Mettäpeli 22. - 23.7.2011

[Mazor]

Pikainen raportti omasta näkökulmasta.

Paikalle ehdittiin Timon kanssa klo 19 pintaan. Paikalla oli jo härmäläiset (3), hauk1 ja unreali sekä Mattiboy. Soosi soitteli pelialueen väärältä puolelta ja yritti löytää meidän aloituspaikalle. Garykin saapasteli 15 min sisään. Laittelin kamppeet päälle samalla kun muut heitti läppää. Siirryimme risteyksestä 193 574 partiomajaa kohti ja kun rinne alkoi nousemaan heitettiin reput maahan ja pidin pienen käskynannon.

Porukka jaettiin seuraavasti:
-Tikka (minä ja Timo)
-Närhi (Soosi ja Gary)
-Kukko (Viilee + 2 muuta härmäläistä)
-Korppi (hauk1, unreali ja Mattiboy)

Kokonaisvahvuus siis 10 henkeä.
Tikka otti respasangon ja yhden kalikan, tarkoituksena viedä respa partiomajalta etelään ja kalikka paulamäen seudulle.
Närhille kaksi kalikkaa, suunnitelmana mennä nopeasti Haapamäen seudulle ja samalla jättää kalikat maastoon. Kukolle lähti 3 kalikkaa, ohjeistus viedä kalikat keskellä olevan kallion länsipään alueelle ja tarkkailla sitä aluetta. He olivat myös pommiryhmänä joka olisi punaisten respan löytyessä lähtenyt kiikuttamaan pommia.
Korppi otti 2 kalikkaa ja suuntasivat Välimaan alueelle.

Respan perustin tieuran itäpuolelle 196 545, lähelle partiomajaa. Kello oli n. 20.30. Sankoa laittaessa huomasin unohtaneeni jakaa kalikan puunarut . Noh, pikaisesti tavoittelin muita ryhmiä ja sovin tapaamispisteet. Ylimääräistä ravaamista tuli n. 30 minuutin edestä. Kun olin saanut jaettua nauhat, suuntasimme Paulamäen eteläosaan kalikkaa viemään. Soosi arveli kuulleensa liikettä alueella 210 520. Muut partiot jatkoivat toimintaansa itsenäisesti.

Kalikan vietyämme kiersimme kallioalueen 220 545 kautta, sieltä takaisin uran varteen syömään lakkoja. Siitä sitten takaisin partiomajalle syömään. Kello lienee ollut 2130. Närhi oli ehtinyt käymään punaisten ajoneuvoilla ja oli siirtymässä sieltä pohjoiseen. Kukko kierteli keskikallioilla, Korppi oli Välimaan seudulla viholliskontaktissa ja niin jumissa etteivät päässeet pois. Pitkien välimatkojen vuoksi radioliikenne ei oikein toiminut eikä minulla ollut mahdollisuuksia lähettää sinne apuvoimia.

Suuntasimme kuitenkin lähemmäs, ja kun kuulin punaisten kanavalta runsasta radioliikennettä jossa jaettiin käskyjä ja kyseltiin kolmannen sivummalle juosseen vihollisen perään arvasin Korpin olleen mennyttä. Kuulosti että punaiset olivat ainakin kahdella ryhmällä liikenteessä, Papat ja ehkä Rednecks. Kun kuulin Mikan ilmoittavan lähtevänsä hakemaan vahvistuksia käskin Närhen tarkkailemaan parkkipaikan seutua. Sitten palasimme takaisin partiomajalle.

Kukko tuli myös huoltamaan ja sain heiltä kalikkaruudut. Korppi oli tuhoutunut ja etsi respaamme, mutta jälleen radioyhteydet takkusivat sen verran että jouduin etsimään heitä ja ohjaamaan respalle. Eivät olleet kuulleet kun ilmoitin respan paikan. Kello lähestyi 23:a ja naputtelin respalla koordinaatteja lähetettäväksi. Mika ehti laittaa omansa ensin. Kun sain ruudut piirrettyä kartalle, totesin mielessäni että onpa hyvin pedattu puolustusta ajatellen. Valtaosa ruuduista oli ihan alueen lounaiskulmassa, helposti valvottavien tieurien toisella puolella. Noh, omat kalikat oli kuin haulikolla ammuttu pitkin aluetta, Närhi oli kiikuttanut omansa ihan punaisten parkkipaikan lähettyville.

Närhen tehtävä tuotti tulosta ja ilmoittivat löytäneensä punaisten leirin. Soosi kysyi että saavatko jäädä odottamaan kunnes punaiset nukkuvat ja yrittävät sitten puukottaa heidät. Annoin luvan . Kevensimme Timon kanssa varustusta, mukaan ei lähtenyt kuin muutama lipastasku vyölle, radio ja juotavaa. Totesin että kuka hullu tämmöisellä ilmalla kantaa tetsaria, olkoon kuinka pieni tahansa.
Kukko suuntasi etsimään tieuran varressa olevaa kalikkaa, lähdimme Korpin kanssa perään n. 23.45.

N. 00.30 yhytimme Kukko-partion ja kertoivat että ei tule mitään, kun ei enää meinaa nähdä. Suuntasivat nukkumaan partiomajan alueelle. Jatkoimme Tikan ja Korpin voimin tieuraa seuraillen etsimään kalikoita. Jossain vaiheessa epäilimme punaisten partion olevan lähettyvillä ja valottelin lampulla metsää. Mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Radiosta kuului punaisten kanavalta kun Hirvi kutsui Näätää. Signaalin kohinasta päättelin että eivät ole ihan lähistöllä. Jatkoimme matkaa. Päädyimme Välimaalle menevälle uralle n. 150 508. Siitä sitten etelään risteyksen seudulle. Risteyksen tultua näkyviin levittäydyimme ja astelimme lännenpuolelle metsään.

Satuin kävelemään suoraan sen puun luokse jossa kalikkanauha oli. Huhuilin porukan kasaan ja lähdimme kiertämään rivissä puuta. Kohta kalikka löytyi puunrungon alta. Tässä vaiheessa mietin että mitä tehdä, itsellä menohalua vielä riitti. Pohjoisesta kuului kummaa "haukuntaa" ja radiosta punaisten kanavalta kuului heti perään "Mikä se oli". Äänestä tunnistin pappatiimin olevan liikkeessä. Lähetin Korpin takaisin kohti partiomajaa ja nukkumaan, ohjeistin vielä alueella liikkeellä olevasta vihollispartiosta. Me suuntasimme käymään punaisten parkkipaikalla ja etsimään sen lähellä olevaa kalikkaa.

Haimme kalikkaa pimeästä metsästä lamppujen kanssa, mutta mitään ei löytynyt. Olimme juuri lähdössä kun kuulimme punaisten kanavalta puhetta jossa viitattiin selvästi parkkipaikkaan. Ja heti perään Timo havaitsi lähestyviä hahmoja. Avasimme tulen ja hyppäsimme tiensivuun. Takaisin tuli huuto että "Täällä on raatoja". Pappatiimi tuli liinat päässä hakemaan vettä. Olivat kävelleet Korppi-partion syliin. Jutskailimme hetken ja ihmettelimme sitä outoa haukuntaa. Papat olivat säikähtäneet kun oli kuulunut ihan vierestä. Epäilivät ketuksi. Me lähdimme palaamaan takaisin ja päädyimme seikkailemaan kalliolle. Tämä kettukin säikytteli. Kyllä pimeässä metsässä on helppo ajautua suunnasta...

Lopulta n. 02.30 pääsimme partiomajalle ja nukkumaan.

Kello soi 06.00. Muistan kuulleeni sen, mutta sitten olin nukahtanut uudestaan. 06.35 heräsin uudelleen. Siinä olivat sen yön makoisimmat unet . Kukko oli jo ruokaillut ja suuntasi etsimään kalikkaa tieuralta. Korpin yksi taistelija, unreali, oli loukannut yön aikana jalkansa ja toinen lähti huonon olon vuoksi pois, joten se ryhmä jäi torsoksi. Paha kyllä Kukko oli jo ehtinyt mennä ja minulla ei ollut tälle yksittäiselle Korpin miehelle ryhmää. Käskin jäädä Partiomajalle vahtiin ja jalkansa loukanneen menemään partiomajaan lepäämään. Sen ovi kun oli auki. Jos jalka kantaisi, jatkaisivat myöhemmin peliä. Närhen puukotusreissu ei ollut mennyt putkeen, juuri kun olivat nousseet pystyyn oli paikalle kävellyt punaisten ryhmä. Närhen kanssa menimme respalle ja yhdistimme voimamme. Otimme myös respasangon kantoon.

Lähdimme kohti itää, ja laitoimme n. 08.30 respan uudelleen pystyyn alueelle 185 543. Sen jälkeen tulikin tämä marjastaja-mummo ja peli seis.Yritin saada omia ryhmiä kiinni, mutta kukaan ei kuitannut. N. 9.15 jatkettiin, otimme sangon ja suunta edelleen itään. Välimaan alueelle tullessamme kuului yksittäinen "HUU" huuto, ja hetken perästä Timo havaitsi puussa huuhkajan. Se lehahti lentämään pohjoisen suuntaan, mutta yhä puussa istui lintu. Noh, sekin otti siivet alleen. Kyllä oli iso lintu! Huuhkaja kaartoi Välimaan ja Partiomajan välisen tieuran suuntaan ja kiersi sieltä taaksemme. Ja edelleen puussa istui huuhkaja. Tämä oli ilmeisesti poikanen, kun ei lähtenyt lentoon. Pelkäsin että kaksi muuta tykkäävät huonoa, kun olemme liian lähellä poikasta ja jatkoimme matkaa. Ilmeisesti toinen huuhkajista oli lentänyt läheltä pappoja, kun radiosta kuului jotain asiaan liittyvää.

Ylitimme uran ja suuntasimme kohti Luomalan peltoja, tarkoituksena viedä respa pellon laitaan ja sieltä käsin lähteä etsimään kalikkoja. Kun pääsimme pellon reunaan, olimme suoraan taloa vastapäätä 099 507. Respa pystyyn ja lepäsimme n. 10.00 asti. Samalla soittelimme kotirintamalle ja yritimme saada härmäläisten numeroa. Ei onnistunut, mutta onneksi hauk1:n numero löytyi ja sain soitettua hänelle. Kerroin missä respa on ja kysyin miten unreali jaksaa. Jalka ei ollut parempi. Käskin etsiä härmäläiset ja liittyä heihin. Me suuntasimme kohti Haapamäen länsipuolta ja etsimään kalikkoja.

Niitähän ei löytynyt, vaikka kuljimme avorivissä ristiinrastiin. Luovutimme ja suuntasimme etsimään parkkipaikan luona olevaa kalikkaa. Parkkipaikalla lainasimme punaisten vesiastioista vettä. Parkkipaikan kalikkakaan ei vastannut huutoihimme. Linna soitti n. 11.30 ja sovimme isomman rähinän alueelle 170 510 kello 14.00 alkavaksi. Lähdimme lampsimaan tieuraa takaisinpäin.

Risteyksessä 160 492 puikkasimme pohjoisen puolelle metsään ja pysähdyimme. Pähkäilin mitä tehdä. Lähellä olisi yksi kalikka, mutta ei oikein jaksanut mennä etsimään. Partiomajalle ei jaksanut lähteä. Respapaikkaa ei ainakaan jaksanut lähteä purkamaan. Onneksi vastapuoli ratkaisi asian. Radiosta kuului että mennään laittamaan kamppeet kasaan. Olisi herkullinen tilanne ehtiä punaisten leiriin ennen heitä ja napsia ryhmät yksitellen tai yhdessä. Otimme jalat alle ja Soosi kärkeen.

Emme kuitenkaan ehtineet ihan ajoissa, olimme leiristä n. 25m itään ojassa tulossa, kun papparyhmä rytisteli tulemaan vierestä. Menimme varovasti perässä, ja olimme juuri avaamassa tulta kun Soosi havaittiin. Seuranneessa taistelussa jäimme lopulta häviölle, vastustajia oli kuitenkin vain koko osapuoli. Yhdessä totesimme että se peli oli sitten siinä. Sinisten saaliiksi jäi lopulta yksi kalikka ja yksi lappu, punaisilla oli neljä kalikkaa ja neljä lappua.

Jutskailimme ja palasimme lopulta partiomajalle. Siellä vielä ruokailu ja kotia kohti.

Kiitokset kaikille mukana olijoille! Tämänkertainen peli ei ollut itselle niin antoisa, johtuen vähäisistä kontakteista ja löytymättömistä kalikoista. Saatan kuitenkin todeta että hyvä että tuli lähdettyä.

Toivottavasti seuraavalla kerralla on jo viileämpää.

[Mattiboy]

Tuohon ''outoon haukuntaan'' sen verran että Korppi-ryhmä oli menossa kohti Partiomajaa kunnes puusta kuului sellan ''KÄKÄÄ'' todella voimakkaasti. Oletin että se oli lintu koska ääni kuului puiden yläpuolelta.

[Mazor]

Tuohon ''outoon haukuntaan'' sen verran että Korppi-ryhmä oli menossa kohti Partiomajaa kunnes puusta kuului sellan ''KÄKÄÄ'' todella voimakkaasti. Oletin että se oli lintu koska ääni kuului puiden yläpuolelta.

Tämä äänilähde oli todennäköisesti nuo huuhkajat, tai ehkä se huuhkajan poikanen.

[MikaLinna]

Punaisen komentajan raportti pelistä.

Punaisten käskytys ennen peliä oli selkeä; kaikki ovat taisteluvarustuksessa 18:30 raviradan puolella pelialuetta ja pidetään käskynjako. Ja porukka oli hyvissä ajoin liikentessä, kertasin säännöt sekä peli-idean miten tullaan liikkumaan. Olin jakanut omalle joukolle kartat jo ennen peliä, joihin oli merkitty pelissä käytettävät karttapisteet ja paikkojen nimet. Lisäksi karttaan oli merkitty rajalinja, jonka länsipuolelle ei saanut päästää vihollista. Mikäli vihollisryhmä ylitti annetun rajan, tuli se oma-aloitteisesti tuhota mutta kuitenkin niin, että käytetään kahta ryhmää ellei tuhoaminen muuten ole sataprosenttista.

Jaoin ryhmät seuraavasti
- Hirvi (Papat 3 kpl)
- Ahma (redNecks 4 kpl)
- Kettu (Häätsi 2 kpl)
- Näätä (Junnut 3 kpl, tulivat vasta 22 jälkeen)

Jarmon ja Jannen kanssa oli ennen peliä tehty alustava suunnitelma leiripaikasta sekä respoista ja niiden varapaikoista. Pelisuunnitelman mukaisesti, alussa Kettu pistetään kaukotiedusteluun tarkkailemaan alueelle Paulamäen aluetta, josko vastapuoli tekisi pesän sinne. Kettu sai tehtäväkseen palata takaisin viimeistään klo 23:30 ja siitä suoraan huoltoon ja lepoon. Matkalla heidän tehtäväkseen tuli tiputtaa ja merkitä kalikka alueelle 190,490.

Ahma sai tehtäväkseen ottaa haltuunsa annetun rajalinjan partioinnin 150,540 - 170,510 välillä; alunperin ryhmiä piti olla yksi enemmän ja tällöin tämä toisen ryhmän olisi pitänyt olla samalla alueella estämässä vihollisen liikettä. Nyt jouduin heittämään yhden ryhmän aika vaativaan tehtävään ja ottamana oman ryhmän tälle sitten avustajaksi jos kontaktia tulee.

Hirvi lähti toteuttamaan kalikoiden sijoittelua. Ne sijoitettiin tarkoituksella linjaan, ei niinkään puolustuksen helpottamiseksi vaan enemmänkin niinden sijoittamisen helpottamiseksi. Hirvi sai kalikat paikoilleen klo 21:00 mennessä ja lähti tekemään huoltoa ja perustamaan respaa 21:05; otimme alussa tarkoituksella riskin, jos yksi ryhmä tippuu ei se vielä olisi katastrofi ja ehtisimme respan perustaa tai ottaa joukkuerespan tarvittaessa mutta respan puolustamiseen ei tarvisi sitoan miehiä. PMR-yhteydet toimivat vain Ahman kanssa joten laitoin ryhmille tekstiviestin että "Respa toiminnassa klo 21:35"; olimme sopineet että ilmoitan tekstiviestillä mikäli respan paikkaa joudutaan siirtämään, muutoin se on siellä minne se alunperin sovittiin perustettavaksi.

Janne ja Jarmo tekivät huoltoa ja juuri kun sain respan perustetuksi, kuulin räsähdyksiä leiristä pohjoiseen. Janne myös sanoin nähneensä jotain ja otimme tarkkailuasemat. Aikamme kun odottelimme, tilanne rauhoittui. Itse jäin vielä hetkeksi kuulovartioon leirin länsipuolelle, mutta en saanut sen tarkempia havaintoja enää. Jälkikäteen kävi ilmi että Kari ja Soosi olivat kait käyneet tuomassa objektin siihen meidän tukikohtametsään, siitä sen lauantaina sitten löysimme.

Juuri kun itse aloin huoltamaan, tuli Ahmalta tieto vihollisryhmästä karttaruudussa 130,530, suunta länteen. Annoin välittömästä käskyn seurata ryhmää ja pitää huolta että mahdolliseen kontaktiin ryhdytään vain jos voitto on 100%. Samalla nappasin repusta energiapatukan ja käskin Jarmon ja Jannen valmistautua tuhoamisoperaatioon Ahman tueksi. Jarmo sai tehtäväkseen laatia nopean reitin Ahman ilmoittamaan pisteeseen. Ahmalle ilmoitin että Hirvi tulee tukemaan ja käskin estää vihollisryhmän paluun omia jälkijään. Suunnistimme hieman ohi Ahman ilmoittamasta paikasta ja yhtä-äkkiä etuvasemmalta alkoi kuulumaan ammuntaa ja samalla Kallen ääni radiossa ilmoitti "KONTAKTI". Käskin Ahman ottamaan heti irti ja samalla varmistamaan ettei vihollinen pääse karkuun. Kalle kuittasikin samantien radiossa että he ovat vihollisen ympärillä puoliympyrässä. Jonkin ajan kuluttua tuli kysymys "saako avata tulen"; kysyin radiolla onko tilanne sellainen että voittajan selviätte johon tuli nopeasti vastaus "Kyllä". Annoin luvan avata tulen ja hetken kulutta kuului "kaksi pois" ja vihollinen oli sidottu paikoilleen.

Kallen sarjatulen ohjaamana pääsimme heidän avukseen ja teimme tiiviin ringin 7 hengen voimin vihollisen ympärille ja aloimme kiristämään rinkiä joka puolelta. Jossain vaiheessa Janne sai osuiman. Kun antautumiskehotukset eivät tuottaneet tulosta, ajattelin että tällä ylivoimalla voimme parikin kaveria ottaa takkiin ja käskin Kallen huonosta sijainnistaan huolimatta eteenpäin sillä seurauksella että hän sai osuman; vihollisen avaaman tulen turvin Jarmo kuitenkin tiputti ampujan selästä käsin ja näin koko kolmen hengen ryhmä oli otettu pelistä pois. Itselle jäi hyvä fiilis, kahden ryhmän yhteistoiminta pelasi todella hienosti ja Ahma oli tehnyt loistavaa työtä sumputtaessaan vihun tehokkaasti - näissä hommissa massalle vain ei mahda mitään ja tuhoamistehtävä toimi juuri niinkuin etukäteen oli suunniteltu; toinen ryhmä sitoo tulella ja toinen (tai jopa kolmas) ryhmä suorittaa varsinaisen tuhoamisen. Yksi lappu

Kello alkoi olla sitä luokkaa että oli pakko lähteä opastamaan ryhmä Näätää, joka oli tulossa alueelle. Jouduin käskyttämään Ahman jäämään vielä partioimaan alueelle huoltotarpeesta huolimatta ja Hirvi-ryhmä lähti pikavauhtia kohti parkkipaikkaa. Jannen ja Jarmon jäädessä odottamaan Näädän kaikkien pelaajien saapumista, itse kömmin pikavauhtia jatkamaan omaa huoltoa vesitäydennyksen kautta. Hetken kuluttua Jarmo ja Janne toivatkin ryhmä Näädän jolle pidin pikaisen käskynjaon. Aluksi heidän tuli siirtyä 160,492 olevan risteyksen vasemmalle puolen 10 m, odottaa ryhmä Ahmaa ja sen jälkeen ottaa ryhmä Ahman ohjeistuksen mukaan heidän partioalue haltuun ja paluu ilman eri käskyä klo 00:30 takaisin leiriin ja huoltoon/lepoon. Ahmalle ilmoitin saman kohtauspaikan ja käskytin ohjamaan ryhmä Näädän oikeaan paikkaan.

Hetken kuluttua radiosta alkoi kuulumaan kuinka Ahma ja Näätä huutelevat toisiaan; minä kuulin molemmat loistavasti vaikka etäisyyttä oli enemän kuin heillä toisiinsa, molemmat myös kuulivat minut mutta keskenään he eivät saaneet yhteyttä aikaiseksi. Aikani sitä siinä kuuntelin ja viimein käskytin Ahman kiertämään annetun reitin lännen kautta ja Näädän käskytin jatkamaan matkaansa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Mielessäni kirosin poikien PMR-vermeet jonnekin mitä ei kehtaa ääneen sanoa - en tiedä pitääkö tässä hommata ryhmien väliseen kommunikointiin VHF-puhelimet vai mitä hittoa näitten kanssa tehdään, PMR ei vain tunnu pelaavan metsässä muutaman sadan metrin päästä enää kovin luotettavasti.

Kello oli jotain 23 jälkeen, kun päätimme lähteä Hirvi-ryhmällä katteleen paria kalikkaa siitä läheltä, joiden koordinaatit Mazor hetki sitten laittoi. Pimeässä niiden löytäminen oli vaikeampaa kuin päivällä joten ajattelimme muuttaa suunnitelmaa, jospa käydään tiedustelemassa vihollisen respaa. Matkalla kuljimme noin 145,520 kun joku rääkäs ja lujaa; ääni tuntui tulevan jostain alhaalta, sitten ylhäältä mutta ei oikein selvinnyt mikä se oli. Jannen kanssa katselimme taskulampulla kivenkoloja mutta ei sieltä mitään löytynyt. Arvelimme että nyt meidät ainakin on havaittu ja päätimme ottaa suunnan takaisin kohti leiriä. Lähdimme etenemään ja hetken kulutta tulimme uralle jota lähdimme kulkemaan oikealle pienen mietinnän jälkeen. Muutaman metrin päästä Janne pysäytti etenemisen ja kyseenalaisti suunnan - sitä sitten siinä väsyksissä keskellä pimeää mettää uralla alettiin taskulampun kanssa arpomaan missä ollaan ja kun päästiin jonkinlaiseen kompromissiin, lähdettiin jatkamaan edelleen oikealle ja PAM; Jarmo tippui ensin, minä ehdin vetästä maihin ja ottaa sarjan ampujan suuntaan kun kuula tuli olkapäähän - 2 pois. Sivusilmällä näin kun Janne pakitti minun taakse metsään. Vihollinen ampui vähän väliä uudestaan, arvelin että ampuvat minun taakse mutta kohtapa se sarja tuli taas kohtikin - piti oikein huutaa että "hei, osu jo...".

Janne pysyi hetken hiljaa, sitten veti sarjan ja kohta huusi että "osui" - peli selvä, meidän osapuolen eka tippuminen ja sama ryhmä joka aiemmin tiputettiin eli tilanne 1-1. Pakko myöntää että vähän hävetti, oletettiin että vihollinen on jo nukkumassa eikä yhtään ajateltu että ne ettii palikoita pimiässä metässä. Matkalla keskustelimme vielä miten kesän peleissä näitä noloja tilanteita on tullut nyt ehkä vähän liikaa; partiosodassa 2 kertaa tiputtiin omaa huolimattomuutta 2 kertaa ruokailun yhteydessä, nyt tämä...vanha koira oppii tosi hitaasti

Lähdimme siitä sitten parkkipaikkaa kohden hakemaan vesitäydennystä ja näin jo kaukaa kaksi hahmoa - he penteleet avas sitten tulen; oranssi raatoliina pimeässä metässä ei oikein toimi Vaihdeltiin siinä Mazorin kanssa kuulumiset ja paineltiin sitten täydentämään vesivarastot. Kohta meidän leiristä päin parkkipaikalle tulikin Kari ja Soosi joita mentiin sitten piiloon halkopinon taakse Leiriin saavuimme noin klo 02:00 ja kävi ilmi että poijaat oli käyneet meidän leiriä kattomassa, mutta olivat saaneet käytännön opetusta kuinka punaisten leirissä kohdellaan ilman lupaa alueelle tulevia.

Jaoin vartiovuorot yölle; oikeastaan Kettu oli saanut jo aiemmin tehtäväkseen mennä lepoon klo 23 jälkeen ja heille oli jo annettu vartiovuoro alkamaan klo 03:00. Hirvi otti vartiovuoron klo 02:00 - 03:00, olipa komia yö. Itse olin vartiopaikalla numero 2 mistä oli mahtava näkyvyys aukolle - aivan mahtava maisema ja ilma, jo pelkästäään tuon vuoksi kannatti lähteä mettään tällä heltellä. Kohtapa Kettu kuuluikin rymistelevän ylös ja Lauri tuli vapauttamaan minut vartiosta. Hirvi painui petiin laavukankaan alle. Ehkä nukuin vajaan tunnin, heräsin kun joku räsähteli ja Jannekin näytti olevan hereillä. Yritin siinä saada unta mutta rupesin sitten keittelemään aamupuuroa. Klo 6 koko leirille oli määrätty herätys.

Aamulla kun kaikki olivat hereillä jaoin pikaisesti päivän tehtävät. Aamusta tehdään kaksi pidempää reissua ja sitten tullaan huoltamaan. Laitoin myös ryhmät uusiksi kaiken varalta; parempi suurempi ylivoima jos tulee kontakti. Kettu sulautettiin Ahmaan ja Näätä Hirveen. Näin meillä oli kaksi 6 hengen ryhmää. Ahma sai tehtäväkseen siirtää respan alueelle 230,530 mistä käsin tehtäisiin sitten iskuja vihollisen oletettua tukikohtaa kohden - tavoite oli että kapuloiden etsimisen lisäksi vihollisen partioita
eliminoidaan minkä keritään. Hirvi taas ottaa tehtäväkseen pelialueen länsipuolella olleiden 4 vihollisen kapulan etsimisen.

Hirvi etsi 6 miehen ketjussa kapuloita ja alun harhailujen jälkeen päästiinkin hommassa jyvälle ja 7 jälkeen oli jo ensimäinen kapula haavissa. Pyrin pitämään jonkinlaista kontrollia ettei yhteen kapulaan uhtrata liikaa aikaa vaan hetki etsitään, jos ei löydy niin jatketaan seuraavalle. Viidestä alueella olleesta kapulasta löysimme tällä tapaa 3. Nyt vain peliin tuli riskiä lisää; meillä oli kannossa 3 kpl kapuloita. Mietimme hetken porukalla pitäisikö niitä piilottaa, mutta olimme nyt alueella joka oli kaikkein kauimpana meidän uudesta respasta - jos tippuisimme täällä, emme välttämättä ehtisi hakemaan kapuloita piilosta; alunperin oli tarkoitus että molemmat osapuolet etsivät omat kapulansa tietyn kellonajan jälkeen jolloin saadaan kontaktia aikaiseksi. Päätin että otetaan riski ja laskin sen varaan että meitä on kuitenkin 6 hengen ryhmä jota ei ihan helpolla saa kerralla tiputettua ja jatkoimme reissua rohkeasti kalikoiden kanssa.

Olimme juuri etsimässä neljättä kalikkaa ja pidimme pientä huoltotaukoa, kun tuli puhelinsoitto Ahmalta että alueella on marjastaja. Käskin ryhmän opastamaan marjastajan pois ja kertomaan että alueella on peli käynnissä eikä täällä voi nyt olla. Samantien soitin Mazorille tilanteesta ja kerroin että peli on poikki siihen saakka kunnes soitan takaisin. Kävin myös kavanalla 3 ilmoittamassa vastapuolelle että peli on poikki. Laturi teki marjastajan kanssa yhteistyötä ja niin homma saatiin eteenäpäin; soitin Mazorille ja kerroin että voidaan jatkaa mutta vältetään pelaamista partiomajalta raviradalle menevän uran varressa, mitä pitkin marjastajan kerrottiin kulkevan alueelta pois. Marjastaja oli kertonut nähneensä varoituslaput mutta...pitänee ensi kerralla kirjoittaa "Vältä liikkumista" sijaa "Alueella liikkuminen kielletty".

Kun saimme pelin käyntiin, soittelin Ahmalle onko vihollista näkynyt. Heilläkään ei ollu havaintoa joten tuli melkein pakonomainen tarve tarkistaa Pariomajan seutu, josko vihu vielä huilaisi siellä. sovimme että isketään ilman eri käskyä klo 10:30. Ahma tulee etelän suunnasta ja Hirvi koukkaa pohjoisen kautta. Lähempänä iskua vaihdetaan kuulumisia.

Puhelun jälkeen Jarmo sai tehtäväkseen suunnitella iskuun reitin. Kävelimme melkein neljännen kapulan päälle ja näin oli 4 kapulaakin kannossa - riski pisteiden menetykseen kasvoi entisestään. Lähestyimme ennalta sovittuna aikana hiljaa pohjoisesta kohti Partiomajaa. Itse näin vihollisen istuvan partiomajan terassilla ja annoin
tästä radiolla tiedon muille samalla kun käskin Jarmon ja Jannen koukkaamaan vasemmalta kohti mökkiä - sinne oli vihollisella mahdoton ampua. Junnut käskytin koukkaaman oikealta kalliolle. Ahman käskin varmistamaan alueen etläpuolen. Janne meni etuterassin nurkalle, minä pidin etuoven sihdissä ja Jarmo otti takaoven sihtiin. Janne kuunteli vihollisen radiokanavaa samalla. Yhtä-äkkiä rakennuksen sisältä alettiin ampumaan - Jannen kanssa vaihdoimme ajatuksia ja käskin hänen ilmoittaa sisällä oleville että sisältä ei saa ampua. Janne ilmoitti asian ja totesi perään että "pistin kantopommin nurkan alle, rakennus tuhottu" jolloin sisällä olijat tulivat pihalle ja luovuttivat eliminoitu lapun. Vihollisella ei tosiasiallisesti ollut mitään mahdollisuuksia - meitä oli paikalla 12 ympäri aluetta. Laturi taisi tässäkin kohden tiputtaa vaihteeksi yhden oman kun ei kerta vihuja ole tarpeeksi tiputettavaksi asti

Hetken aikaa etsimme alueela vihollisen respaa, pommikätköä sekä kalikkapiiloa mutta kun mitään ei löytynyt, lähdimme kohti etelää - tarkoitus oli etsiä vuhollisen piilottamia kalikoita pelialueen itäpuolelta. Otimmekin ensin haravaan ruunun 170,560 mutta ei siitä mitään haravaan jäänyt; tosin hetken kun etsittiin, äsken pudotetuista
yksi vihollinen hiippaili meidän ohitse raatoliina päässä länttä kohti - ahaa, vihollisen respa on nähtävästi siellä päin. Mutta kuten on Mazorin kanssa sovittu, respalle meneviä ei seurata joten otimme suunnan alkuperäisen tehtävän mukaisesti etelään ja itään, kalikka ruudusta 220,510 oli vielä löytämättä. Matkalla soittelin Mazorille ja sovittiin klo 14:00 tapaamisesta, täysin lippain...

Meillä alkoi porukan energiat olla aika vähissä, tehtävä oli ollut pitkä ja osa porukasta oli lähtenyt matkaan liian vähin eväin. Huolsimme osan porukasta ja käskytin osan porukasta tukikohtaan - heille piti saada nopeasti lisää juomista ja syömistä. Ahma sai tehtäväkseen purkaa respan ja toimittaa sen leiriin. Hirvi jäi vielä etsimään kätköä mutta sinnikkään haravoinnin jälkeenkään ei sitä löytynyt; Ahma oli jo todennut saman aiemmin - ei merkkiäkään kapulasta. Lähdimme talsimaan kohti tukikohtaa ja tässä kohden oli jo järkyttävän kuuma, hiostava ja meno ei ollut enää kovin rentoa - mentiin varatankilla jo selvästi. Onneksi mukana oli vielä energiapatukoita, energiageeliä ja vettä joista sain hieman lisää puhtia. Matkalla sovimme että mennään purkamaan leiri ja mietitään mitä tehdään, ehkä Mazorinkin joukkue alkaa jo olla valmis tälle päivää.

Lähempänä leiriä ilmoitin vielä Ahmalle että omia tulee, Laturi kun kerran jo tiputti vastaavassa tilanteessa meidän kärjen. Meillä ei näköjään olekaan ketään vartiossa, eipä sitä tosin käskettykään mutta ehkä sellaisen olisi syytä olla. Empä sitä enempää miettinyt, pääasia kun pääsi leiriin, juomista kasaan. Laitoin aseen roikkumaan puuhun laavun itäpuolelle ja tiputin siihen puun juurelle muutkin varusteet ja kömmin laavun alle ja kaivoin repusta juomista - oli jano, väsy ja kuuma.

Ja sitten mettä repes! Vihu olikin meidän leirissä ja aloitti idästä käsin tulituksen kohti meitä. Janne tippui lähes välittömästi, Jarmolta laukes ase mutta näppäränä poikana otti Jannelta ämpärin käyttöön. Minä siemailin juomaani - huomasin että minua ei voi idästä käsin ampua eikä minulla ole asettakaan joten eipä tässä ihmeitä voi tehdä. Katselin kun omia tippui ja vihulaisiakin kuului tippuvan samaan tahtiin. Lopulta meidän porukat pääsi hieman niskan päälle ja uhkarohkeasti lähdin laavusta kohti asettani - yllätykseni olikin suuri kun pystyin noudemaan polvilleni, ottamaan aseen ja ampumaankin ennen kuin minut tiputettiin. Jonkin ajan päästä Mazor huutaa "se on siinä" ja minä huusin perään että "tuli seis" - tilanne ohi ja hyökkäys saatiin tyrmättyä. Viholliselle olikin yllätys että meitä oli leirissä sillä hetkellä 9 pelaajaa. Pakko myöntää että vastapuoli teki hieno vedon pelin loppuun, jäi hyvät fiilikset pelin lopustakin. Porukalla totesimme että oiskohan se siinä ja huusin sitten että "peli ohi".

Jälleen kerran, tykkäsin pelistä. Toki muutaman kontakti enemmän olisi saanut olla mutta pelialueen suuruus tekee sen ongelman, että tarvittaisiin hieman enemmän pelaajia. Mutta kehitetään tätä hieman ja otetaan kohta uusiksi - tälle kesää ehtii onneksi vielä revanssiin

[laturi]

Kerrotaas ny sitte omaltaki näkökantilta.

Perjantaina saavuttiin Pelialueelle joskus vähän ennen kuutta. Silloin ei paikalla ollut vielä ketään ja päätimme käydä vielä kaupassa täydentämässä. Silloin Rednekit ajoi vastaan, ja kohta tulimme perässä raviradan viereen. Sovitusti olimme suurinpiirtein kaikki valmiina klo 18.30. Mika piti briiffingin ja klo 19 lähdimme suorittamaan annettuja tehtäviä.

Tuomas ja minä (kettu-ryhmä) lähetettiin tiedustelemaan kohti viimekertaista tukikohtaa ja paulamäen suuntaa ja sen takaista metsää. Tehtävänämme oli tarkkailla sinisten liikkeitä ja etsiä sinisten tukikohtaa/respaa. Erityisesti kontaktin ottoa oli vältettävä viimeiseen asti. Etenimme melko varovasti ja pysähtelimme kuuntelemaan aina välillä. Paulamäen liepeillä olimme noin klo.22-23 aikoihin ja kuuntelimme sinisten radiota, josta luulimme, että olemme tulleet havaituksi. Emme siten uskaltaneet nousta paulamäen kukkulalle koilisesta päin, ja päätimme lähteä lipettiin kellonkin ollessa jo tarpeeksi. Jätimme menomatkalla myös yhden kalikan matkanvarrelle lähelle tukikohtaamme. Radionkuuntelulla saimme ainakin selville sinisten ryhmien nimet ja tunnistimme niistä Tikan Mazoriksi ja Närhen Soosin ääneksi.

Vissiin klo.24 hujakoilla pääsimme pienen huollon jälkeen nukkumaan. Nukkuma aikaa oli 03.00 asti jolloin alkoi vartiovuoro. Laitoin kellon herättämään kymmentä vaille kolme ja puhelin ilmoitti aikaa siihen olevan 2h47min. Viimein kun olin saamassa unenpäästä kiinni kuului Kallen huuto: "mikä väri", ja siihen vastaus: "sininen" ja tämän jälkeen alkoi kiivas tulitaistelu. Nappasin pyssyn makuupaikkani nurkasta ja työnnyin ulos majoitteesta ja aloin sihtailemaan tulituksen suuntaan. Siinä vaiheessa joku oma avasi tulen kohti laavukangastani jostain Pappojen teltan suunnasta. Toinen Lauri huusi vierestä että punaisia ollaan ja itse seurasin perässä. Tässä vaiheessa viholliset olivat tippuneet ja joku vielä yritti toista vihollista rankaista lisää, jonka parkaisun tunnistin Soosiksi. Yllätyksen jälkeen kävin vielä vaihtelemassa kuulumisia muitten punaisten kanssa ja painuin takasin pehkuihin. Taisin saada nukuttua n.20min kolmen tunnin lepoajasta.

Kellon soitua puin taisteluvehkeet päälle ja kävin herättämässä Tuomaksen. Menin sen jälkeen aukon reunaan katselemaan, josko siellä näkyisi vartiomiestä. Jonkun siluetti näkyi ojan reunasta ja en ollut varma onko kyseessä vartiomies vai vihollinen. Huusin kahteen kertaan tunnussanan saamatta vastausta. Otin hahmon tähtäykseen, mutta hellitin kun kohde puhui jotain Laturista. Mikahan se sieltä vartiosta tallusteli ja piti pienen briiffin vartioinnista, jonka jälkeen otimme Tuomaksen kanssa vartioinnin vastuullemme. Löysin aukon reunasta kivan ja lämpöisen kannon jonka päällä katselin aamun valkenemista usvaisella aukiolla. Neljän jälkeen herätimme Rednekit ja viideltä Junnut. Sovittelimme aamu huollot ja vartiovuorot niin, että olisimme kuudelta valmiita lähtemään Rednekkien kanssa pidemmälle tehtävälle.

Yhdistyimme Rednekkien kanssa yhdeksi isommaksi 6hlö Ahma-ryhmäksi ja sain ryhmänjohtajan nakin. Mika kertoi tehtäväksemme perustaa respa viimekertaiseen tukikohtaamme ja sen jälkeen etsiä kalikoita ja sinisten ryhmiä ja respapaikkaa. Itseltä meni vähän ohi nuo tavoitteet, enkä niitä loppureissullakaan tahtonut saada iskostettua päähäni ja siitä johtuen ryhmä johdattuikin kokoaika ehkä liian varovaisesti paikasta toiseen.

Lähtömme viivästyi pikkuisen ja muut ryhmät olivat jo lähteneet tehtävillensä. Yhtäkkiä kuulimme toisen Laurin kanssa räsähtelyä parkkipaikan suunnasta ja hyppäsimme asemiin odottelemaan mitä metsästä tulee. Huomasin varovasti liikkuvan taistelijan n. 10m päässä tiheikössä. Tämä näytti käsimerkkiä jollekkin, joka lähti koukkaamaan vierestä. Meinasin kysyä radiolla olisiko vaikka ryhmä Hirvi kyseessä, mutta silloin olisin paljastunut, joten päätin avata tulen ja kysyä sitten vasta. Parkaisu kuulosti valitettavasti Jannelta, ja radiossa alkoi kuulua Pappojen tilanteen selvittelyä. Kysyin tunnussanaa, mutta taistelija tuskastuneena kertoi, ettei moista muista ja ilmoitti että punaisia ollaan. Kävin sitomassa Jannen ja pääsimme pikapuoliin lähtemään reissuun. En vieläkään hokannut miksi Hirvi tuli takaisin tukikohtaan noinkin varovaisesti .

Respan perustus sujui hyvin ja vartioimme puolituntia vasta perustettua respaa, jonka aloitettua toimintansa lähdimme etsimään lähistöllä olevaa objektia avorivissä. Etsintä ei tuottanut tulosta ja päätin suunnata paulamäelle. Tutkimme koko paulamäen löytämättä merkkiäkään vihollisesta. Tämän jälkeen kiersimme melko kaukaa näkösuojassa kohti 213 515 kukkulaa. Ajattelimme tarkistaa kukkulan vihollisista, mutta silloin Tuomas ilmoitti, että kukkulalla on marjastaja. Mietin hetken mitä tehdä ja sanoin Tuomakselle, että soittaa Mikalle, kuinka menetellään. Riisuuduttuamme tetsareista ja aseista, lähdin Tuomaksen kaveriksi puhuttamaan marjastajaa, joka kertoi kukkulan olevan ainut marjapaikka minkä tietää. Tuomaksen kanssa saimme marjastajan kuitenkin lähtemään kuitenkin hieman allapäin pois pelialueelta. Peli jatkui hetken kuluttua ja suuntasimme suoraan etsimään vihollisen objektia 195 525 tietämiltä. Kuljimme avorivissä merkatun karttaruudun alueella ristiin rastiin muutamaan otteeseen silti tuloksettomasti.

Jossain välissä Hirvi-ryhmä oli kertonut että tapaisimme partiomajan lähettyvillä, jonka jälkeen seuraisi yhteisisku partiomajalle. Iskuun oli yli puolituntia aikaa, joten menimme takaisin "marjastaja-kukkulalle" pitämään taukoa. Pienen tauon jälkeen lähdimme tapaamispaikalle josta otimme puolustusasemat. Näytin Rednekeille puolustettavat suunnat, enkä sen kummemmin tullut katsoneeksi mihin nämä menivät. Tarkkailin kauan aikaa omaan suuntaan, ja yhtäkkiä huomasin että n.10m päässä on joku, jolla näyttäisi olevan sansein ritilämaski päässä (yö ”unet” tais vaikuttaa). Kysyin jatterilta onko punainen pariin otteeseen enkä kuullut vastausta. Päätin siis avata tulen. Ilmoitin muillekin, että takana vihollista. Hetkenkuluttua huomasin, että eihän Rednekkien Jakea näy missään ja tajusin ampuneeni tämän. Noh, kävin sitomassa tämän ja tällä välin Hirvi oli jo täydessä hyökkäyksessä kohti partiomajaa. Lähdimme mukaan hyökkäykseen ja saimme tehtäväksi varmistaa tulosuuntamme ja etsiä samalla objektia partiomajan ympäristöstä. Osa porukasta myös hoiteli salaisia tarpeitaan käyttäen partiomajan luksus ominaisuuksia .

Tämän jälkeen Hirvi lähti haravoimaan partiomajan länsipuolista metsää Ahman suojatessa tulosuuntaamme. Tovin kuluttua Hirvi käski meidät heidän perään varmistamaan etsintöjä. Hirveä ei tässä vaiheessa näkynyt, eikä kuulunut joten kysyin radiosta suunnan mihinkä he olivat menneet, ja lähdin johdattamaan Ahmaa kartan ja kompassin avulla heidän peräänsä. Radiosta tuli pariin otteeseen tieto, että vihollista erittäin lähellä, mutta emme onnistuneet näkemään ketään. Hetken kuluttua tuli vetäytymiskäsky omaa tahtia kohti sovittua pistettä. Matkalla emme nähneet Hirveä, ja menimme kohtaamis pisteeseen. Ilmeisesti olimme hiukkasen väärässä paikassa, koska emme tällä paikalla koskaan tavanneet. Tapasimme Hirven kanssa sitten lähellä respaa, jolloin Hirvi antoi löytämänsä kalikat kantoomme otimme myös respan kantoon ajatuksena viedä se aikaisempaan paikkaan takaisin. Hirvi lähti vielä haravoimaan yhtä kalikkaa jota mekin aamulla haravoimme tuloksetta. Respaa siirrettäessämme otimme mukaamme myös yhden eilen Tuomaksen kanssa piilottamamme kalikan.

Pääsimme vanhaan tukikohtaan ja itsellä toki kävi mielessä myös Mikan kommentoima vartiomiehien laittaminen, mutta ryhmä tuntui kipeästi tarvitsevan huoltoa ja itsekin piti vaihtaa kuivaa jalkopäähän, joten en jaksanut vaivautua moiseen . Ajattelin toteuttaa tämän kun ryhmä olisi kerinyt edes vähän levätä. Myös Hirvi palasi tukikohtaamme tuloksettomalta kalikan etisimis reissulta.

Olimme jo kaikki huoltamassa tulevaa taistoa varten, kun Lauri kuuli jotain aukon suunnasta ja meni makuulleen tähtäilemään. Parin sekunnin päästä puhkesikin mahdoton rytinä ja hyppäsin sukkasiltani kannontaakse suojaan. Kurkistin kerran ja ”kliks”, joku osui suoraan suojalasien linssiin. Tuomas tuli melkein heti sitomaan ja pääsin taas mukaan taisteluun. Tuomas sitten sai myös osuman yritettyään edetä pikkuisen. Olin menossa sitomaan Tuomasta kun Jarmo ehti ensin. Sovimme tämän kanssa, että koukataan vasemmalta. Hukkasin kuitenkin Jarmon hetkeksi ja lähdin perään. Hetki tämän jälkeen näin hahmon, joka näytti hiipivän metsänreunaan varovasti kohti meitä. Hetken mietin, että voisiko se olla Jarmo, ja huusin tämän nimeä, mihin hahmo ei tuntunut reagoivan, joten päätin tiputtaa tämän. Roiskaistuani sarjan hahmoon Tuomas huusi: ”taas!”, jolloin taas hokasin ampuneeni oman. Jarmohan se siellä oli.. Noh, lähes heti tämän jälkeen olimme saaneet tiputettua siniset hyökkääjät ja menimme toimittelemaan pelin kulkua sinisten kanssa, ja pian peli laitettiinkin poikki.

Pakkasimme kamat ja lähdimme melko pian sinisien hyökkääjien lähdön jälkeen kohti kotia. Matkalla vasta huomasin kuinka väsynyt onkaan ja hereillä pysyminen olikin aika haastavaa. Päätimme käydä lähempänä Kauhajokea uimassa louhoksella, joka hetkeksi virkistikin. Vein Tuomaksen kotia ja purin varusteet ja menin nukkumaan.

[Mazor]

Kylläpäs laturilla on mennyt vahvasti

Mukava lukea näitä tarinoita, selkeyttää vähän pelin kulkua.
Kuulin muuten radiosta kun sanoit että jätetään kalikat pellon laitaan. Emme vain nähneet teitä, joten meni mahkut ryöstää ne. Olimme n. 50m päässä leiristänne sen itä-koillispuolella hakkuuaukon reunassa.

[laturi]

Joo ittekki huomasin mokanneeni kun puhuin radiossa kalikoista. Heti ajattelin, että jos vihollinen sattui olemaan lähellä, niin siinä tuli hyödyllistä tietoa

[MikaLinna]

Tällä kerralla radiokuuntelu oli sallittu, eka kerralla ei - kolmannessa erässä voitaisiin taas koittaa ilman vastapuolen radionkuuntelua.