättää kaksi miestä pisteelle viisi. Musta pekka jäi 2. ryhmälle, ja kujis jätti pitkin hampain kaksi taistelijaa polttiaisten seuraksi. Lähdimme liikkeelle 3. ryhmä kärjessä, juuri kun olivat nelosen suunnalta tulleet. Ollessamme pisteen neljä eteläpuolella tuli käsky hyökätä etelästä. Tässä vaiheessa aurinkolinssit ja kiireessä laitettu huurteenesto alkoivat haitata omaa toimintaa huomattavasti. VHF-radion kanavasalpakin vaelteli SVD:n lipastaskussa miten sattui. Lähdimme nousemaan kalliota, laella käskin 1. ja 3. ryhmän lähteä etenemään kohti pistettä 4. 2. toimiessa reservinä. Itse kävin tapaamassa Komppanian päällikköä kallion laella pisteen neljä kaakkois puolella. Seuraava taistelu oli hyvin sekava ja se käytiin hämärässä. 1. ja 3. ryhmän oikealla puolella hyökkäsi ruotsalainen komppania. Palattuani komppanian päällikön puheilta 1. ryhmän tasalle, oli ykkönen sitoutunut jo taisteluun. tappioitakin taisi jo tulla. Kolmonen oli painanut Ruotsalaisten perässä kauemmas oikealle ja kakkonen oli jäänyt Garyn kanssa kallion laelle, lähelle pistettä, missä tapasin komppanian päällikön. Hetken 3. ryhmän sijaintia selviteltyäni tuli komppanian päälliköltä käsky: Tuo joukkue heti kallion harjanteelle, täältä tulee suomea puhuvia punaisia. Kuittasin ja aloin karjumaan kolmosta irti. Ykkösryhmä alkoi tässä vaiheessa olla melko puhki ammuttu. Kolmasryhmä ilmaantui lopulta tasalleni ja yritimme lähteä etenemään kohti kallion harjannetta, ykkösen rippeiden sitoessa pohjoisen suuntaa ruotsalaisten kanssa. Tässä vaiheessa Gary ja kakkosryhmä olivat ilmeisesti tuhoutuneet. En kuitenkaan päässyt etenemään kolmannen ryhmän kanssa juuri ollenkaan. Otin myös osuman kertaalleen. Suomea puhuvat punaiset osoittautuvat pahoiksi vastustajiksi, koska se teki pimeässä tarpeellisesta TST-tunnuksen käytöstä hyvin vaarallista. Pimeys ja tilanteen sekavuus saivat muutaman luulemaan että joku oma joukkue hyökkää päälle suomenkielisten huutojen perusteella. Lopputilanteessa olimme -jm-n ja kolmosryhmän kanssa ahteessa kallioiden välissä vihollisen hyökätessä lännestä pohjoisesta ja idästä. Joukkueen tuhouduttua kävelimme nelospisteelle, jossa saimme kuulla punaisten respanneen sääntöjen vastaisesti pisteeltä neljä, vaikka punainen ei vielä hallinnut tarvittavaa määrää pisteitä respan toimimiseksi. 3. Ryhmästä jäi kaksi taistelijaa ramboilemaan kallionkoloihin muun joukon palatessa tukikohtaan. Sain myös myöhemmin kuulla, että Komppanian päällikkö oli tippumisen jälkeen parannettu punaisten toimesta, ja otettu hetkeksi vangiksi. Tukikohdassa otimme levon.