Peliin ei luonnollisesti mitenkään saa viikkopelien sykettä, tätä on turha oikein miltään skenaariolta odottaa. Silti on totta, että alussa toimintaa ja tekemistä olisi pitänyt järjestää enemmän kaikille. Osalla sitä varmasti oli riittämiin kokopelin ajan.
Ruokatauoista olisi pitänyt muistaa itsen ainakin ohjeistaa paremmin. Vartiossa ollessa ryhmänjohtajan olisi pitänyt käskeä etuvartio jolloin loppuryhmä olisi voinut syödä kohtuu turvallisesti vartioasemissaan.
Itsellä oli tekemistä niin paljon, etten muistanut enkä kerinnyt kaikkia juttuja opettaa ryhmänjohtajille. Vaikka joukkoja olen peleissä aika paljon johtanut - tosin aina pienempia osastoja, mitään armeijan suomaa koulutusta aiheesta ei itsellä ole ja näinpä tämmöiset sivuseikat tahtovat unohtua. Vaikka se huolto onkin yksi tärkeimmistä asioista pitemmissä peleissä.
Jatkossa suosittelen huomauttamaan omaa ryhmänjohtajaa jostain puuttesta, joka sitten kertoo asian eteenpäin joukkueenjohtajalle.
Meilläkin on aika monta ryhmänjohtaja / upseeri koulutettua tai juuri nyt valtion koulussa olevia ja olisikin erittäin mukava kun johtamisesta koulutuksen saaneet kirjoittaisivat juttuja peliopasta varten.
Sopiva aluekin löytyy:
Taktiikka ja pelitaidot
Operaatio Suomyrsky 1, 20.9.2008
Ruoka tauot
Ainakin McSlurpin ryhmässä olimme ja ainakin meille jäi yllin kyllin aikaa syödä ennen kun lähdettiin siihen viimeiseen hyökkäykseen ja syöminen tuli juuri oikeaan aikaankin
Luulisin, että ens Suomyrskyyn n. 150 taistelijaa olisi hyvä, nottei aiva joka välis vihulaisiin törmää. Siviileillä tuskin mitään pelaajarajaa on(?). Kuinkas muuten tämä siviili homma meni? Halukkaat vain ilmoittivat pelinjohtajille halukkuutensa siviileiks? Miksei siviileistä ylipäätään ollut mitää tietoa, taikka erinäisiä sääntöjä luettavissa? Itse en siviilien kanssa liiemmin peuhannut, mutta kuulin juttua, että Viitalallakin oli ollut aseita jemmassa tappeluksia varten.
Lauri "Vulcan" Seppälä
Ensimmäistä näin laajalle mainostettua peliä ei uskallettu kovin suurella pelaajarajalla levittää. Eikä kyllä ilmoittautumisiakaan tullut lisää lisäpaikoista huolimatta. Alue on kuitenkin sen verran laaja että tämän tyyppisiin peleihin on mahdollista saada toistasataa pelaajaa. Katsotaan miten seuraavassa osassa toimitaan. Liian suurella pelaajarajalla menee kumminkin liialliseksi mättämiseksi, mikä ei skenaarioissa ole ideana.
Siviileistä: Sovittiin että minä olen valvomassa peliä ja siviiliksi menin että pystyisin samalla myös pelaamaan niin, ettei minun tarvitsisi olla partioimassa ympäri aluetta. Olin mukana pelin järjestelyissä (Vein respoja, kätköjä, hälyttimiä yms...), jolloin minun oli parempi pysyä erossa aseistetuista joukoista kun tiesin noista kaikista kivoista jekuista. :) Värvättiin siihen neljä siviiliä lisäkseni tutusta ja turvallisesta porukasta. Minkälaisia tietoja ja sääntöjä siviilejä koskien olisi pitänyt olla?
Ja olihan mulla niitä pyssyjä baarin kätköissä. Vain yksi löytyi kotietsinnöissä. :) Loppumätössä otettiin puolustusasemat ja ainakin yritettiin puolustautua ulkolaista tunkeutujaa vastaan!
Siviileistä: Sovittiin että minä olen valvomassa peliä ja siviiliksi menin että pystyisin samalla myös pelaamaan niin, ettei minun tarvitsisi olla partioimassa ympäri aluetta. Olin mukana pelin järjestelyissä (Vein respoja, kätköjä, hälyttimiä yms...), jolloin minun oli parempi pysyä erossa aseistetuista joukoista kun tiesin noista kaikista kivoista jekuista. :) Värvättiin siihen neljä siviiliä lisäkseni tutusta ja turvallisesta porukasta. Minkälaisia tietoja ja sääntöjä siviilejä koskien olisi pitänyt olla?
Ja olihan mulla niitä pyssyjä baarin kätköissä. Vain yksi löytyi kotietsinnöissä. :) Loppumätössä otettiin puolustusasemat ja ainakin yritettiin puolustautua ulkolaista tunkeutujaa vastaan!
Joni Viitala
Yhdistyksen sihteeri
Yhdistyksen sihteeri
Minusta tuo homma toimi hienosti justiin Federalin toimiessa siinä varikolla ja oli valmis tarvittaessa puuttumana pelin kulkuun. Ihan kiusallani pistin yhden tehtävän missä baarimestarikin joutui ahtaalle...ettei vain tulisi aika pitkäksi. Muistaakseni tehtävälapussa luki että "kun luet tämän on tehtävä jo Unitrolla päällä" 
Federal hoiti järjestelyt mallikkaasti ja kun hän tiesi kaikki kätköt, ei häntä oikein voinut mihinkään muullekaan osapuolelle sijoittaa kuin tuonne siviiliksi. Se on aina ongelma näissä että kovin laaja järjestelyporukka ei voi olla että pysyy edes jollakin tavalla tehtävät pienissä käsissä.
Siviilien hommelit toimivat hienosti, tulen jatkossakin käyttämään siviilejä niissä peleissä jotka itse suunnittelen jos se vain on mahdollista.
Federal hoiti järjestelyt mallikkaasti ja kun hän tiesi kaikki kätköt, ei häntä oikein voinut mihinkään muullekaan osapuolelle sijoittaa kuin tuonne siviiliksi. Se on aina ongelma näissä että kovin laaja järjestelyporukka ei voi olla että pysyy edes jollakin tavalla tehtävät pienissä käsissä.
Siviilien hommelit toimivat hienosti, tulen jatkossakin käyttämään siviilejä niissä peleissä jotka itse suunnittelen jos se vain on mahdollista.
Team Linna :)
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
Mika Linna, GSM 050 3601046, mika.linna@gmail.com
-
shadow master
- Posts: 1
- Joined: Tue 21 Oct, 2008 17:56:43
- Location: Espoo
Löysin lopulta tälle foorumille kertomaan kokemuksiani pelistä.
Joops, eli olen ilmeisesti se ainoa pääkaupunkiseutulainen, joka kyseisessä pelissä pääsi käymään. Saavuin paikalle melko myöhään, mutta ehdin ilmottautua paikalle mukavasti. Homma toimi mukavasti ja minut ohjattiin ryhmänjohtajan mukaan. Alkubriifin jälkeen lädettiin reippailemaan kohti päämajaa, jossa seurasi kahden tunnin vartionakki.
Muun ryhmäni mielestä tämä oli aika huono juttu, mutta itselleni tämä sopi, koska pitkä automatka ja aikainen herätys olivat imeneet minusta aika pitkälti kaikki mehut. Maasto oli kosteaa, mutta eipä se hyvin varustautunutta pelajaa haitannut. Sitten päästiin toimimaan. Meille annettiin homma mennä auttamaan jotain ryhmmääme eräälle respauspisteelle. Hankalassa suomaastossa suunistamisesta ei tullut mitään. Lopulta löysimme paikalle, mutta vihollinen oli jo vallanut sen.
Tässä sitten tuli semmoinen epäselvyys, että olivatko paikan vallanneet kdf:n porukka rikkoneet sääntöjä, koska respaus piste oli oli ei-kenenkään maalla.
Pienten tunnussanojen huutelua ja asemien tutkiskelun jälkeen päätimme lähteä etenemään. Minä hiivin sivustassa edellä, kun muu ryhmä tuli perästä keskellä. Sitten Kdf:lltä tuli antautumispyyntö johon vastasimme kieltävästi. Jatkoin etenemistä kunnes huomasin kalliota lähestyvän KDF:n ryhmän. Maastouduin nopeasti ja katselin kuinka vihollisryhmä marssi ohitseni.Juuri saapunut ryhmä keskusteli kallioilla olevan vihollisen kanssa meistä. En kuullut mitään mainintaa itsestäni vaan viholliset puhuivat selvästi loppuryhmästä. Päättelin tästä, että minua ei ole huomattu ja lähdin hiipimään vihollisen tuoreen ryhmän selustaan.
Liikkuessani huomasin silmäkulmastani liikettä ja tajusin, että taakseni oli jäänyt yksi vihollinen. Onnekseni hän ei ollut huomannut minua. Ammuin nopeasti sarjan häntä päin, jonka hän väisti. Tässä tilaanteessa huomasin, että nyt kannattaisi irtautua ja nopeasti. Lähdin pinkomaan minkä kintuistani pääsin, Kdf:n avatessa tulen minua kohti. Pääsin juuri ja juuri haavoittumattomana takaisin ryhmäni luo, joka vaihtoi Kdf.n kanssa laukaksia ja sen jälkeen vetätyi kauemmas. Suopursun seassa maatessamme päättelimme viholisen vahvuudeksi ainakin kymmenen. Lisäksi vihollist kontrolloivat kalliota.Lyhyen neuvottelun,jonka ryhmänjohtajamme ja joukkuuenjohtaja kävivät radion välityksellä, päätimme palata tukikohtaan.
Siellä meidät laitettiin vartiohommiin, joten kaivoin itselleni hiekkamaastosta itselleni pienen poteron. Juuri kun olin saanut sen valmmiksi ilmoitti ryhmänjohtajame, että lähdemme hyökkäämään 20 minuutin sisällä. Kaikki kamat reppuun lippaita ja asetta lukuunottamatta ja menoksi. Ryhmämme käskettiin pitää perää ja etenimme kallioita päin, kunnes Unitro alkoi taistelemaan kanssamme. Otimme asemat kalliolta ja edessämme oleva ryhmä alkoi tulittaa Unitroa. Samaan aikaan huomasin sivustassamme vilahtavan naamioidun naaman ja vihreän pipon. Ja ei aikaakaan kun yksi Unitron mies juoksi edestäni ampuen jokkueenjohtajan, kolme ryhmäläistäni ja muita. Mies ei ollut huomannut minua, joten ammuin hänet napakalla sarjalla selkään.
Jatkuu...
Kiireet painavat päälle, joten jatkan viestiä myöhemmin.
Terveisin Olli Heikkinen, Lääkintämies, Pyta.
Joops, eli olen ilmeisesti se ainoa pääkaupunkiseutulainen, joka kyseisessä pelissä pääsi käymään. Saavuin paikalle melko myöhään, mutta ehdin ilmottautua paikalle mukavasti. Homma toimi mukavasti ja minut ohjattiin ryhmänjohtajan mukaan. Alkubriifin jälkeen lädettiin reippailemaan kohti päämajaa, jossa seurasi kahden tunnin vartionakki.
Muun ryhmäni mielestä tämä oli aika huono juttu, mutta itselleni tämä sopi, koska pitkä automatka ja aikainen herätys olivat imeneet minusta aika pitkälti kaikki mehut. Maasto oli kosteaa, mutta eipä se hyvin varustautunutta pelajaa haitannut. Sitten päästiin toimimaan. Meille annettiin homma mennä auttamaan jotain ryhmmääme eräälle respauspisteelle. Hankalassa suomaastossa suunistamisesta ei tullut mitään. Lopulta löysimme paikalle, mutta vihollinen oli jo vallanut sen.
Tässä sitten tuli semmoinen epäselvyys, että olivatko paikan vallanneet kdf:n porukka rikkoneet sääntöjä, koska respaus piste oli oli ei-kenenkään maalla.
Pienten tunnussanojen huutelua ja asemien tutkiskelun jälkeen päätimme lähteä etenemään. Minä hiivin sivustassa edellä, kun muu ryhmä tuli perästä keskellä. Sitten Kdf:lltä tuli antautumispyyntö johon vastasimme kieltävästi. Jatkoin etenemistä kunnes huomasin kalliota lähestyvän KDF:n ryhmän. Maastouduin nopeasti ja katselin kuinka vihollisryhmä marssi ohitseni.Juuri saapunut ryhmä keskusteli kallioilla olevan vihollisen kanssa meistä. En kuullut mitään mainintaa itsestäni vaan viholliset puhuivat selvästi loppuryhmästä. Päättelin tästä, että minua ei ole huomattu ja lähdin hiipimään vihollisen tuoreen ryhmän selustaan.
Liikkuessani huomasin silmäkulmastani liikettä ja tajusin, että taakseni oli jäänyt yksi vihollinen. Onnekseni hän ei ollut huomannut minua. Ammuin nopeasti sarjan häntä päin, jonka hän väisti. Tässä tilaanteessa huomasin, että nyt kannattaisi irtautua ja nopeasti. Lähdin pinkomaan minkä kintuistani pääsin, Kdf:n avatessa tulen minua kohti. Pääsin juuri ja juuri haavoittumattomana takaisin ryhmäni luo, joka vaihtoi Kdf.n kanssa laukaksia ja sen jälkeen vetätyi kauemmas. Suopursun seassa maatessamme päättelimme viholisen vahvuudeksi ainakin kymmenen. Lisäksi vihollist kontrolloivat kalliota.Lyhyen neuvottelun,jonka ryhmänjohtajamme ja joukkuuenjohtaja kävivät radion välityksellä, päätimme palata tukikohtaan.
Siellä meidät laitettiin vartiohommiin, joten kaivoin itselleni hiekkamaastosta itselleni pienen poteron. Juuri kun olin saanut sen valmmiksi ilmoitti ryhmänjohtajame, että lähdemme hyökkäämään 20 minuutin sisällä. Kaikki kamat reppuun lippaita ja asetta lukuunottamatta ja menoksi. Ryhmämme käskettiin pitää perää ja etenimme kallioita päin, kunnes Unitro alkoi taistelemaan kanssamme. Otimme asemat kalliolta ja edessämme oleva ryhmä alkoi tulittaa Unitroa. Samaan aikaan huomasin sivustassamme vilahtavan naamioidun naaman ja vihreän pipon. Ja ei aikaakaan kun yksi Unitron mies juoksi edestäni ampuen jokkueenjohtajan, kolme ryhmäläistäni ja muita. Mies ei ollut huomannut minua, joten ammuin hänet napakalla sarjalla selkään.
Jatkuu...
Kiireet painavat päälle, joten jatkan viestiä myöhemmin.
Terveisin Olli Heikkinen, Lääkintämies, Pyta.