Toiminta olisi saanut jakautua tasaisemmin, hyvä skenaario, mutta liian vähän itse kontaktia viholliseen.
Pelin alussa oli juonellisesti 2 vaihtoehtoista tapaa edetä; Unitro ottaa riskin ja yrittää pääsä huomaamatta alueelta pois ei-kenenkään-maalle. Tällöin olisi voinut käydä niin että alkumetreillä Unitro ja KDF olisivat joutuneet vääntämään tosissaan. Tosin, lähellä se yhdessä kohtaa oli ja itse jouduin ampumaan Unitron pojille varoituslaukaukset ilmaan jotta saimme heidät alussa riisuttua aseista - seuraavat olisivat menneet jo kohti ja peli olisi alusta mennyt hieman eri juonen mukaan. Unitro oli selvästi valinnut taktiikan että mennään helpomman reitin kautta.
Seuraavassa pelissä pitää suunnitella alkuun 4-5 erilaista skenaariota jolloin ihan alussa voi tapahtua mitä vain jos jollakin on liipasinsormi herkässä...
Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
No niin, seuraavaksi Tampesterin komentajan tarina tapahtumista. Lopussa vielä + / - huomioita lyhyesti, jos ette koko tarinaa jaksa lukea =)
Tehtävänanto oli siis aluksi perustaa leiri Kiimakallion eteläosiin ja järjestää koulutusta joukoille. Päätavoitteena oli perustaa tukikohta huoltoreitin varteen klo 17 mennessä.
Toiminta lähti käyntiin leirin perustamisella tiedusteltuun paikkaan, vartioinnin järjestämisestä sekä valitettavan nopeasta briiffauksesta ryhmänjohtajille respauksen toiminnasta jne. En tiedä kuinka hyvin saavutti joukot.
Heti aluksi lähetin tiedusteluryhmät lännen ja idän kautta Kiimalan alueelle. Jimmy partio idästä ja Sanguis Imperium lännen tieuran reunaa. Sanguis myös valtasi ohi mennen respapaikan huoltouran eteläpuolen kalliolla. Radiotiedustelu-upseeri Ruohoniemi sai välittömästi tietoon vihollisen tunnussanan: "salama-ukkonen", k.d.f kanavalla vaikutti olevan muutenkin kokoajan liikennettä ja käskyjä sateli. Tiedustelun mukaan Unitro myös liittoutui k.d.f:n kanssa.
klo 1240 Skava lähti valtaamaan tätä samaista kalliota ja saikin sen haltuunsa hetkeksi. Seppälän ryhmän lähetin myös hetken päästä alueelle suon poikki.
klo 1340 Jimmy raportoi respasta Kiimalan varikon eteläpuolella, samalla annoin tehtäväksi kaapata siviilin vangiksi. Skava sekä Seppälän ryhmä oli lyöty kallioilla. Jossain vaiheessa myös Mcslurpin käskin kallioille, he kuitenkin eksyivät väärän kallion juurelle ja olivat siellä sitten vähän turhaan vartiossa.
klo 1400 Lähetin HUTI partion valtaamaan Jimmyn löytämää respaa, Vähän perästä Jimmy kertoi löytäneensä vangin ja käskin heidän luovuttamaan vangin HUTI partiolle varikon kaakkoispuolella, joka toisi vangin komentopaikalle. Näihin aikoihin myös Suojeluskunta lähti tutkimaan komentopaikan pohjoispuolta.
klo 1415 Pyta ryhmä lähti pohjoiseen tämän jo kuuluisan kallion alueelle, mutta eksyi suoalueelle.
klo 1420 Sanguis oli Kiimalan pohjoispuolella olevilla kallioilla, Unitron laskeutumisalueella. Partio oli kuitenkin nähty ylittävän huoltouraa ja tiedustelun mukaan sen kimppuun käytiin pohjoisesta ja etelästä.
klo 1445 Unitro hyökkäsi komentopaikkaamme vastaan suoraan pohjoisesta. Skava ja Seppälä puolustivat, mutta tuhoutuivat taistelussa. Idän suuntaa vartioineen Suojeluskunnan lähetin välittömästi tekemään vastaiskua Unitron sivustaan. Mcslurp oli Unitron länsipuolella, josta en kuitenkaan tiennyt, koska luulin heidän olevan paljon pohjoisempana olevilla kallioilla. En ole varma oli Mclurp kosketuksessa Unitron kanssa. Myös HUTI ryhmä oli alueella tuomassa vankia, mutta saivat vältettyä kosketuksen. Unitro saatiin lyötyä, eivätkä he missään vaiheessa päässeet ampumaetäisyydelle komentopaikasta, tilanne tosin oli tukala.
Vanki oli Tampesterin entinen komentaja, joka oli maanpaossa Kiimalassa. Vaikka meidän olisi pitänyt olla vihamiehiä, meillä oli ns. päällekkäisyyksiä naisasioissa, päätin kuitenkin antaa hänelle pistoolin ja radion joilla voisi auttaa Tampesterin toimia Kiimalan sisältä. Mies vakuutti lojaalisuuttaan Tampesterille.
klo 1515 Lähetin Skava + Seppälän kuljettamaan vangin Kiimalan varikon koilispuolelle, sekä vapauttamaan hänet. Tämän jälkeen ryhmien oli tarkoitus puolustaa varikon eteläpuolen respaa ja valmistautua valtaamaan 100m*200m alueen varikon länsipuolen suolta. Tämä tuli olla meidän hallussa yhtä aikaa tukikohdan perustamisen kanssa.
klo 1530 kerroin hyökkäyssuunnitelman Suojeluskunnan, mcslurpin, Pytan ja HUTIn ryhmille: Valtaamme ensin huoltoreitin eteläpuolen kallion ja respan, tämän jälkeen suuntaamme välittömästi huoltoreitille ja valtaamme siihen paikan uudelle tukikohdallemme. Tehtävään lähtö klo 1550.
klo 1600 olimme liikkeessä, jolloin törmäsimme Unitron porukoihin aivan oman respamme vieressä olevilla kallioilla. Unitro sai HUTI ryhmä vakuuttuneeksi hetkellisesti siitä, että ovat samalla puolella ja saivat HUTIN kärkimiehen tiputettua. HUTI toimi tunnustelijoina. Taistelun tuoksinnassa myös meikäläinen tippui, josta seurasi joukkueelle 30min respa rangaistus. Käytännössä mahdollisuudet tukikohdan perustamiseen olivat menneet.
klo 1650 Rangaistus oli kärsittynä ja myös Jimmy sekä Sanguis liittyneet ryhmäämme. Jatkoimme suunnilleen saman suunnitelman mukaan kohti pohjoista. Perustamme basen vaikka mikä olisi, perhana!
JImmy raportoi viholliskontaktista huoltotien eteläpuolen kallioilla. Hyökkäsimme samantien vallataksemme tärkeän sillanpääaseman. Respan ja kalliot saimme äkkiä vallattua, lähes tulkoon ilman omia tappioita. K.D.F porukoita oli kuitenkin paljon asemissa myös kallion ja huoltotien välissä, ja tässä vaiheessa hyökkäys tyrehtyi n.5-10 minuutiksi ammusten loppuessa. Uusien lippaiden turvin pääsimme kuitenkin nopeasti kiinni huoltoreittiin. Kalliolta huudeltiin Tampesteria ja annoimme aseiden ensin laulaa ennen "tuli seis" -komentoa. Unitrohan siellä oli. Unitro halusi neuvotella yhteistyöstä, koska pyrkivät saamaan erään siviilin vangiksi. Emme suostuneet auttamaan, mutta sovimme että neuvottelija pääsee jatkamaan matkaa ja voimaan astuu 1 tunnin kestoinen tulitauko.
Perustimme komentopaikan kallioille ja valtasimme myös toisen respan kiimalan varikon pohjoispuolelta. Tässä vaiheessa vapautin etelässä respaa vartioineen ryhmän, jonka jälkeen Kiimala valtasikin tämän respan nopeasti takaisin itselleen.
Suojeluskunnalla oli kosketus lähes kokoajan huoltoreitin eteläpuolella lähellä K.D.F:n varikkoa. Lopulta he etenivät varikolle asti ja valtasivat sen käytännössä yhdessä Unitron kanssa. Kärhämiä oli myös varikon pohjoispuolella, sekä etelän kallioiden suunnalla. Toimme myös kranaatinheittimen asemiin kallioille ja annoimme epäsuoran jumalan laulaa murkulaa kohti varikon pihaa.
Pihassa Unitro kyräili porukalla ja teurasti Suojeluskunnan lähietäisyydeltä tulitauon päätyttyä. Harmittavaa, että peli puhallettiin poikki kaaoksen vuoksi tässä vaiheessa. Olisi voinut olla vielä kovat mätöt...
Mutta nyt on ainakin mistä jatkaa ensi kerralla!
Huomioita:
- Olisin voinut briiffata joukkoja paremmin tapahtumista
- Enemmän ryhmiä liikkeelle aluksi, pelkäsin liikaa Unitron tiedustelua, joka kyllä oli ollutkin näköetäisyydellä meistä heti pelin alussa.
- Vartiossa ei vartioitu vaan pölistiin.
- Ryhmänjohtajat tulivat koko ryhmän voimin komentopaikalle, muun ryhmän olisi voinut jättää kauemmas asemiin.
- Häröpalloja häröpalloja - sarjalla olisi saanut monesti melkein puoli Tampesteria.
+ Komentoketju toimi loistavasti ja sain käskyttää vain RJ:tä
+ Radiokuri toimi ja viestit useimmiten hyviä.
+ Ryhmät pysyivät kasassa.
+ Hyökkäys pohjoiseen toimi erittäin hienosti.
klo 1445 Unitro hyökkäsi komentopaikkaamme vastaan suoraan pohjoisesta. Skava ja Seppälä puolustivat, mutta tuhoutuivat taistelussa.
Nusnus:
SKAVA:sta ei tippunut yhtään miestä edes koko tulitaistelussa (tosin näimme vain pari unitron miestä, ja ne saimme kiivaalla tulituksella tiputettua). Todistimme tosin ainakin Seppälän ryhmän tuhoutumisen.
No koetanpa laittaa hieman juttua Unitron kuvakulmasta.
Eli Unitro ryhmä viiden päivä alkaa heti aika kunnianhimoisella komennuksella, Tampesterin JoJo:n eliminoinnilla. Kohde sai koodinimen Borat. Koko Unitron joukkue lähti pudotusalueelta liikkeelle kohti oletettua lentokoneen rysähdys paikkaa ja ennen lähtöä oltiin sovittu jotta jos kohtaamme KDF:n joukkoja koetamme luoda hyvät suhteet heidän kanssa. Tämä mahdollisti vapaamman liikkumisen alueella.
Ei kestänyt kauankaan kun kärkiryhmä JoJon mukana kohtasi ensimmäisen KDF partion ja lähetti antautujan selittämään tilanteen. Pian koko joukkue oli heidän luonaan ja lähdimme liikkeelle kohti metsää halkovaa tietä jossa kärkiryhmä sai uuden kontaktin ja antautui laskien aseet maahan. Ryhmä viisi oli vielä kärkeä taaempana ja kommunikaatio ongelmien takia emme olleet saaneet tunnistettua tätä käskevää ääntä joten jäimme piiloon ja odotimme vahvistusta kontaktin osapuolesta. Lopulta tilanne päätyi siihen että antauduimme myös ja lähdimme kohti KDF:n tukikohtaa.
Pienten selvittelyjen jälkeen ryhmä viisi sai komennon jatkaa tehtäväänsä. Otimme suunnan alueen itäisen reunan suo alueelle ja lähdimme kulkemaan sieltä etelään etsien Tampesterin komentopaikkaa. Matkalla kohtasimme muutamia siviilejä joita laitoimme tiedustelemaan aluetta vodkaa vastaan. Jonkin ajan kuluttua kohtasimme samat siviilit uudestaan ja he vakuuttivat kohtisuoran eteläisen suuntauman olevan vapaata Tampesterin joukoista. Jätkoimme etelään ilman konflikteja ja otimme pian suuntauman enemmän länteen josta löysimme hyvän kalliom keskellä rämettä. Pysähdyimme sinne tähystämään aluetta ja kuuntelemaan vihollisen radioliikennettä. Radion kuuntelu ei tuottanut mitään tarpeellista informaatiota kohdettamme koskien, muuta kuin pienen vahvistuksen, että kohde olisi yhä komentopaikalla sen sijaan että olisimme saaneet komentopaikan koordinaatit. No onneksi kuulimme puhetta juuri vastakkaisesta suunnasta jossa oletimme komentopaikan olevan ja lähdimme selvittämään äänien alkuperää.
Pian äänet johtivatkin meidät suoraan komentopaikalle ja pienen tähystelyn jälkeen Boratin havainto vahvistettiin ja siinä tulikin kirottua että ryhmästä uupui tarkk'ampuja kivääreineen, koska havainto kohdassa olisi ollut tarpeeksi aukinainen linja yhdelle tarkalle laukaukselle. Sen sijaan laitoimme kaksi ryhmän jäsentä hieman idempään jotta he pääsisivät sivustaan ja loput kolme jäi alkuperäiseen lähestymis pisteeseen. Ryömimme lähemmäksi, mutta pian kaikki liike loppui radiolähetykseen "Vaara, kello kolme". Vihollisen partio lähti komentopaikalta ja he kulkivat noin 15-20 metrin päästä meidän asemastamme. Onneksi kukaan ei katsellut sivuillensa ja sijaintimme pysyi salassa. Odotimme heidän etääntymistä ja jatkoimme etenemistä, mutta sitten tilanne laukesi. Kärkimies havaittiin ja otti osuman, lääkintämies paransi hänet pian ja jatkoimme tulitusta, koetimme saada parempia asemia tulen keskittämiseen, mutta pian meidän oltiin piiritetty joka suunnasta kun vihollispartiot tulivat selustaamme. Lopputulos päätyi ryhmä viiden eliminoitumiseen ja kohde jäi saamatta.
Palasimme respan jälkeen KDF:n tukikohtaan, jossa kohtasimme tuttuja siviilejä kuulusteltavina ja olihan siellä myös loput Unitron joukoista eli ryhmä kasi. Pienten neuvottelujen jälkeen ryhmä viisi sai puukkokäsittelyn pikakoulutuksen saaneen siviilin matkaansa jonka oli tarkoitus päästä jollain tekosyyllä lähelle Borattia ja eliminoida hönet saamallaan koulutuksella. Saimme autokyydin lähelle KDF:n läntistä respaa ja käskimme siviilin kulkemaan tien reunaa pitkin vihollislinjojen luo ja pyrkiä sieltä puhumaan tiensä kohteen luo. me seuraisimme häntä metsän puolelta.
Seuraaminen loppui lyhyeen kun jouduimme pian kontaktiin vihollisjoukkojen kanssa lähellä aluetta jonne auto meidät vei. Ryhmänjohtaja otti osuman, mutta respasimme hänet pian melkein vieressä olevassa respasta. Jatkoimme etenemistä ja pian kohtasimmekin ryhmän vihollisia odottamassa meitä. Tulenavauksen jälkeen osa ryhmästä lähti kiertämään sivustaan ja pidimme painetta yllä, jotta he eivät pääsisi antamaan tarkkaa tulta meitä kohti. Pian vihollisten asemasta alkoi kuulumaan vetäytymis ehdotuksia ja valmistauduin avaamaan tulen. Suuri osa heidän ryhmästä otti ja käänsi selkänsä meille juostessaan pakoon, no siinä oli tilanne missä annettiin laulaa ja yksi asemaan jäänyt vihollinen sai myöskin pian osansa.
Vihollisryhmä oltiin tuhottu ja etenimme etelään. Saavuimme kallioille ja ryhmyri kiipesi niiden päälle tähystämään aluetta. Pian osa ryhmästä havatsi vihollisia ja otimme asemat kallion päältä ja sen juuresta. Käytimme hyväksi vihollisen taistelutunnusta ja saimme heidät hetkeksi uskomaan meidän olevan heidän omiaan. Tämä hämäys ei kestänyt kauankaan, mutta tarpeeksi että osa vihollisista huusi osumaa. Osa ryhmästä oli laskeutunut kallioilta ja lähti kiertämään sivustaan metsän kautta kun muu ryhmä koetti pidellä ympäriltä tulevia vihollisia kiireisinä. Lopulta myös Borat havainto tuli tietoon ja koko elossa oelva ryhmä ymmärsi heti että sen nyt tai ei koskaan. Taistelu oli kovaa ja lopulta viimeinen elossa oleva Unitron sotilas ampui Boratin. Taistelun loputtua matkalla respalle mietimme mistä saisimme vahvistuksen kohteen eliminoitumiselle ja no pian tuttu siviili kertoikin jotta kohde on kuulema saanut muovia rintaansa ja siivet selkäänsä. Tämän kuultua lähdimme hyvin mielin kohti KDF:n tukikohtaa ottamaan vastaan uutta komentoa.
Tukikohdassa ehdimme hyvin ladata ja koska kommunikaatiossa oli vieläkin jotain häikkää jouduimme odottamaan JoJomme saapumista. Kun ryhmä kasi viimein saapui tukikohtaan alkoi joukoissa liikkumaan supinaa "taisteluvarustus kantoon ja lippaat täyteen. KDF on pian vihollinen". Tarkempaa tietoa ei kaikille Unitron joukoille oltu edes kerrottu, mutta komento on komento ja sen mukaan pelataan. Lähdimme juoksemaan ulos tukikohdasta länteen vievää tietä pitkin ja nappasimme erään siviilin mukaamme. Tästä kuulema alkoi KDF:n vihamielisyys ja toimimme sen mukaisesti.
En nyt ala noita viimeisten tuntien tapahtumia kuvaamaan koska ne nyt olivat niin kaaottisia. Vaikka tosin selvä kuva tapahtuneesta minulla onkin, mutta se pitkittäisi tätä jo valmiiksi pitkää tekstiä. Pelistä sitten näin yleisesti, kyllähän siellä hauskaa oli ja saimme ainakin osaksi sitä mitä tulimme hakemaan. Eli Korpikärhämä fiilistä vaikka siis en itse siinä pelissä ollutkaan, mutta kuitenkin. Toki muut (Soosi, JJ, Reve) jotka kärhämissä olivat sanoivat sen olleen mukavempi peli, mutta no itse en voi siihen sanoa mitään. Itseä tosiaan ei nyt haitannut että ensimmäisten viiden tunnin sisään oli vain kolme jokseenkin lyhyttä kontaktia. Varsinkin ensimmäiset kolme tuntia Tampesterin komentopaikkaa ja kohdetta etsien olivat varsin mukavia hetkiä vaikka nyt ei kohdetta sillä kerralla saatukaan pois pelistä.
Ja propsit jos joku jaksoi lukea loppuun ja vielä ymmärsi tilanteiden kulun. En kun osaa kirjoittaa tällaistä lyhyesti saati selkeästi ja valitan mahdollisista typoista.
Gary wrote:
Skava ja Seppälä puolustivat, mutta tuhoutuivat taistelussa
Tuossa tilanteessa oli pientä friendy fireä, kun suojeluskunta koukkasi sivulta Unitron kimppuun, ja luuli Seppälää Unitroksi. Itsekin luulin heitä Unitroksi, ja vasta sitten kun näin sarkapukuisen kiväärimiehen tähtäävän minua, tajusin ettei ne mitään Unitroja olleetkaan. Takanani loukkaantunut RJ Seppälä tajusi tilanteen, ja käski respalle, koska lämärillä taisi olla ne nauhat hukassa
Pelin käynnistyessä aloitin heti toisten siviilien ja K.D.F:n sotilaiden tarjoilun maukkaista maukkaimmilla juomillani. Tosin muutaman kupin jälkeen väki lähti sylkien pois. Tiedä sitten syytä... :) Kaksi varastotyöläistäni päätti lähteä piknikille tiettävästi Tampesterin hallussa olevalle alueelle. Siinä mietiskeltiin maanomistajan ja metsurin kanssa mihin pulaan ovat itsensä pistäneet.
Baarilla kulkeneelta väeltä sain kuulla jos jonkinnäköistä tilannetta kentältä. UniTro oli liittoutunut K.D.F:n kanssa lähes välittömästi pelin alettua ja marssivat tukikohtaan lippaat irti aseista. Liittolaisuus oli pian varmistettu ja he saivat luvan kulkea aseistettuna alueella.
Päätin lähettää hämäräkauppaa puolestani hoitavan metsurin viemään yhden hälyyttimen vaihdossa Tampesterin puolella olevan kätyrin tietoja vastaan. Ajattelin saavani kaupata lisääkin hälyyttimiä tulevaisuudessa ja pidettyä näin K.D.F:n komentajan tyytyväisenä. Häntä ei enää kuulunutkaan takaisin ja ajattelin kerätä siviilit valmiiksi, että pystyisimme puolustautumaan mahdollisia vihollisuuksia vastaan.
Aloimme lataamaan hankkimiani aseita ja tietysti jäimme siitä kiinni UniTron ja K.D.F:än yhteistyössä tekemässä tarkastuksessa, kun he tulivat utelemaan tietoja kadonneesta siviilistä. Meidät otettiin kovakouraiseen käsittelyyn, vaikka olimmekin aikeissa ainoastaan puolustaa isänmaatamme! Meitä oltiin jo valmiina ampumaan isänmaanpettureina, mutta K.D.F:n komentaja pelasti meidät ja ilmoitti tarvitsevansa kentälle lisää taistelijoita. Hän uskoikin että saisi meistä isänmaallisista siviileistä urhoollisia sotilaita. UniTro aloitti välittömästi koulutksen ja lähes suoraapäätä meidät lähetettiin rajavartioon tykille.
Kuulimme Tampesterin hyökkäävän ja asetuimme asemiin. UniTro tuli myös avuksemme, mutta pian selvisikin heidän petollisuutensa ja he ampuivat kaksi siviiliystävääni vierestäni ja haavoittivat minut. He lähtivät viemään minua kohti piiloaan, näyttivät kuvaa pimeitä hommia hoitavasta työläisestäni ja kysyivät hänen sijaintiaan. Ilmoitin heidän ampuneen hänet ja pettyneinä he laittoivat minut matkoihinsa.
Kylään takaisin päästyäni kuulin K.D.F:än valmistautuvan UniTron hyökkäykeen ja kokosin siviilit puolustamaan baaria. UniTron ja Tampesterin liittouma selvisi ja meidät nujerrettiin tukikohtaamme kovien taisteluiden päätteeksi...
Näin äkkiseltään mieleen tulleita huomioita:
+ Ryhmärespaus todellakin toimi. Tietääkseni ainoastaan siviilit onnistuivat tässä kusemaan lähtemällä omin päin respaamaan.
+ Säännöt pysyivät sen verran hyvin päässä, ettei niitä minulta paljoa kyselty.
- Loppu meni pelleilyksi ja peli piti huutaa poikki.
- Selvienkin osumien tunnustamisessa joillakin vaikeuksia.
Kaikenkaikkiaan hauska päivä oli. Kiitoksia kaikille osanottajille ja muille järjestäjille. Ja pre-gameen ensi kerralla enemmän väkeä, vaikka hyvä meininki olikin! :D
Täytyy vielä Tozalle sanoa, etten henk. koht. edes huomannut Suojeluskunnan hyökkäystä:D Ihmettelin vain kuinka saimme näin nopasti osumaa.
Jos ruvetaan vertaamaan peliä Korpikärhämiin niin täytyy sanoa, että Kärhämät olivat rahtusen jännemmät.
Tosiaan toi tilanne lopussa jäi kyllä aika kesken, mutta toivottavasti tulevassa pelissä saa K.D.F hieman revanssia. Olishan se hienoa jos se peli saatais hieman lyhyemmän ajan sisällä, vaikka talvella.
En tarkkoja tehtävän luovutusaikoja laittanut itselle ylös vaan ne olivat kirjekuorissa. Kuten huomaatte, tehtäviä oli paljon mutta nähtävästi ihan kaikkia ei jostain syystä tehty...
KDF:n siviiliä ei olisi Unitron poijaat saaneet missään tilanteessa kuulustella ja tuossa kohden olisi pitänyt Unitro riisua aseista, sitä ei oltu sanottu suoraan mutta toiminnan henki oli tuo. Siinä kohden peli olisikin saanut aika mielenkiintoisen vaiheen...papat ja junnut ja kolmaskin ryhmä oli valmiina ja odotti jojon komentoa riisua unitro aseista mitä ei sitten tullut
KDF-pommitehtävä oli vähän epäonnistunut mutta siihen liittyy pidempi taustatarina joten paree kun unohdetaan se, pelisuunnittelijan moka
Versio2 alkaa nähtävästi siitä että KDF on saanut avukseen EU:n nopean toiminnan joukkoja joiden tehtävänä on rauhaan pakottaa Unitro sekä saada TaSpeF perääntymään, joukot lähestyvät idästä varikkoa kohden. Samanaikaisesti TaSpeF on saanut vahvistuksia etelään perusleirilleen joita kiireellä siirretään varikon tuntumaan - suomyrsky 1 loppui siihen kun Unitron joukot alkoivat silmittömästi ampumaan TaSpefin joukkoja varikolla mutta kaatuivat itse tuossa tohinassa. Myös Unitron nopean toiminnan joukot ovat jo lähestymässä pohjoisesta mutta eivät vielä ole päässeet Unitron respan tuntumaan.
Alussa varikkoa hallitsee pieni jäljelle jäänyt TaSpefin ryhmä sekä pari Unitron tarkka-ampujaa on asemissa varikon pohjoispuolella ja pari KDF:n ryhhmää on tekemässä iskua varikolle idästä ja nopean toiminnan joukot ovat KDF:n respalla valmiina ryhmittymään taisteluun.
Millonkas otetaan uusiksi
Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
Jees, eli kiitokset vielä täältä Tampereen suunnalta.. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä mihin tilanne olisi mennyt jos olisi tullut komento riisua Unitro:n joukot aseista kun kuulustelimme siviileitä...
En olisi muuten ikinä edes uskonut että kun tetsaa koko päivän suossa voisi vielä illallakin olla hyvä fiilis, no sekin on nyt tullut koettua
Mukana varmana ollaan Suomyrsky 2:ssa jos se järjestetään ennen ensi heinäkuuta, silloin kun sattuu valtio vievän meikäläistä, tervetuloa joskus tampereenkin suunnalle.... Kannattaa tulla K-18 peleihin, ne on enemmän näkemisen arvoisia mutta ikävä kyllä harvemmassa kuin normi sunnuntai pelit.
Suomyrsky 1 oli mukava skenaario, mutta alku oli todella kohmeista. (ryhmä SKAVAlla ainakin) Alussa oli ihan lähellä jopa pitkästyminen. Juoni oli hyvä, mutta jotkut jutut olivat liian sekavia ja homma liian taktikoitua ja juoniteltua. Yksinkertaisempi joukkueiden liikennöinti, ja määrätietoinen hyökkäys aalto ja muutamat kohdat hiottuna suomyrsky 2 on erittäin houkutteleva peli.
Pelaajarajaksi Suomyrsky 2 joku about 150-200, onnistuu lisämainonnalla varmasti. Pelaajia oli tuohon alue kokoon minun ja kavereitteni mielestä liian vähäinen. Ruokkis oli avuton, vain 10 min. Olisi mukavampaa pelailla kun on energiaa kunnolla. Meno olisi muutenkin vireämpää ja väsy pysyisi loitolla ruokittuna.
Pelinohjaajat olivat erittäin asiallisia ja meno vallan mukavaa.
Niin, pelissähän ei siis ollut ruokkista.... Vaan syömisen piti tapahtua pelin aikana Mekin esim laitoimme pienen pysähdyksen pystyyn kesken tehtävän ja kaikki söivät hieman, missään vaiheessa peliä ei näin päässyt tulemaan nälkä.
Itsekin yritin aina jotain haukkailla tehtävien (jojon antamien) välillä; kahvi ja leip teki parin tunnin jälkeen jo eetvarttia. Minusta tämmöset juonelliset skenaariot eivät erillisiä ruokataukoja tarvi vaan ne pitää saada sinne pelin sekaan jollakin konstia tilanteen salliessa.
Joo, tässä ihan kaikki ei menny suunnitelmien mukaan mutta paljon meni nappiinkin ja pääosin päivä onnistu ihan hyvin. Tampesterin viimeinen hyökkäys oli sen verran kova veto että kuulaa piti väistää tosissaan ja todeta että läpi tulivat
Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
Hyvät pelit oli! Meinasin aiemmin kirjotella pitkän selostuksen ryhmämme seikkailuista, mutta Rude ehti ensin...
Sen verran mainitsisin siviilien kuulustelemisesta, että Unitro hoiti homman (tietääkseni) KDF:n johdon tuella, valvonnassa ja KDF:n edun nimissä. Myöhempi härski siviilin kaappaus olisi voinutkin johtaa aseistariisuntaan, mutta siitä aloitettiinkin loppumättö, jossa ei enää paljon suhteita vaalittu mihinkään suuntaan.
Tehtävistä ja muista jutuista palkitseminen ensisiteillä oli vähän ontuva systeemi, varsinkin Boratia niitatessa, koska me saatiin vasta hieman myöhemmin varmistus siitä, että tehtävä oli ylipäänsä onnistunut. Mistä ne palkintositeet olis pitäny lunastaa? Ja millä meiningillä ne olisi pitänyt puolen tunnin päästä palauttaa?
Ruokatunti on turhaa hienostelua. Itse en syönyt pelin aikana mitään, vaan vedin normaalin aamupalan ja illalla ruhtinaallisen lämpimän aterian. Alun perin tarkoitus oli vetää toiminnan lomassa pari pussukkaa Beef Jerkyä, mutta en kerennyt niitä hankkimaan... Miten on mahdollista, että joillain on ollut pelissä sekä tylsää, että liian vähän aikaa syödä? Meidän ryhmällä oli koko ajan hirveä syke päällä ja silti pojat kerkes hyvin vetään ärväsoppansa...
EDIT: Voi jeesus kun tulikin iso avatar! Eikö tää foorumi osaa muuttaa kuvan kokoa automaattisesti sopivaks?
Itse näin pelin toimivan hyvin tällä pelaaja määrällä. Ongelmia olisi tullut paljon jos pelaajia olisi ollut enemmän. Toki se 150-200 menis juuri ja juuri mutta aluetta pitäisi laajentaa tampesterin selustaan päin. On ymmärrettävää, jos monet valittelevat alun "hitautta" mitä koskaan ei ollut. Pelin piti olla hidas ja nopea, eli tarjota kaikille jotain. Itse jo pelin suunnitteluvaiheessa tajusin, että tulen tykkäämään pelistä. Se että saa ampua nolla kuulaa on aiva se ja sama, kunhan saa hyväs porukas vähä varusteet päällä miseillä.
