Pelit on pelattu, kiitos kaikille osallistujille sekä suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneille!
Tässä pieni pelinjohdon jälkiraportti, olisi mukava saada tähän ketjuun pelikertomuksia sekä palautteita myös pelaajilta.
Linkit osapuolten käskyihin:
Nauhattomat:
https://drive.google.com/file/d/1pSXbhH ... sp=sharing
Punaiset:
https://drive.google.com/file/d/1hBiA-Z ... sp=sharing
Osa 1: Komea on alku
Alkubriiffi päästiin aloittelemaan ajallaan. Jälkiviisautena sanottakoon että olisin voinut olla tarkempi muutamien sääntöjen kertomisessa mm. ympäröivän tien käyttöön ja punaisten reppukätköihin liittyen, niiden väärinkäsityksiä korjailtiin sitten pelin aikana.
Nauhattomat jakautuivat kahteen joukkueeseen, joista toinen piti tukikohtanaan Varikkoa (joukkueenjohtajana Sagara) ja toinen Ketunpesännenän tietä (joukkueenjohtajana Laturi). Punaisten kolme kolmen hengen partiota ohjattiin pudotusalueille siten, että töysäläisten ryhmä aloitti Kiimakallion pohjoispuolelta pudotusalueelta 6, ryhmä Rämä jakautui kahtia joista toinen aloitti läheltä Ketunpesännenän tien päätä pudotusalueelta 2 ja toinen parkkipaikan eteläpuolelta pudotusalueelta 1.
Peli päästiin aloittamaan vain 5 minuuttia tavoiteajasta myöhässä, eli 11:05. Olin pääosan päivästä punaisten radiokanavalla, ja oli ilo kuunnella selkeää ja aktiivista tiimikommunikaatiota. Harvoin oli hiljaisia pätkiä radiokanavalla, välillä turhautuneena odotin että hiljenisi että saisin jonkun pelinjohdollisen asian huikattua väliin.
Pian aloituksen jälkeen löytyivät ensimmäiset punaisten tiedustelupisteet. Joku punaisten puolella ilmaisi huolensa siitä ettei nauhattomia ollut näkynyt, ja pian sen jälkeen nauhattomia näkyi. Ensimmäinen taistelukosketus tapahtui parkkipaikan ja varikon välisen tien maastossa ennen puoli kahtatoista. Punaisten partio onnistui irtautumaan.
Osa 2: Ohjustehtävä
"Kyl o pientä pränttiä." Punaisia laskuvarjojääkäreitä ensimmäisellä huoltopudotuksella.
Nauhattomat saivat avata käskyn ohjustehtävään kello 11.45, punaiset saivat käskyn tehtävästä huoltopudotuksessa kello 12:00.
Alkuperäisessä suunnitelmassa punaisilla oli myös mahdollisuus tuhota ohjus räjähteellä, mutta se poistettiin lennosta - hetkeä ennen alkubriiffiä kun tuli mieleen että vaikka pelipaikalla on lupa pelata, pyrotekniikan käyttöluvasta ei ollut varmuutta, eikä siihen hätään saatu maanomistajaa kiinni. Niinpä punaisten tehtäväksi jäi ohjuksen sieppaaminen ja kuljettaminen haluamalleen pudotuspaikalle.
Ohjus ja jalusta saapui Ketunpesännenän tien päähän kello 12:45. Nauhattomat joukot olivat vastaanottamassa ja saivat aseen haltuunsa - vaikka ensin jalusta meinasikin unohtua. Ketunpesännenän osasto lähti kiertämään Ketunpesännenän tien eteläpäästä, tarkoituksenaan kiertää läheltä pelialueen itäistä rajaa Varikon itäpuolelle ja sieltä Kiimakallion huipulle, josta aseen olisi saanut laukaista 20 min kalibroinnin jälkeen.
Jossain kohtaa matkalla punaiset saivat kuitenkin ohjuksen jalustoineen kaapattua. Ennen puoli kahta ohjus oli kuljetettu Varikon tien itäpäätyyn, minne tilattiin nouto. Nouto saapui 13:35 ja punaiset voittivat siten ohjustehtävän. (+50p punaisille)
Kiimakalliolta varastettu taktinen PAM-25-ohjus noutopaikalla, kohta matkalla Punaisen Kalifiemiraatin tutkijoiden käsiin kopioitavaksi. Taustalla punaisia vapautustaistelijoita, joista toinen naamioitunut männyksi.
Osa 3: "Rauhanedistämiskeskuksen" evakuointi
Kiimakallion puolustajia valmistautumassa evakuoimaan raskauttavaa materiaalia Varikolta. "Rauhankone", joka käskyssä mainitaan olevan herkkä ja vaurioituessaan vaarallinen, asianmukaisessa käytössä.
Varikolla toimineen "rauhanedistämiskeskuksen" (nauhattomille osoitetun käskyn mukaan) huippusalainen materiaali oli käsketty evakuoitavaksi välittömästi ettei se jäisi vihollisen käsiin. Punaiset saivat tiedon evakuoinnista toisessa huoltopudotuksessaan Kiimakallion pohjoispuolella kello 13:45, nauhattomat saivat avata evakuointikäskyn siitä viisi minuuttia myöhemmin. Evakuoitavia objekteja oli kaksi; "rauhankone" eli iso sininen tynnyri sekä laatikko täynnä tärkeitä dokumentteja. (Oikeestihan se oli tyhjä, vaikka meinasinkin vitsillä laittaa sinne Iisalmen sanomat mukaan, mutta unohtui.)
Punaisilla oli ongelmana se, että vain 10 minuuttia sitten päättyneen ohjustehtävän jäljiltä kaksi ryhmää oli välittömän ammushuollon tarpeessa. Töysäläiset, jotka olivat ehtineet huoltaa, lähtivät ensin kohti Varikkoa, mutta osapuoli muutti suunnitelmaansa ja päätyi yrittämään materiaalin kaappausta sen matkalla Varikolta Ketunpesännenälle, jonka tien päähän oli tulossa nouto kello 14:45 - 15:00 väliselle ajalle.
Kello 14:45 ajoin "noutokoneen" Ketunpesännenän tien päähän, ja pian rauhankonetta tuotiin. Punaisia partioita oli siinä kohtaa käsittääkseni sekä noutopisteen pohjoispuolella kallioiden takana sekä hieman idempänä, lähellä nauhattomien tukikohtaa Ketunpesännenällä. Dokumenttilaatikkoa ei kuitenkaan saatu ajallaan kyytiin, vaan se jäi maastoon, josta ei tulen alla päässyt etenemään. Se ei kuitenkaan jäänyt myöskään vihollisen käsiin. (Tynnyrin evakuoinnista +30p nauhattomille)
Kiimakallion sotilas tuomassa "Rauhankonetta" evakuointiin asianmukaista varovaisuutta noudattaen.
Osa 4: It's a trap!
Alkuperäisen suunnitelman mukaan tässä kohtaa olisi ollut kolmas tehtävä, mutta pelaajamäärän pienuuden vuoksi päätin jättää sen pois suunnitelmista ihan paria päivää ennen peliä. Tilalle päätin kettumaisuuttani järjestää punaisille ansan, josta kaiken lisäksi nauhattomat saivat vihiä kolmannessa käskyssään, jonka sai avata kello 15:00.
Punaisten huoltokeskuksessa toiminut Kiimakallion agentti oli ansoittanut seuraavan huoltokuljetuksen, joka kaiken lisäksi oli 15 minuuttia aikataulusta myöhässä. Punaisille ilmoitettu aika oli 15:30, mutta silloin tulikin vain radioilmoitus että kuljetus saapuu vasta 15:45.
"Huolto"kuljetuksen saapuessa JKU oli vastaanottamassa, mutta osasi odottaa jonkinsorttista vilunkipeliä (pelinjohtajan huono pokerinaama ja mukana ollut rynkesteri saattoi vaikuttaa asiaan) ja avasi laatikon minua aseella osoittaen. Eihän se miestä pelastanut, totesin laatikon räjähtäneen ja miehen haavoittuneeksi. Lisäksi päälle iski tykistökeskitys, joka esti haavoittuneen välitöntä sitomista. (tässä kohtaa oltiin saatu maanomistajaan yhteys ja lupa savu- ja ääniheitteiden käyttöön).
Lähistöllä ollut nauhattomien ryhmä oli tykistökeskityksen aikana oli ollut vähän liian näkyvillä, kävin heitä siitä rankaisemassa keskityksen jälkeen punaisten helikopterihyökkäyksellä. En tuottanut tappioita, kunhan pidättelin hetken aikaa. Punaisten rippeet irtautuivat väijytyspaikalta.
Nauhattoman sabotöörin jättämä viesti ansoitettuun huoltolaatikkoon. Viestin sisältö oli niin yllättävä että vastaanottaja hyppäsi kaksi metriä ilmaan ja levisi kymmenen neliömetrin alueelle.
Osa 5: Ilmavaara!
Pian väijytyksen jälkeen ilmoitin radioitse punaisille että huoltokeskuksen sabotööri oli saatu kiinni ja rangaistu asianmukaisesti ja ilmoitin seuraavaksi huoltopudotuksen ajaksi kello 16:30. Aluksi ilmoitin pudotusalueen lähelle Ketunpesännenän tien länsipäätyä, mutta totesin sen aiheuttavan liikaa konfliktia nauhattomien käskyn kanssa, joten annoin pallon pudotuspaikasta nauhattomille. Vastaus oli välitön, ja pudotusalue vaihtui Kiimakallion pohjoispuolelle.
Nauhattomien neljäs käsky avattiin kello 16:15. Käsky oli purkaa Ketunpesännenäntien tukikohta ja yhdistää joukot lopputaistelua varten Varikolle. Laturin poppoo rupesi käskyä toteuttamaan.
16:30 punaiset saivat viimeisen huoltopudotuksen, jossa oli ohjeet evakuointia varten. Evakuointi tapahtuisi aivan pelialueen pohjoisnipukasta, risteyksen kohdalta kello 17:30. Verenmaku suussaan ja tunti aikaa käytettävänään punikit päättivät hyökätä Varikolle, jossa aavistivat (/tiesivät?) olevan vielä yhden tiedustelupisteen.
Minä sitä suunnitelmaa radion kautta kuunnellessani tuumailin että minullahan on vielä paukkuja ja savuja jäljellä. Ehdotin viattomasti että jos punaiset haluaisivat, voisin kolmen minuutin kuluttua järjestää ilmaiskun varikolle. Ei tullut vastaväitteitä, joten hipsin varikolle jossa ryhdyin jutustelemaan alkuasukkaiden kanssa. Kesken lauseen kaivoin savukranaatin leipälaukusta ja huusin "Ilmavaara!". Kyl kintut vilkkuva!
Ilmaiskun loputtua punaiset lähtivät heti liikkeelle, mutta myös nauhattomat toipuivat pian. Nauhattomille aiheutettiin tappioita, mutta kun samaan aikaan saapui Ketunpesännenän osasto Varikolle, hyökkäysosasto tuhoutui.
Punaiset laskuvarjojääkärit poistumassa varikolta verissäpäin mutta hymyissä suin.
Osa 6: Viimeinen taisto
Evakuointiajan lähestyessä oli osa punaisten partioista vielä tulossa respoiltaan. Samaan aikaan antoi Kiimakallion komendantti käskyn, että viheliäät punaiset eivät noin vain lähtisi, kun niin kovalla tohinalla olivat tulleetkin. Evakuointiaika ja -paikka olivat nauhattomien tiedossa.
Kello hiipi yhä lähemmäs puoli kuutta, ja saartorengas evakuointia odottavan töysäläisten ryhmän ympärillä kiristyi - tässä kohtaa toiset partiot taisivat olla vielä tulossa paikalle? Ilmoitin punaisille radioitse, että evakuointi olisi risteyksessä ajallaan, mutta odottaisi vain viisi minuuttia.
Kello löi 16:30, mutta töysän poppoosta ei tainnut kukaa enää siinä kohtaa olla tolpillaan ja toiset partiot olivat lähellä, mutta kontaktissa. Kun viisi minuuttia kului, huusin että kyyti lähtee, ja jostain syystä vasta sitten tultiin ryminällä - kolme ensimmäistä päästin kyytiin, loppujen kohdalta kone oli jo liian korkealla ja he jäivät sotavankeuteen Kiimakalliolle.
PISTEET JA LOPPUTULOS
Pelissä siis kerättiin pisteitä - osapuolet ansaitsivat pisteitä annettujen tehtävien suorittamisesta, mutta lisäksi pelissä oli "liukuvia" bonus- ja minuspisteitä, joiden olemassaolon ilmoitin, mutta en avannut tarkemmin. Kaikki annetut pisteet oli ennalta suunniteltu ja pisteytetty, ainut improvisointi pelin aikana pisteisiin nähden oli kun objektien evakuointitehtävässä saatiin vain toinen perille.
- Tiedustelupisteet: 10 pistettä punaisille jokaisesta löydetystä lapusta. Yllätyin totaalisesti, kun pelin loputtua sain kaikki 10 pistettä haltuuni - jotenkin punaiset ehtivät olemaan sekä hemsketin hyvin läsnä jokaisessa tehtävässä ja ehtivät vielä omaehtoisesti hyökkäämään kerran varikollekin, mutta silti ehtivät kaikki tiedustelupisteet keräämään. Punaisille 100 pistettä!
- Ohjustehtävä: Jaossa 50 pistettä, jonka punaiset korjasivat: Punaisille 50 pistettä!
- Objektien evakuointi: Jaossa 50 pistettä, mutta nauhattomat saivat vain sinisen tynnyrin määränpäähänsä. Nauhattomille 30 pistettä!
- Punaisten evakuointi: Jaossa yhteensä 90 pistettä: Punaisille 10 pistettä jokaisesta evakuoidusta sotilaasta, nauhattomille 10 pistettä jokaisesta kentälle jääneestä punaisesta, oli sitten haavoittunut tai elossa. Punaisille 30 pistettä, nauhattomille 60 pistettä!
- Reppukätköjen tuhoaminen: Nauhattomat saivat pisteitä joka kerta kun tuhosivat punaisten reppukätköjä 25 pistettä / tuhottu kätkö. Pelin jälkeen tuli ilmoitus kolmesta tuhotusta kätköstä: 75 pistettä nauhattomille!
- Respaaminen: Nauhattomien respoilla kerättiin merkintöjä respanneista, joista jokainen vastasi yhtä miinuspistettä. Punaisilla reppukätköillä respaaminen ei aiheuttanut miinusta, mutta jos kätkö oli tuhottu, olisi joutunut respaamaan offarilta ja saanut -30 pistettä - näin ei kuitenkaan käynyt. Nauhattomien kolmea respaa käytettiin yhteensä 44 kertaa kirjanpidon mukaan; nauhattomille siis -44 pistettä!
- Partiolätkät: Punaisilla partioilla oli mukanaan partiolätkiä, joista piti luovuttaa aina yksi viholliselle jos tuhoutui taistelussa. Pelien jälkeen keräsin luovutettuja lätkiä 6 kappaletta, joista jokainen oli 10p arvoinen: 60 pistettä nauhattomille!
Ja minun matikan voi vielä tuosta tarkistaa (se on tunnetusti järkevää), mutta näyttää siltä että loppubriififn yhteydessä tekemäni lasku pitää paikkaansa:
Nauhattomat voittivat yhdellä pisteellä 181 vastaan 180!
//EDIT: Jälki-jälkipuinneissa löytyi pari epäselvää tilannetta, mitkä heittäisivät pistesaldon uusiksi
joko muotoon 156 / 150 nauhattomille tai 150 / 131 punaisille. Epäselvyyksistä johtuen voitaneen todeta että pirun tiukkaa oli.
PELINJOHTAJAN JÄLKIVIISAUS
Onnistunutta:
- Peliporukka oli hemmetin hyvällä motilla liikenteessä, vaikka olikin välillä kiirusta, maasto hankalaa ja sataa tihnuttikin vielä.
- Peli oli aikataulullisesti suunniteltu hyvin; jotakuinkin kaikki tehtävät päästiin aloittamaan ja lopettamaan ajallaan.
- Pelin lopettaminen keskitetysti yhteen isoon mähinään
- Kuularajoitukset pakottivat ihmisiä huoltamaan välillä ja antamaan tilaa vastapuolelle
- Sääolosuhteet oli hyvin suunniteltu ja toteutettu; alkubriiffissä ei vielä kastuttu, sadetta ei tullut liikaa ja se tapahtui pelin alussa: kun sade loppui, motivaatio kasvoi +200% kesken pelin. Lopussa hyväntahtoinen aurinkokin katseli meitä.
Kehitettävää:
- Erikoisempaan peliin tulisi briiffi aina suunnitella paremmin, ei vain listaamalla asiat mistä tulisi kertoa vaan miettiä myös miten kertoa. Osa säännöistä jäi vähän epäselviksi, joka jäi ihan omaan piikkiin.
- Liian moneen tehtävään taisi sisältyä asioiden raahaamista maastossa. Toisaalta empä itte joutunut niitä raahamaan, että kjäh kjäh.
- Ehkä liiankin paljon tekemistä; joissain kohtaa olisi ehkä kaivannut enemmän aikaa huoltoa varten. Sen mahdollistamiseen olisi pelin pitänyt olla pitempi tai jättää yksi tehtävä välistä pois.
- Pisteytyksen painopiste olisi saanut olla enemmän päätehtävissä; liukuvissa pisteissä esim. respakätköjen tuhoaminen ym. liian iso painoarvo.