Peli käytiin aivan loistavassa säässä, paljoa parempaa ei voi tähän vuodenaikaan toivoa. Pelialue oli valmisteltu maanantaina, jolloin kävimme Laturin ja Reptan kanssa viemässä alueelle objektit sekä merkitsemässä respapaikat. Pelin suunnittelu objektien sijoituksen osalta oli täysin Laturin käsialaa, suuri kiitos hänelle vaivannäöstä! Varsinkin kun hän ei itse päässyt edes peliin. Olin laatinut peliin objektien koordinaattien ilmoittamisesta tietyn aikataulun, jota noudattaisin pelin aikana. Tarkoitus oli kertoa pelialueen itäisen alueen koordinaatit illan ja lauantain aamun aikana. Lauantaina aamupäivällä peliä siirrettäisiin sitten keskemmälle ja läntiseen reunaan. Näin partiot toivottavasti pyörisivät ensiksi alueen itälaidalla ja tulisi kontakteja sitä kautta.
Saapuessani pelin aloituspaikalle kaikki partiot näyttivät jo olevan varustautumassa. Pappojen partiota lukuunottamatta, joka saapuisi myöhässä.
Virittelin kamppeeni pelikuntoon, ja odotin partioiden saapumista aloituspuhutteluun.
Aloituspuhuttelussa kävimme pikaisesti säännöt läpi ja jaoin aloituspaikat. Partiot alkoivat suunnistaa lähtöpisteisiinsä 19:15, joten olimme vain vartin myöhässä. Peliin osallistuivat seuraavat partiot:
Zinnzoldaten, 4 henkeä.
Kihniö, 4 henkeä.
Slowbros, 3 henkeä.
Lapua, 3 henkeä + minä.
Delta, 2 henkeä. Poistuisivat lauantaina aamulla 07:00
Papat, 3 henkeä. Tulisivat myöhässä ja poistuisivat puolen yön jälkeen.
Itse osallistuisin peliin Lapualaisten kanssa. Koska tiesin missä kaikki objektit olivat (siis kartalla), en olisi voinut toimia ryhmänjohtajana Papoille. Lisäksi Jarmon pitäisi lähteä puolen yön maissa pois, ja Mikki ja Kätevän Janne olivat molemmat olleet todella vähän Vuohiluomalla joten kumpikaan heistä ei olisi oikein pätevä suunnistamaan. Lapualaisten matkassa voisin olla vain yksi ryhmän jäsen, ja pelata lähes normaalisti.
Partioiden lähdettyä suuntasin läntiselle respapaikalle viemään kelloa ja respavihkoa. Sieltä sitten suuntasin keskemmälle kallioille, lähelle itäistä respapaikkaa. Odottelin kalliolla pelin kello 19:45 tapahtuvaa aloitusta. Kellon tultua merkkiin vihelsin pelin käyntiin ja varmistin vielä puhelimella että kaikki partiot ovat aktiivisia. Samalla kerroin että objektien koordinaatteja lähetetään tekstiviestillä kello 21, 22, 06 ja 10.
Tämän jälkeen vein kellon ja respavihkon läntiselle respalle ja suuntasin Lapualaisten luokse Paulamäelle.
Lapualaiset olivat saavuttuani ehtineet jo haravoida Paulamäen kalliota ja sen itäpuolta. Yksi keltainen kalikka oli jo löytynytkin. Leiripaikkamme tulisi olemaan 222-556. Jätin repun muiden reppujen luo, vaihdoin varustuksen sopivammaksi viilenevään iltaan ja liityin ryhmään. Suuntasimme Paulamäen eteläpuolella olevalle korkealle "Vuorelle" pusikkojen kautta. Samalla katselimme erilaisia mahdollisia kalikkapaikkoja, mutta mitään ei tullut vastaan. Tultuamme Vuorelle kävelin suoraan punaisen kalikan viereen, joten siitä kolme pistettä kantoon. Vuorelta ei näkynyt eikä kuulunut mitään, joten jatkoimme etelään metsikön reunaan.
Kello tuli 21, joten lähetin ensimmäiset koordinaatit partioille. Kun olin koordinaatit lähettänyt ja Soosi alkoi siirtämään niitä kartalle, siirryin käskystä suojaamaan ryhmäämme lounaan suuntaan. Samalla näin yhden kalikan kiven päällä, melkein vieressä. Viitoin Soosille että hakee sen talteen. Asetuin puun vierelle istuskelemaan ja kuuntelemaan. Ehdin istua siinä ehkäpä 3 minuuttia, kun kuulin ääniä vasemmalta puoleltani ja vilkaisin sinne. Jarmo tulla pöllähti pensaasta, huomasi minut ja näytti aivan yllättyneeltä. Itse en tajunnut ollenkaan että kuka siinä on, ja sitten kun tajusin kesti vielä hetki hoksata että emme ole samalla puolella... Yritin heittäytyä puun taakse suojaan, mutta Jarmo osui jalkoihini. Raatopipo päähän ja huutamaan lämäriä. Lapualaiset levittäytyivät, yksi vasemmalle ja yksi oikealle. Soosi jäi keskemmälle. Hän yritti jotain kikkakolmosta, mutta sen seurauksena Mikki surautti äkäisen sarjan joka löysi perille. Noh, istuimme ja kuuntelimme, olihan meillä vielä kaksi taistelijaa jäljellä. Vasemmalta kuului kiväärin ääni. "Meidän mies!", Soosi sanoi. Ja sitten kuului "Osu! Lääkintämies!". "Meidän mies", sanoin takaisin Soosille. Eli Hannu jäljellä oikealla sivustallamme. Heikolta näyttää. Hannu oli alarinteessä tummassa metsässä, ja taustalla taas vaaleampaa maastoa. Eli hän näkyi pystyssä ollessaan tummana siluettina.. Ainoa vaihtoehto oli ryömiä eteenpäin. Hannu yritti kiertää oikealta, mutta maasto oli hankalaa ja kulku sangen hidasta. Parin kymmenen minuutin kuluttua Papat ottivat irti ja häipyivät kauemmaksi. Me jäimme paikoillemme. Siinä sitten odottelimme sidontaa, ja viimein 22 maissa Hannu uskaltautui sitomaan meidät. Pari ohikulkevaa porukkaa piti hänet paikoillaan. Toinen osoittautui myöhemmin koiranulkoiluttajaksi, joka säikytti teeriparven mennessään.
Alkoi jo pimetä, joten kätkimme kalikat siihen missä olimme ja suuntasimme länteen. Siellä törmäsimme koiranulkoiluttajaan joka oli palaamassa pohjoisen suuntaan. Kävin hänen juttusillaan ja hetken jaarittelimme. Oli luullut meitä hirviksi, kun koira oli pyörinyt jalkojen juuressa ja uikuttanut
Pyysin pitämään meteliä ja viheltelemään kun palaa autolleen, ja ilmoitin kaikilla radiokanavilla alueella olevan ulkopuolisen henkilön.Tuumailimme hetken mitä tehdä, meillä oli kolme sidottua ja yksi liina jäljellä. Harkitsimme respalle menoa, mutta toisaalta se olisi turha 5 pisteen menetys. Päätimme mennä vähän ronskimmin kävellen partiomajalle päin etsimään kalikkaa risteyksestä. Jospa törmäisimme johonkin partioon, niin saisi käytyä respalla oikein aiheesta. Partiomajan länsipuolelle risteykseen tultuamme oli jo täysin pimeää. Kello lienee ollut 22:30 - 22:45. Porukka meinas vähän levitä vaikka kävelimme uraa. Pimeässä on vaikea huomata että toinen onkin jatkanut matkaa pysähdyksen jälkeen... Noh, minä asetuin vahtiin länteen vievän uran varrelle, yksi taistelija jäi respan suuntaan vievälle uralle ja loput haravoivat risteyksen aluetta lamppujen kanssa. Kalikka löytyi 10 minuutin haravoinnin jälkeen. Ketään ei ilmestynyt kiusaksemme.
Palasimme takaisin Paulamäelle ja repuillemme. Siellä ruokailu, majoite pystyyn ja nukkumaan. Kello oli 00:45.
Ei meinannut tulla uni silmään, katsoin kelloa vielä 04:00. Olin varmaan torkkunut, mutta kunnon syvää unta ei ollut tullut. Ja herätys ois 06:00...
Porukka kuitenkin heräsi jo 05:45. Keittelimme aamupuurot, ja lähetin ryhmille seuraavat koordinaatit. Ja samalla tuli ilmi että olimme nukkuneet 3m päässä yhdestä kalikasta, joka oli ison kiven päällä.
Joskus 06:30-06:45 olin syönyt ja varusteissa. Suuntasin mäen eteläpäähän vahtiin, ja heti kun sinne pääsin kuulin ääniä Vuorelta. Sinnehän oli matkaa vain joku 50m. Sumua oli sen verran etten nähnyt sinne, mutta äänistä arvelin siellä olevan Gustaan porukan. Juoksin hälyttämään muut ja asetuimme asemiin. Ketään ei kuitenkaan tullut meille päin. Äänet kuulostivat häipyvän etelän suuntaan. Odottelimme vielä jonkin aikaa, mutta sitten lähdimme etsimään itäisessä metsässä olevia kalikoita. Kello lienee ollut 07:30.
Metsän haravointi tuotti tulosta, ja löysimme kanisterin, yhden punaisen ja yhden keltaisen kalikan. Tullessamme takaisin metsän laitaan kuulimme taistelun ääniä jostain Vuoren eteläpuolelta. Palasimme nopeaa ravia takaisin repuille ja pakkasimme ne loppuun. Päätimme häipyä alueelta pois, Partiomajalle. Suurin houkute oli alueen PuuCee. Kello alkoi olla 09:30 maissa.
Partiomajalla pidimme huoltotauon ja lähetin viimeiset kalikkakoordinaatit ryhmille. Samalla ilmoitin että kanisterit ilmoitetaan kello 11. Muut lähtivät etsimään länteen vievän tieuran varressa olevia kalikoita, minä jäin Partiomajalle. Muut palasivat 11:30, reissu kannatti ja mukana tuli yksi kanisteri ja kalikka (tais olla punainen).
Jätimme reput ja objektit Partiomajalle kätköön ja suuntasimme hakemaan perjantaina kätkettyjä kalikoita paikkaan missä Papat tulivat niskaan. Alueella ei näkynyt muita liikkujia. Jotain ääniä olin kuitenkin kuulevinani lounaan suunnalta. Suuntasimme korkealle mäelle, mutta siellä ei näkynyt mitään. Sitten kuulin puheääniä lännestä. Emme kuitenkaan lähteneet perään, vaan jatkoimme hakkuuaukealle etsimään siellä olevia kanistereita ja kalikoita. Sieltä löytyikin yksi kanisteri. Kellon ollessa 12:15 olimme alueella 220-495. Ilmoitin muille että lähden hakemaan repun ja purkamaan respapaikat. Tarkoitus ois ehtiä ennen 13:00 takaisin parkkipaikalle odottamaan ryhmien palaamista. Ehdinkin sopivasti, olin parkkipaikalla 12:55. Kello 13:00 puhalsin pilliin ja huuteliin radioon pelin päättymisestä.
Ensimmäinen partio, Zinnit, saapui 13:15. Sen jälkeen tulivat Kihniön pojat ja Lappajärven veikot. Lapualaiset tulivat aivan viime hetkillä, objektien palauttamisen takarajaan oli aikaa 15 sekuntia, kun tulivat parkkipaikalle. Nappasin saapuvista partioista valokuvat ja kirjasin pisteet.
Tulokset olivat seuraavat:
Lapua, 3 kanisteria, 5 punaista ja 4 keltaista kalikkaa. Yhteensä 49 pistettä. Partiomajalle oli jäänyt yksi kanisteri ja yhdet kalikat kumpaakin väriä, eli 13 pistettä. Niitä ei laskettu pisteisiin, koska eivät olleet aikarajan umpeutuessa parkkipaikalla.
Kihniö, 1 peliin kuuluva kanisteri, 3 peliin kuulumatonta kanisteria, 3 punaista ja 2 keltaista kalikkaa. Pisteitä siis 21 pelin oikeista objekteista, ja 51 pistettä kaikki yhteensä. He olivat löytäneet kolmen kanisterin kasan, joka on jäänyt joskus aikaisempina pelikertoina hakkuuaukon reunalle. Hyväksyn ne kuitenkin pisteisiin, eihän pelaajia voi syyttää hyvästä toiminnasta.
Zinnzoldaten, 2 kanisteria, 2 punaista ja 1 keltainen kalikka. 23 pistettä.
Slowbros, 1 kanisteri, 1 punainen ja 4 keltaista kalikkaa. Lisäksi heillä oli pelin ainoa respakäynti, josta -5 pistettä. Yhteensä siis 17 pistettä.
Lopputuloksena Kihniölle voitto, Lapualle kakkossija, Zinneille 3. ja Slowbrossille 4. sija. Toki eihän voitto ole tärkeintä, vaan se että selviää tälläisestä reissusta!
Alueelle jäi vielä löytymättä kaksi kanisteria, 7 punaista ja 10 keltaista kalikkaa. Niin, ja se tynnyri.
Tässä pelialueen objektikartta, johon on merkitty milloin mikäkin objekti kerrottiin. K merkillä olevat olivat partioiden tiedossa ennen peliä.
Minun summittainen reittikartta, tämähän ei ole koko Lapuan partion liike, vaan se mitä minä olin mukana.
Kiitokset kaikille osallistujille ja järjestäjille! Eiköhän tämä uusita ensvuonna.
